Kommentit (8)

Itsekin jo anoppi

Anoppini voisi olla mielestäni "siedettävämpi", jos hän ei olisi käyttänyt sanoja: kyllä sinun täytyy, kyllä sinun pitää jne..... ei toinen ihminen voi tuolla tavalla mennä "määräilemään" toisten elämää, varsinkaan lasten suhteen. Ei hän voi tietää minkälaisia lapselapset ovat, eivät ainakaan samanlaisia, kuin omat lapsensa. Samankaltaisuutta kyllä löytyy. Miehelleni kun asiasta aikanaan sanoin, nii hän totesi, että no äiti nyt on aina ollut tuollainen, eli se siitä! Lasten takia kävin anoppilassa, mutta kun lapset kasvoivat, niin heillä oli omat harrastukset, eivätkä kerenneet kylään, joten mieheni sitten kävi äitinsä luona itsekseen, mikä oli minulle huojentavaa, jäi jonkinlaiset välit anoppiin, siedän häntä.

jasu

Minulla oli mahtava anoppi, aivan liian lyhyen aikaa vain. Anopin kuoltua appiukko aloitti uuden elämän ja siinä ohessa tuli särkeneeksi luottamuksen poikansa - minun mieheni- ja itsensä väliltä. Silti hänellä on omasta mielestään vaikka mitä oikeuksia meidän perheeseemme. Mies tapaa isäänsä harvakseltaan, ja käy lasten kanssa sukujuhlissa, joissa appiukko patsastelee keskipisteenä. Minä en tapaa appiukkoa kuin pakon edessä, eikä minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia kertoa hänelle, jos hän on väärässä tai käyttäytyy typerästi. Kerrottavaa on näiden vuosien aikana ollut aika paljon...  Mieheni on samaa mieltä kanssani, muttei haluaisi riidellä. Minä taas näen että  perheeni oikeuksia on puolustettava vaikka riidankin uhalla, eikä yksi omahyväinen appiukonkäppänä tule meidän elämäämme puuttumaan ja meille elämänohjeita antamaan, vaikka hän itse miten pitäisi itseään erinomaisena.

Vierailija

Edelliseen vielä täydennyksenä:  elämä on niin lyhyt, että kannattaa miettiä millä sen täyttää. Jos ihmissuhde tuottaa vain pahaa mieltä, sitä ei välttämättä kannata raahata mukanaan. Se pätee myös ns. läheisiin ihmissuhteisiin. 

Oonko muna vai kana

Voi jukupätkä... koko juttu siitä, kuinka kamalia anopit ovat. Onko niin, että miniät/vävyt tai omat lapset ovat aina viattomia näissä perheen ongelmissa? Olen itsekin sekä miniä että anoppi. Toisessa roolissa siis syyllinen kaikkeen, toisessa vallan viaton.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Kiitos kritiikistä, nimimerkki Oonko muna vai kana. Varmasti vaikeissa suhteissa on usein molemmin puolin hankaluutta suhtautumisessa. Jutussa lisäksi muistutetaan, että ongelmat voivat myös perustua väärin­käsitykseen. Siinäkin voi olla kyse kummasta tahansa osapuolesta.

Minia ja vavy

Appivanhemmille ilmoitettiin vasta kolme viikkoa lasten, kaksosten, syntyman jalkeen etta heista oli tullut isovanhempia! Niin karmeaa on appivanhempien hossotys, sossotys ja yleinen vouhotus ettei edes tuollaista asiaa voinut raskauden aikana kertoa! Olemme tehneet selvaksi monta keskeista asiaa kuinka me hoidamme lapsemme, siihen emme appivanhempia tarvitse, eivatka he pystyisikaan. Olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla ja pysyttelemme kaukana molempien appivanhemmista, han minun ja mina hanen. Nain sailyy jonkinlaiset kunnioittavat valit. Emme halua tuhlata elamaamme ihmissuhteisiin jotka imevat meilta energiamme.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat