Kommentit (9)

-mökö

Tutulta kuulostaa. Vanhempani ovat kumpikin jo yli 75 - vuotiaita, mutta tarmoa ja energiaa toisen mollaamiseen riittää vielä hienosti... Haluaisin pelastaa isän äidiltäni, mutta isä ei ole halunnut tulla pelastetuksi. Oma tulkintani on ettei hän uskalla lähteä, koska vuosikymmenten nalkutus ja mitätöinti on vienyt häneltä itseluottamuksen ja oman tahdon. Viime vuosina näyttäisi myös hänen entinen myönteinen ja leppoisa elämänasenteensa vaihtuneen jyrkkään ja tuomitsevaan; samanlaiseen kuin äidillä. Myös lasteni suhteen olen pohtinut samaa kuin sinä; etten halua lasten oppivan tuollaista elämisen mallia. Olen kuitenkin vienyt lapsia mummolaan, kun olen ajatellut että se tekee vanhusten elämästä parempaa, kun on muutakin mietittävää kuin toisen virheet. Lasten kanssa olemme kyllä käyneet pitkiä keskusteluja siitä miksi mummi puhuu niin rumasti ja miksi pappa ei puolustaudu. Olen aika avoimesti kertonut lapsille oman näkemykseni asiasta, ja sanonut että kumpikaan ei tiedä paremmasta, kun kumpaakaan ei ole pienenä opetettu; toista käyttäytymään ja toista pitämään puoliaan. Ja että jos haluaa ottaa heistä mallia, kannattaa muistaa kuinka ikävältä moinen nalkutus toisesta kuulostaa ja tuntuu ja kuinka vähän sillä pystyy toista muuttamaan. Olen myös heille sanonut kuinka kiitollinen olen siitä, että meidän kotona ei nalkuteta turhasta vaan ollaan toisille ystävällisiä. 

Onni on asenteessa

Lähimmäisten, itselle rakkaiden ihmisten pahaa oloa on vaikeaa katsoa vierestä. Täytyy kuitenkin muistaa, että toisten (aikuisten) ihmisten elämään ei voi vaikuttaa, vaan ainoastaan omaan asenteeseensa, olkoonkin asiat miten vinksallaan tahansa.

Lohduttaudu sillä, että se, millä tavalla asiat näyttäytyvät sinulle, ei välttämättä ole täysin sama, kuinka vanhempasi itse kokevat oman tilanteensa. Isäsi on aikuinen ihminen ja hän vastaa itse omista valinnoistaan. Myös siitä, että jää. Sinun tulee kunnioittaa hänen päätöstään ja valintaansa.

Toki voit ilmaista, että olet valmis auttamaan, mikäli isäsi tai äitisi haluaa elämäänsä muutosta. Älä kuitenkaaan painosta, vaan auta omalta osaltasi olemalla positiivinen ja iloinen. Myös sinun asenteesi heijastuu ulos päin.

Tulaksu

Minä katselin pienestä pitäen kuinka isäni arvosteli äitiäni. Mutta kyllä äitinikin osasi olla ärsyttävä. Hän ei  pitänyt siitä isäni yritti "lähennellä" häntä. Vasta aikuisena ymmärsin että asioilla on kaksi puolta. Kuulin tarkemmin millaisen elämän isäni oli joutunut lapsena elää ja minkälainen heidän parisuhteensa oli "lapsilta piilossa". Tämän jälkeen ymmärsin paremmin molempia. Ehkä meidän on vaan uskottava että vanhempamme osaavat hoitaa asiansa ilman että lapset puuttuvat asiaan.  Puuttumalla siihen, voi rikkoa välinsä vanhempiinsa. Asiasta toki voi keskustella "hyvässä hengessä", mutta arvostella ei pidä.

Pii
Seuraa 
Liittynyt29.2.2016

Kuulostaapa ikävältä tilanteelta. Tuo oli minusta viisas teko - siis ensinnäkin että kerroit isällesi ja hänelle on selvinnyt että tilanne on näkyvä ja se on varmasti saanut hänet ajattelemaan. Toisaalta tuo toinenkin on: että kerroit äidillesi mitä naureskelette. Se on vallan "ilkeää" mutta minusta sekin toimii juuri niin että saa ihmisen ajattelemaan miltä käytös näyttää ulospäin. Koska jo olet sitä mieltä ettet halua viedä lasta mummolaan asian vuoksi - voisit ottaa asian rauhallisesti puheeksi - tarkoitan että sinulla ei ole "menetettävää". Minusta se on myös ihmisen arvostamista ja uskoa häneen kertoa mielipide, se osoittaa uskoa että hän voi halutessaan muuttua. 
Vanhat ihmiset ovat sangen kiinni toisissaan, eikä vähiten sen takia, että avioliitto heidän nuoruudessaan on ollut niin ikuiseksi luokiteltu asia.
Mitäs jos viet joskus "vääriä" jauhoja lahjaksi tai liian tummaa paahtoa kahvia - tai mitäs jos tyttäresi antaa mummolle ihan varmasti vääriä kukkia? Tehkää näkyväksi että äitisi on epäoikeudenmukainen isääsi kohtaan vaatimalla tältä täydellisyyttä.
Lohdutuksena sanon että tutkimuksien mukaan nalkutusääni jää miessukupuolelta eniten "kuulematta" . Mies rekisteröi eniten soinnikkaita äänenpainoja - toisesta korvasta sisään - toisesta ulos voi siis olla hyvinkin isäsi selviytymisstrategia 

Jokainen voi olla kokki

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Kiitos monista viisaista ajatuksista ja kokemustenne jakamisesta, nimimerkit Mökö, Onni on asenteessa, Tulaksu ja Pii! Uskon, että kirjeen kirjoittaja saa näistä paljon ajateltavaa. Jakaminen on arvokasta ja tuo uusia näkökulmia aina, vaikka jokaisen onkin itse valittava viisain tapa toimia.

Jossu

Kuulostaa ikävästi tutulta... Minä aloin muutama vuosi sitten aktiivisesti tukea isääni ja kannustaa häntä eropäätökseen. Vanhempani ovat alle 60-vuotiaita, ja yhtäkkiä tajusin että isälläni olisi vielä hyvät mahdollisuudet saada onnellinen elämä jonkun mukavan naisen kanssa. Äitini on hyvin haastava persoona, enkä uskonut voivani auttaa häntä enää mitenkään. Olimme yrittäneet kaikkemme.

Juttelin isän kanssa asioista suoraan ja kannustin häntä tavoittelemaan omaa onneaan vuosien alistamisen jälkeen. Tehtiin veljeni kanssa selväksi, että meidän takia hänen ei tarvitse enää pysytellä onnettomassa avioliitossa äitimme kanssa. Isä uskaltautui vuosikymmenien piinan jälkeen eroamaan ja löysi kuin löysikin myöhemmin mukavan naisen ja on nyt onnellisempi kuin koskaan. Mekin olemme veljen kanssa helpottuneita.

Ehkä voisit jutella isäsi kanssa?

Itsekkyysonsairasta

Jos jompikumpi osapuoli ei osaa huomioida toista ihmistä, suhde on vaikeuksissa. Jos hänelle kerrotaan, että suhde ei toimi niin, vaan että hän käyttäytyy itsekkäästi, eikä henkilö silti muuta käytöstään, voi olla että mukana on jokin mielenterveydellinen häiriö. Jos tämän lisäksi hän esim. eristäytyy, eikä halua lähteä mihinkään, on pakkomielteinen, ja haluaa ihmisten toimivan hänen tavallaan, harhaluuloinen, keksii typeriä selityksiä asioille, vainoharhainen, uskoo ihmisten haluavan hänelle vain pahaa, kontrolloiva tai ailahteleva, se voi viitata jopa psykoosiin. Psykoosiin voi liittyä myös unettomuutta, vuorovaikutustaidottomutta ja masennusta. Tilanteesta voi tehdä vaikean se, että psykoosia sairastava henkilö voi olla hyvinkin riippuvainen tai omistushaluinen esim puolisostaan tai lapsistaan, vaikka harjoittaakin henkistä väkivaltaa tätä kohtaan.

Oma isäni on puhunut minulle, kuinka äidin itsekäs käytös johtuu sairaudesta, mutta äiti silti rakastaa meitä kuin ennenkin. Lastenlapsille voi kertoa saman, jos kyseessä on mielenterveyden häiriö.

Jos ihmisellä ei ole diagnosoitu mielenterveydellistä häiriötä, hänen kyllä pitäisi ymmärtää muita ihmisiä, viimeistään kun häntä pyydetään käyttäytymään.

Väsynyt tytär

Mistä syystä osa keski-ikäisistä naisista on niin ilkeitä ja pessimistisiä? Meillä on ongelma äidin ilkeily minulle ja veljelleni - isäni hän on jättänyt rauhaan. Olemme veljeni kanssa kolmekymppisiä, koulut käyneitä, töissä käyviä, raittiita, terveitä ja perheellisiä ihmisiä. Lapsuutemme oli onnellinen, mutta viime vuosina äidin käytös on ollut sietämätöntä. Saamme jatkuvasti kuulla, kuinka väärin toimimme elämässämme. Kun veljeni erosi pari vuotta sitten silloisesta avovaimostaan, äiti "ripitti" veljen siitä, kuinka tämä viettäisi koko loppuelämänsä yksin. Lisäksi äiti käänsi asian niin, että veljeni täytyisi ajatella hänen tunteitaan erossaan. Veljeni suuttui  tästä äidille ja kertoi, että hänen käytöksensä on asiatonta. Äitini raivostui tästä, huusi, että hänellä on oikeus mielipiteeseensä ja että veljeni on keskenkasvuinen, kun ei osaa ottaa kritiikkiä vastaan.

Minä saan myös kuulla jatkuvaa vähättelyä ja ilkeää kommentoitia elintavoista; miksi pitää urheilla niin paljon, miksi ostan kaupasta "väärää" maitoa, myin kirpparilla vaatteita ja sitä äiti kommentoi happamasti, että kannattaisi miettiä vaatteiden ostovaiheessa paremmin, mitä ostaa, ettei tarvitse niitä eteenpäin myydä. Ylioppilasjuhlia minulle ei olisi koskaan kannattanut järjestää, koska paperit olivat ainoastaan keskiverrot ja vieläkin äiti kommentoi sitä, kuinka 17-vuotiaana juhlin juhannuksena liikaa ja pilasin hänen juhannuksensa (tätä muistellaan mielellään joka kesä). 

Äiti myös komentaa meitä jatkuvasti (tuo sitä, tee tätä, mene sinne, ole hiljaa). Olemme sanoneet tästä äidillemme, mutta yleensä reaktio on suuttumus ja kommentti siitä, kuinka narsistisia olemme, kun emme osaa ottaa kritiikkiä vastaan. 

Et voi pelastaa isääsi äidiltäsi, mutta meille on veljeni kanssa tullut yhä selvemmäksi, että meidän täytyy ehkä kohta pelastaa itsemme äidiltämme. En halua, että lapseni/veljeni lapset näkevät tälläistä käytöstä perhepiirissä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat