Älä taannu teiniksi vanhempiesi luona! Terapeutti: ”Miltä sinusta näyttäisi, jos joku toimisi kuten sinä?”

Älä taannu teiniksi vanhempiesi luona! Terapeutti: ”Miltä sinusta näyttäisi, jos joku toimisi kuten sinä?”

Aikuisesta tulee teini, kun hän menee vanhempiensa luo

Kyläily vanhempien kotona saattaa muodostua kiusalliseksi näytelmäksi, kun aikuiset lapset muuttuvat lapsiksi jälleen. Psykoterapeutti Soili Poijula listaa kuusi neuvoa, joiden avulla pääset kuviosta eroon. Lue koko juttu

Kommentit (15)

Vierailija

Meidän perheessä oli äiti, isä ja kolme aikuista lasta. Näistä lapsista kaksi jo viisikymppistä, minä kolmikymppinen. Ei ollut uusperhe.

Minusta nuorimmaisesta kasvoi pienestä pitäen vanhenevan äidin apu, tykkäsinkin kovasti leipoa ja laittaa ruokaa. Kovin kaukana vain asuin. Veljeni ja sisareni sen sijaan olivat jo lapsina tottuneet silloin energisen äidin hoitavan kaikki asiat, joten he todellakin taantuivat aina hänen ja isän suhteen lapsiksi. Auttamattomiksi, kiukutteleviksi lapsiksi.

Sisareni, aikuinen opettajaihminen, kävi mm. pitämässä oikein suuttuessaan mykkäkoulujakin pitkillä lomillaan vanhempiemme kotona. Äiti soitteli minulle onnettomana, kun siellä se taas makasi eikä tiedetty, miksi nyt taas.

Tilanne kärjistyi sitten, kun äiti sairastui vakavasti. Ensinnäkään kukaan ei ilmoittanut minulle asiasta ennen kuin häntä jo vietiin ambulanssilla sairaalaan. Äidin jo kuoltua selvisi, että hänestä niin kovin huolissaan muka ollut sisareni oli pitänyt viimeisen mykkäkoulunsa ja oikein lukittautunut lapsuudenaikaiseen huoneeseensa viimeiseksi yöksi. Äiti oli kuulemma pyrkinyt sinne turhaan sisään. Äidin kuoltua sain sitten olla sisareni ja isän välissä heti kaikissa pikkuriidoissa, jotka johtivat uhkailuihin, miten sisareni ei tulisi äidin hautajaisiinkaan. Sain hänet tulemaan, anelemalla.

Sanomattakin on kai selvää, että minä sitten isän kanssa järjestin äidin hautajaiset, ensimmäisen yhteisen joulun ja monta muuta asiaa. Sisareni ja veljeni eivät tartu mihinkään, jollei heitä erikseen pyydä tai vaadi, aina eivät sittenkään. He ovat jääneet sille teinitasolle kuin olivat minun syntyessäni.

Hei Vierailija, kiitos viestistäsi. Traaginen tarina, ja ikävää, että olet joutunut kokemaan tällaista. Elämässä ei voi valita perhettään, mutta ihmissuhteet voivat kuitenkin vuosien myötä muuttua. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Titi Uu

Jep, edellä oleva artikkeli pätee varmasti rajatuissa tilanteissa, joissa molemmat osapuolet ovat valmiita tiedostamaan omaa käytöstään ja tulemaan puolitiehen vastaan.

Omassa tilanteessani saan edelleen aikuisena osakseni kontrolloivaa ja väheksyvää suhtautuvaa vanhemmiltani, mikä potentiaalisesti saattaisi provosoida vastaamaan hyvinkin vihaisella tavalla takaisin. Tiedostaminen auttaa näissäkin tilanteissa, eli parasta ymmärtää tilanne ja pysyä sellaisten ihmisten luota vain kaukana. Tällaisissa tilanteissa ei auta muistuttelut siitä, että lapsuus hei meni jo ja vanhempien seurasta voi myös nauttia.

Ehkä nämä tällaiset neuvot voisi jatkossa kirjoittaa johonkin selkeään kontekstiin?

MJSjk

Allekirjoitan tämän kommentin täysin! Lisäksi tartun lopun klassiseen "ilman vanhempiasi sinua ei olisi"-syyllistykseen toteamalla, että vanhempani toivoivat lasta, minä en toivonut syntymääni.

Hei, kiitos myös kriittisistä kommenteista! Totta: ihan varmasti kyse on siitä, miten molemmat osapuolet osaavat toisiinsa suhtautua ja jäävätkö lapsuuden tai nuoruuden aikaiset käytösmallit päälle. Ja vaikka ei itse kukaan omaa syntymäänsä voisikaan toivoa etukäteen, omasta elämästään voi kuitenkin olla kiitollinen, eikö vain?

Vierailija

Minua taas ihmetyttävät nämä noin 30-40-vuotiaat aikuiset ihmiset - äidit ja isät - jotka eivät ota vastuuta itsestään, elämästään, omista lapsistaan, perheestään ja kodistaan! Onhan se aika koomista, kun noin 30-40-vuotiaat äidit ja isät eivät pysty ja/tai viitsi omaa arkeaan pyörittää! Aikuiset, perheelliset ihmiset tarvitsevat omien vanhempiensa ja/tai appivanhempiensa apua jatkuvasti - päivittäin ja viikoittain. He hoidattavat omia lapsiaan 24/7 mummoloissa ja vinkuvat joka käänteessä äitiä ja isää apuun. Noin 60-70-kymppiset, usein jopa monisairaat isovanhemmat ovat ilmaisia ja päätoimisia lastenhoitajia, kotiapulaisia, keittäjiä, siivoojia, puutarhureita ja remonttireiskoja aikuisten lastensa perheissä!

Vierailija

Tämä juttu pomppasi uudelleen eteeni nyt vuosien kuluttua. Olen siis tuo ensimmäinen kommentoija. Tätä nykyä hoidan yksin myöskin moneen kertaan vakavasti sairastuneen isäni asioita virallisena edunvalvontavaltuutettuna. Sisaruksistani kumpikin on aina hänen sairauksiensa pahenemisvaiheissa kaivanut esiin hänen kanssaan teini-iässä käymiään riitoja ajalta ennen syntymääni. Olen niin sairaalan kahvilassa kuin isän kodissakin joutunut aina huoleni ollessa suurimmillaan kuuntelemaan vielä isän ilkeää arvostelua sisarusteni suusta.

Sairaalan kahvilassa kuulin senkin, että sisareni mukaan on kuulemma ihan pitkien pohdintojen perusteella ihan oma vikani, että joudun hoitamaan asioita yksin, koska annan itsestäni liian vahvan vaikutelman. Itse hän kaataa päälleni kaikki työongelmansa, yrittää velvoittaa minut huolehtimaan puolestaan veljemmekin kaikista asioista jne. Tarkoitukseni on katkaista heihin kumpaankin lopullisesti välit sitten, kun isäämme ei enää ole. Mitään suoraa puhetta he eivät usko, kokeillut olen lukemattomia kertoja. Se on ainut tapa, jolla saan etäisyyttä heitä kohtaan kokemaani vihaan ja katkeruuteen. Sääliä ja ymmärrystä minulla ei tällaista käytöstä kohtaan riitä.

En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten saman perheen lapsista voi kasvaa näin erilaisia. Minun vanhempani olivat ahkeria ja fyysisistä sairauksistaan huolimatta sinnikkäitä ihmisiä, jotka pyrkivät auttamaan lapsuudessanikin nähteni näitä jo aikuisia sisaruksiani kaikissa käytännön asioissa. Vietettiin näiden aikuisten lasten kanssa joulut ym. ja nämä saivat tulla pitkiksikin ajoiksi kotiin takaisin asumaan aina, jos elämä kohteli kaltoin. Isä pyrki vielä äidin kuoleman jälkeenkin huolehtimaan heistä. Tämä on kiitos siitä kaikesta. Näin siis käy pahimmillaan, jos aikuinen ihminen jättäytyy vanhempiensa suhteen lapseksi.

Vierailija

Miksi tapaat sisaruksiasi, jos tapaamiset aiheuttavat Sinulle vain pahaa mieltä, katkeruutta ja riitoja? Ehkä joudut tekemään päätöksen ja katkaisemaan välit sisaruksiisi? Sukulaisillesi ja heidän ilkeälle käytökselleen et valitettavasti voi mitään. Ystäväsi saat kuitenkin itse valita. Sinä et ole vastuussa aikuisten sisarustesi käytöksestä. Toimitko myös vakavasti sairastuneen isänne omaishoitajana? Olisiko vakavasti sairastuneelle isällenne mahdollista hakea hoitopaikkaa ja perheen ulkopuolista edunvalvojaa? Omaishoitajat uupuvat ja palavat loppuun hoitotaakkansa alla. Sitova ja raskas, ilman vapaapäiviä ja lomaa tapahtuva 24/7 hoitotyö kotona uuvuttaa kenet tahansa.

Kerrot, että sisaruksillasi on ollut teini-iässä pahoja riitoja isänne kanssa? Oletko miettinyt, että teini-iän riidoista aiheutunut katkeruus ja viha voi pilata ihmissuhteet vuosiksi, jopa loppuelämäksi? Ehkä voisit kysyä suoraan sisaruksiltasi, mistä asioista he ovat riidelleet teini-iässä isänne kanssa? Onko riidat saatu ratkaistua vai ovatko välit isään lopullisesti pilalla?

Vierailija

Minustakin jutun neuvot olivat pliisuja ja ylenkatsovia. Jos jollakulla on ongelmia vanhempiensa kanssa, ei asia sillä korjaannu, että alkaa tuntea kiitollisuutta syntymästään. :D

Vierailija

Mutta onko välien katkaiseminen sitten aikuisen ihmisen keino. Eikös se jos mikä on lapsellista mielenosoittamista. Jos perheen lasten ikäerot ovat suuret, on kasvatus ollut erilaista ja aika todennäköisesti nuorin on päässyt helpoimmalla ja ollut iltatähti ja silmäterä, mikä voi selittäää vanhempien sisarusten tunteita.

Vierailija

Välien katkaiseminen nimen omaan on aikuisen keino. Lapsena sitä joutuu kestämään sisaruksiaan, samassa perheessä kun asutaan, mutta aikuinen ihminen saa pitää huolen omasta mielenterveydestään ja olla tekemisissä miellyttävien henkilöiden kanssa.

Vierailija

Tästä täysin eri mieltä. Aikuisempaa on joustaa ja yrittää ymmärtää erilailla ajattelevien ihmisten mieltä ja kyllä yksinäistä elämässä tulee jos valikoi liikaa ystäviään. Sisarukset kuitenkin ovat eri asemassa ja huonojen välien syyt ovat yhtä jokaisessa - tai ei kenessäkään, vaan ikävä sanoa mutta vanhemmissa, jotka eivät osanneet olla tasapuolisia.

Vierailija

Jos sukulaisesi käyttävät Sinua tai läheisiäsi härskisti hyväksi, saat laittaa välit heihin poikki. Sukulaissuhteet katkeavat, kun kuvaan tulee henkinen ja/tai fyysinen väkivalta, uskottomuus, taloudellinen hyväksikäyttö (rahan varastaminen ja kavaltaminen, omaisuuden hukkaaminen jne.), päihteiden käyttö ja peliriippuvuus. Kun iäkkään äidin ja isän elämäntyö, omaisuus ja rahat menevät kurkusta alas, järkevä sisarus puuttuu tilanteeseen ja viheltää pelin poikki!

Alkoholismi, henkinen ja fyysinen väkivalta, narsismi, talousongelmat (pikavipit, kulutusluotot, ulosottovelat, pelivelat, rahan lainaaminen), epärehellisyys ja valehtelu pilaavat ihmissuhteet. Elämänhallinnan ongelmat, rahaongelmat ja päihteiden käyttö kulkevat käsi kädessä.

Vierailija

Kyllä meillä on niin päin että se on äiti joka kiukuttelee. Ja se oli niin myös kun asuin kotona.
Minä sitten pysyn rauhallisena ja odotan että rauhoittuu.
Siksi nämä teinit tai aikuiset lapset sitä ja tätä jutut ei oikein osu kun roolit eri päin :D

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat