Osaatko vetää rajat appivanhemmille? Puhu ensin puolisollesi

Osaatko vetää rajat appivanhemmille? Puhu ensin puolisollesi

Appivanhempien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta kohteliaat välit auttavat arjessa. Riitely ja välttely tekevät puolison tilanteen hankalaksi.Lue koko juttu

Kommentit (10)

Itsekin jo anoppi

Anoppini voisi olla mielestäni "siedettävämpi", jos hän ei olisi käyttänyt sanoja: kyllä sinun täytyy, kyllä sinun pitää jne..... ei toinen ihminen voi tuolla tavalla mennä "määräilemään" toisten elämää, varsinkaan lasten suhteen. Ei hän voi tietää minkälaisia lapselapset ovat, eivät ainakaan samanlaisia, kuin omat lapsensa. Samankaltaisuutta kyllä löytyy. Miehelleni kun asiasta aikanaan sanoin, nii hän totesi, että no äiti nyt on aina ollut tuollainen, eli se siitä! Lasten takia kävin anoppilassa, mutta kun lapset kasvoivat, niin heillä oli omat harrastukset, eivätkä kerenneet kylään, joten mieheni sitten kävi äitinsä luona itsekseen, mikä oli minulle huojentavaa, jäi jonkinlaiset välit anoppiin, siedän häntä.

jasu

Minulla oli mahtava anoppi, aivan liian lyhyen aikaa vain. Anopin kuoltua appiukko aloitti uuden elämän ja siinä ohessa tuli särkeneeksi luottamuksen poikansa - minun mieheni- ja itsensä väliltä. Silti hänellä on omasta mielestään vaikka mitä oikeuksia meidän perheeseemme. Mies tapaa isäänsä harvakseltaan, ja käy lasten kanssa sukujuhlissa, joissa appiukko patsastelee keskipisteenä. Minä en tapaa appiukkoa kuin pakon edessä, eikä minulle tuota minkäänlaisia vaikeuksia kertoa hänelle, jos hän on väärässä tai käyttäytyy typerästi. Kerrottavaa on näiden vuosien aikana ollut aika paljon...  Mieheni on samaa mieltä kanssani, muttei haluaisi riidellä. Minä taas näen että  perheeni oikeuksia on puolustettava vaikka riidankin uhalla, eikä yksi omahyväinen appiukonkäppänä tule meidän elämäämme puuttumaan ja meille elämänohjeita antamaan, vaikka hän itse miten pitäisi itseään erinomaisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oonko muna vai kana

Voi jukupätkä... koko juttu siitä, kuinka kamalia anopit ovat. Onko niin, että miniät/vävyt tai omat lapset ovat aina viattomia näissä perheen ongelmissa? Olen itsekin sekä miniä että anoppi. Toisessa roolissa siis syyllinen kaikkeen, toisessa vallan viaton.

Kiitos kritiikistä, nimimerkki Oonko muna vai kana. Varmasti vaikeissa suhteissa on usein molemmin puolin hankaluutta suhtautumisessa. Jutussa lisäksi muistutetaan, että ongelmat voivat myös perustua väärin­käsitykseen. Siinäkin voi olla kyse kummasta tahansa osapuolesta.

Minia ja vavy

Appivanhemmille ilmoitettiin vasta kolme viikkoa lasten, kaksosten, syntyman jalkeen etta heista oli tullut isovanhempia! Niin karmeaa on appivanhempien hossotys, sossotys ja yleinen vouhotus ettei edes tuollaista asiaa voinut raskauden aikana kertoa! Olemme tehneet selvaksi monta keskeista asiaa kuinka me hoidamme lapsemme, siihen emme appivanhempia tarvitse, eivatka he pystyisikaan. Olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla ja pysyttelemme kaukana molempien appivanhemmista, han minun ja mina hanen. Nain sailyy jonkinlaiset kunnioittavat valit. Emme halua tuhlata elamaamme ihmissuhteisiin jotka imevat meilta energiamme.

Anoppiin välit katkaissut

Välit katkenneet anoppiin täysin. Ei ole sellaista asiaa, mihin ei puuttunut. Ihan kaikkeen! Lapsettomuuden kriisissä en jaksanut hänen letkautuksiaan ”tässä menee hyvä mummo hukkaan” ym. ym. Tiesi lapsettomuudestamme. Hän osallistui myös adoptioprosessiin, ja adoptiolapsemme Kiinasta ”kelpasi hänelle, koska perustelimme että Kiinasta sai nopeasti lapsen”. Itse hän olisi halunnut Kolumbiasta. Hänen mielestään olen loukannut häntä syvästi, kun olen sanonut että en pidä hänen puuttumisestaan. Lapsi on käynyt mummin luona, minä en. Toki lapsi sitä sitten joskus ihmetteli, ja sanoin että mummi on loukannut minua. Lapsi kertoi tämän mummille, johon mummi oli vastannut, että äitisi valehtelee.

Miniä ja anoppi

"Appivanhempien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta kohteliaat välit auttavat arjessa. Riitely ja välttely tekevät puolison tilanteen hankalaksi."

- Puoliso on syytön vanhempiensa luonteeseen ja käytökseen. Puolison tulee asettaa rajat omille vanhemmilleen. Tilanne on hankala, jos puoliso asettuu vanhempiensa puolelle ja puolustelee vanhempiensa epäasiallista tai töykeää käytöstä. Näissä tilanteissa riitely tai välttely ovat miniän ja vävyn selviämiskeinoja arjessa.

"Kauhea anoppi on vanha vitsi. Monia suhde anoppiin ei kuitenkaan naurata yhtään, sillä se voi olla myös oikeasti­ hankala. Anoppi tai appiukko saattaa ajatella tietävänsä parhaiten, miten nuorempien pitäisi toimia arjessa ja kasvattaa lapsiaan."

- Valitettavasti on luonneongelmaisia anoppeja ja appeja kuten on hankalia miniöitä ja vävyjäkin. Löytyy narsisteja, mielensäpahoittajia, marttyyreita, alkoholisteja, velkaongelmaisia, peli- ja nettiriippuvaisia ja väkivaltaisia ihmisiä.  

- Lastenhoito ja lastenkasvatus kuuluu vanhemmille, ei isovanhemmille. Isovanhemmat voivat omia lapsenlapsia, puuttua liikaa perheen sisäisiin asioihin ja kumota vanhempien asettamia rajoja ja perheen sääntöjä. Valitettavasti on myös itsekkäitä vanhempia, jotka pitävät isovanhempia ilmaisina lastenhoitoautomaatteina. Isovanhemmat väsyvät 24/7 lastenhoitovastuuseen arkena, viikonloppuna ja lomilla.

"Juhlapyhät ja mummolareissut lasten kanssa voivat olla raskaita, jos appivanhempien kanssa ei synkkaa ollenkaan. Mutta voiko miniä tai vävy jäädä kotiin, kun puoliso menee lasten kanssa mummolaan? Pitääkö olla kohtelias ja suostua mukaan kaikkiin sukujuhliin, vaikka tekisi appivanhempien mielestä kaiken väärin? Voiko miniä sanoa appivanhemmille, että he ovat väärässä?"

- Kohtelias ja ystävällinen, suora puhe on usein parempi kuin puhumattomuus ja riitaa aiheuttavien aiheiden kiertely. Sukujuhliin ei tarvitse osallistua, jos sukujuhlat ahdistavat. Appivanhempia ei ole pakko tavata kaikkina juhlapyhinä. Mummoloissa voi käydä kylässä päiväseltään, jos pitemmät vierailut ovat raskaita. Perinteisiä juhlapyhiä - joulua, pääsiäistä ja juhannusta - ei tarvitse viettää appivanhempien kanssa, jos kyläilyistä aiheutuu erimielisyyksiä ja pahaa mieltä.

Suku on pahin

Vierailija kirjoitti:
Edelliseen vielä täydennyksenä:  elämä on niin lyhyt, että kannattaa miettiä millä sen täyttää. Jos ihmissuhde tuottaa vain pahaa mieltä, sitä ei välttämättä kannata raahata mukanaan. Se pätee myös ns. läheisiin ihmissuhteisiin. 

Osuit naulan kantaan! Joskus suku on pahin - joko oma suku tai puolison suku tai molemmat. Usein ne pahimmat puukot lentävät selkään sukulaisilta. Silloin kannattaa pohtia, onko minun pakko olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat minulle vain pahaa mieltä!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat