Kommentit (4)

Surullinen ja ahdistunut aikui...

Olen 24-vuotiaan nuoren miehen äiti, yhden kolmesta lapsestani. Olen joutunut seuraamaan poikani huumeriippuvuutta , masennusta, ahdistusta, itsetuhoisia ajatuksia jne. nyt noin seitsemän vuoden ajan ja sairastunut itsekin masennukseen tässä sivussa. Aikuinen on vastuussa omista tekemisistään, mutta ellet ole kokenut läheisesi riippuvuutta ja sen aiheuttamaa tuskaa, on rohkeaa sanoa, että elä omaa elämääsi ja anna riippuvaisen selvitä itsekseen. Riippuvuus on koko perheen sairaus, eikä sitä voi sulkea pois mielestään. Pelko läheisen kuolemasta on läsnä joka päivä. Itse en ainakaan siihen pysty. Voimia kaikille samojen asioiden kanssa taisteleville!

Vierailija

Menetin juuri lapseni huumeille. Pelko ja odotus tulevasta suru-uutisesta on ollut läsnä vuosia. Ei sitä karisteta pois, vaan se on ja pysyy. Nyt en enää odota. Suren ja olen hetki kerrallaan. Voimia kaikille <3

Nora

Olen todella pahoillani puolestasi. Itse menetin mieheni huumeille, silloin oli joulu 2,5v sitten. Asia ei tullut yllätyksenä mutta vei minultakin jalat täysin alta. Hulluinta asiassa oli että aloin itse käyttäytyä itsetuhoisesti. Sain lääkkeitä paniikkihäiriööni, niitä kolmiolääkkeitä. Söin niitä todella huolettomasti ja join alkoholia päälle. Laihduin jo valmiiksi laihasta ruumiistani 40 kiloiseksi haamuksi, olin yksin kotona, jalat eivät kantaneet kauppaan. Ei minua kiinnostanut kuin käydä sillointällöin apteekissa ja toisinaan lähimmässä r-kioskissa. En voi koskaan ymmärtää lapsettomana miltä oman lapsen menetys tuntuu, vaikka hänen äitinsä kanssa olenkin läheinen. Haluan vain jotenkin ilmaista tukeni sinulle. Nykyään itse olen lopettanut itsetuhoisen käytöksen ja keskityn elämään päivä kerrallaan asuntoani remontoiden, löysin teinirakkauteni uudestaan ja asiat ovat oikein hyvin. Silti, iltaisin pelkään että nykyinen mieheni kuolee... Pelkoon ei ole sellaista konkreettista syytä mutta pelkään silti. Olen muka niin reipas, todellisuudessa kukaan ei tiedä mitä käyn läpi vaikka psykoterapiassa käynkin. En osaa pukea tunteita sanoiksi. En niitä kipeimpiä pelkoja ja kun joskus maailmani yhtäkkiä romahtaa vaikka ruokakaupassa, useimmiten näin öisin. Voimia <3

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat