Kommentit (12)

less is more
Seuraa 
Liittynyt31.1.2016

Miten uskottomuuden voi antaa anteeksi oli sitten nainen tai mies? 

Ehkä sen voi painaa villaisella, jos kumppani on "lipsunut" yhden yön suhteeseen kännipäissään, huomattavasti vaikeampaa se on kuitenkin silloin, kun "sukupuoliystävyys" kestää useita kuukausia ja tulee tavaksi. Vaatii aikamoista pokkaa pettää kumppaniaan ja yrittää elää kaksoisroolissaan ilman että kärähtää. Kyllähän naiset osaavat hoidella jonglörin tavoin monta asiaa kerrallaan, mutta mies on jotenkin niin kömpelö olento, että puhuu itsensä pussiin alta aikayksikön naisen "ristikuulustelussa". Pettämisestä jää kumppanille tosi paha trauma ja se rikkoo paljon.  Sydämestä tuleva anteeksipyyntö voisi auttaa. Kaikki eivät sitä vain osaa.

"Bavaria"

Tuskin kovin moni nainenkaan antaa uskottomuutta oikeasti anteeksi, saatika sitten "miehinen" mies, jonka itsetuntoa on loukattu. Johan hän joutuisi naurunalaiseksikin jos kaverit saisivat asiasta tietää. Kyllä mieheen kolahtaa pahemmin, ehkä siksi, että hänen egonsa on heikompi kuin naisen.

Tuskin sentään kumpikaan pettämisen jälkeen enää elää normaalia elämää, kyllähän kaikki ylityöt, epämääräiset puhelinsoitot, tekstiviestit yms. pyörivät mielessä epäilyksiä herättäen koko loppuelämän ajan. Hatunnosto heille, jotka pystyvät unohtamaan,  jos sellaisia ihan oikeasti edes löytyy. 

Vierailija

Välillä olin jossain ihan niin rikki maassa lojuen, että epäilin josko ihan sinne jään ikiajoiksi, mutta täällä olen "aika" ryhdikkäästi.
Taas yritän aviomieheni kanssa, mutta nyt on se kuuluisa viimeinen kerta.
En sano että on helppoa, mutta ei elämäni varmaan ole tarkoitettukkaan helpoksi.
Kyllä minä pärjään! Vaikeaa ja huokailuttaa, mutta kyllä se tästä paranee, ei muutakaan voi ajatella! Kai minä olen se hulluista hulluin!
Kaksi vaihtoehtoa, kuolen tai yritän olla vahvempi kuin olenkaan.
Valitsin vahvuuden..vielä kun pystyin itse päättämään.
Minulla on suuri ja lämmin sydän.
Toki yksi iso valtameri on minun kyyneleistä.
Tunteet menee ylös ja alas, välillä tunnen selviävän ja seuraava hetki on jotain aivan muuta. Yritän siltikin, rakkaus ei ole hävinnyt minnekään, ehkä muuttanut hiukan muotoaan..

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Voimia ja viisautta sinulle, Vierailija, joka olet valinnut vahvuuden. Etsi myös itsellesi tukea, jotta et joudu etsimään vahvuutta vain itsestäsi. Rakkaus on suuri voima, ja hienoa, että se ei ole hävinnyt sinulta minnekään. Kovistakin vaiheista voi selvitä ja päästä eteenpäin.

Katsson

Tuohan on kuin omasta elämästäni. Kyy povella, luottamustehtävän saanut loinen... Helvetin kauan siinä kesti antaa anteeksi miehelle, sellaiset 5 vuotta, se toinen saa palaa helvetissä. Miehelle annoin tilaisuuden koska hän myönsi tekonsa ja on petrannut huomattavasti. Se liero taas väittää olevansa viaton ja on täysin vastuuton.

Vierailija

..valitsin vahvuuden, mutta välillä kyllä tunnen itseni todella heikoksi. Sitä vain yrittää luottaa vielä, siltikin epäilyttää, kumminkin sitä salasuhdetta kesti varmaan pari vuotta, enemmänkin, en edes tarkkaan tiedä.
Kaksi kertaa otin yhteyden tähän toiseen naiseen. Ensimmäisen kerran, reilu vuosi sitten, hän sanoi että se loppuu tähän.
Nyt vajaa kuukausi sitten, kun tuli nämä rakkaudentunnustukset ym.tekstiviesteillä silmiini, soitin ja mainitsin ottavani yhteyttä hänen aviomieheensä, että tuskin tietää aviovaimonsa salarakkaasta, hän vain totesi, että eihän tähän muita tarvitse sotkea.
Tietenkin minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä tämän toisen naisen aviomieheen heti, on minulla nimikin tiedossa.
En tiedä, en vain uskaltanut, itsetunto oli aivan nollassa.
Tämä on hirveää, välillä tunnen itseni niin vahvaksi, mutta välillä pieni tuulenvire saisi minut kaatumaan.
Ei tässä voi elää kuin hetken kerrallaan.

Vierailija

Tällä erää kaikki vahvuus on käytetty. Aviomieheni sai pari tuntia sitten tunnustettua minulle pettämisen selväsanaisesti.
Vaikka kaikki oli suurinpiirtein tiedossa jo aiemmin, mutta sitten kun siihen tulee oikeasti totuus mukaan, ettei ole mitään mustatuntuu, vaan kaikki on niin todeksi julistettu, on se voimat vievää.
En todellakaan tiedä tästä eteenpäin. On niin tyhjä olo, kun uskoin ja luotin sen ensimmäisen kerran jälkeen, opettelin antamaan anteeksi, koskaan ei luottamus kuitenkaan palautunut.
On minun aviomiehelleni pokkaa, minulle myös hän on rakkautta vannonut. Kaikki on ollut suurta näytelmää ja minä luulin jossain vaiheessa, että ehkä jonain päivänä kaikki muuttuu parempaan.
Ja kaikenlaista likaista peliä ovat pelanneet nämä kaksi kumpikin tahollaan.
Halusin tyhmänä uskoa, että ehkä kaikki muuttuu hyväksi ajan kanssa.
Ensimmäisen kerran jälkeen, kun sanoin miehelleni, että otan yhteyttä tähän toiseen petettyyn, tämän toisen naisen aviomieheen, minulle sanottiin että otatko vastuun siitä mitä voi tapahtua, jos tulee käsiksi käymistä tms. Ja minä ressukka en uskaltanut.
Itse olen aina uskonut aidosti rakkauteen.
Aviomieheni on ollut se suuri rakkaus minulle. Paljon yhteisiin vuosiin on kuulunut murheita mieheni sairastelujen takia, olen seisonut rinnalla ja aina yrittänyt löytää apua ja auttanut häntä, ihan sydämestäni.
Kyllähän sitä miettii että mitä olen tehnyt niin väärin, että näin kävi.

less is more
Seuraa 
Liittynyt31.1.2016

Vierailija. On ihan turha kysellä syitä ja syytellä itseään, sillä et sinä yksin ole voinut tehdä mitään väärin. Kaikkeen tarvitaan aina kaksi. Ei auta, vaikka hoitaisi ja hoivaisi, olet ihan ilmeisesti liian kiltti,  ja joutunut jymäytetyksi ja jyrätyksi, tyypillisen narsistin uhriksi. Miehelläsi on heikko omanarvontunto ja hän paikkailee sitä, kun saa pullistella lihaksiaan toisen naisen ihailemana korokkeellaan. Ja varo, sillä tämä narsismiksi kutsuttu ominaisuus on parantumatonta! Se on uusivaa ja kroonista.

Keskity itseesi nyt niin itsekkäästi kuin pystyt, ota talvipipo silmiltäsi, nosta pääsi pystyyn, kulje uljaan ryhdikkäästi, lopeta itsesäälissä kieriskely ja hemmottele itseäsi, santsaa täysillä vain omaan hyvinvointiisi, hoida egoasi ja pöngitä omaa romahtanutta itsetuntoasi . Rupea lenkkeilemään, aivot saavat happea, laula vaikka rytmikästä tangoa- tai vaikka porilaisten marssia-mielessäsi menoasi tahdittamaan!  Ja ehdotan sinulle myös ihan jotain oudon tuntuista, mutta tehokasta: Jos käden taidot vähääkään kiinnostavat sinua, niin mene vaikka työväenopiston hitsauskurssille, joka on täynnä karskeita miehisiä miehiä. Unohdat palaneen pullapoikamiehesi kotona ihan varmasti! Pukeudu naisellisesti, ripottele lattialle seksikkäitä alusvaatteita, ajattele seksiä ja katso miehesi ohi, hänhän on pelkkää ilmaa!  Tällää itsesi ja lähde jonnekin hetkeksi kotoa, kierrä vaikka korttelia tai kyläile, äläkä mainitse sanallakaan, missä olet ollut. Hymyile ja hymähtele vain! Ole kalsa, mutta ystävällisen asiallinen. Älä haasta riitaa, tai kysele toisesta naisesta mitään. Narsisti miehesi yrittää ihan takuusti mielistellä ja näytellä katuvaa. Kaikki tämä on tyypillistä teatteria, älä usko sanaakaan!

Elämä on liian lyhyt moiselle tuhnuiselle sohvaperunasankarille tuhlattavaksi! Maailma on täynnä ihan ihania miehiä! Olet uljas ja ainutlaatuinen, olet nainen, ota tai jätä!

TSEMPPIÄ!

P.S. Ja yritä löytää itsellesi luettavaksi jostain kirja: "Sata tapaa tappaa sielu", en muista juuri nyt, kuka sen on kirjoittanut.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat