Saara Aalto: "Miksei lapsella voisi olla enemmän kuin kaksi vanhempaa?"

Saara Aalto: "Miksei lapsella voisi olla enemmän kuin kaksi vanhempaa?"

Muusikko Saara Aalto.

Laulaja Saara Aalto muistuttaa, että turvalliset ja lapsen parasta ajattelevat aikuiset tekevät hyvän lapsuuden. Heidän sukupuolellaan ei ole väliä.Lue koko juttu

Kommentit (20)

Miettikääpä omalle kohalle

Miettikääpäs tätä ihan vakavasti. Mielestäni tässä on aika isohko epäkohta meidän laissa. Ohan se hullua jos noin kuin Saara jutussa kuvaa, että hän tai Meri tulisi hedelmöityshoidolla raskaaksi ja lapsi tulisi niin jos nyt vaikka kuvitellaan, että se lapsen synnytävä osapuoli olisi Saara niin Merillä ei olis lapseen mitään oikeuksia lain silmissä. Ja tosiaan sit jos Saaralle kävis jotain niin lapsi olis orpo. Eihän tässä ole mitään järkeä, kun kerta naispareilla on mahdollisuus lapsi hankkia niin minusta molempia pitää pystyä olemaan lain silmissäkin lapsen virallisia huoltajia/vanhempia.

Vierailija

Lapsi ansaitsee sekä näiden että miehen mallin. Helpoiten se toteutui naisen ja miehen välisessä avioliitossa. Miksi pitäisi yksinkertaista asiaa ruveta muuttamaan itsekkäiden mielihalujen vuoksi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee sekä näiden että miehen mallin. Helpoiten se toteutui naisen ja miehen välisessä avioliitossa. Miksi pitäisi yksinkertaista asiaa ruveta muuttamaan itsekkäiden mielihalujen vuoksi?

Moni lapsi on kasvanut ja kasvaa yh -vanhemman kanssa. Eronneen vanhemman tai leskeksi jääneen vanhemman kanssa.  Alkuaankin ns. yksinäisen lapsen saaneen vanhemman kanssa.

- Mitenkäs siinä toteutuu toista sukupuolta olevan aikuisen malli? Tietenkin niin, että lähipiirissä on tätejä ja setiä; vanhemman kavereita tai sukulaisia. On paljon mies-naispareja, jotka eivät ollenkaan ole valmiita vanhemmuuteen tai suoriudu siitä, vaikka hankkivatkin lapsia. Ei kannata idealisoida mies - nais -parisuhdetta vanhemmuutta ajateltaessa

Lapselle on tärkeää se että on elämän alussa kiinteä ja hyvä vuorovaikutussuhde sen aikuisen kanssa joka toimii pääasiallisena hoitajana ja vähitellen muidenkin (useimmiten pääasiallisen hoivaajan kumppani) turvallisten aikuisten kanssa.

Moraali ei mustavalkoista

Ihan hyvä että vaaditaan pitkä prosessi ennen kuin verisiteetön aikuinen voi olla lapsen "vanhempi". Jos prosessi olisi helppo ja vaivaton, vanhemmuus kokisi inflaatiota entistä enemmän, ja se on todella vaarallista koska sitoutuneet vanhemmat voivat antaa parhaat lähtökohdat lapsen elämälle. Toki homoseksuaalinen parisuhdekin voi olla hyvin sitoutunutta, mutta biologisten vanhempien sitoutunut parisuhde on silti paras vaihtoehto. On hyvä että sen merkitystä rapauttavia lakeja ei hyväksytä helpolla.

Tämä on siis uskonnottoman ja homoliittoja tukevan ihmisen mielipide.

Moraali ei mustavalkoista

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ansaitsee sekä näiden että miehen mallin. Helpoiten se toteutui naisen ja miehen välisessä avioliitossa. Miksi pitäisi yksinkertaista asiaa ruveta muuttamaan itsekkäiden mielihalujen vuoksi?

Moni lapsi on kasvanut ja kasvaa yh -vanhemman kanssa. Eronneen vanhemman tai leskeksi jääneen vanhemman kanssa.  Alkuaankin ns. yksinäisen lapsen saaneen vanhemman kanssa.

- Mitenkäs siinä toteutuu toista sukupuolta olevan aikuisen malli? Tietenkin niin, että lähipiirissä on tätejä ja setiä; vanhemman kavereita tai sukulaisia. On paljon mies-naispareja, jotka eivät ollenkaan ole valmiita vanhemmuuteen tai suoriudu siitä, vaikka hankkivatkin lapsia. Ei kannata idealisoida mies - nais -parisuhdetta vanhemmuutta ajateltaessa

Lapselle on tärkeää se että on elämän alussa kiinteä ja hyvä vuorovaikutussuhde sen aikuisen kanssa joka toimii pääasiallisena hoitajana ja vähitellen muidenkin (useimmiten pääasiallisen hoivaajan kumppani) turvallisten aikuisten kanssa.

Kyllä mies-nais-parisuhdetta kannattaa idealisoida vanhemmuutta ajateltaessa, koska vain sitoutuneet ja valmistautuneet parit voivat olla parhaita vanhempia lapsille. Veriside on sellainen sitoutumisen motivaattori jota homoparien toisella osapuolella ei voi olla. Tästä syystä, muiden asioiden ollessa samalla viivalla, heteroseksuaalinen isä-äiti -pari on aina paras vaihtoehto vanhemmuudelle.

Yh-vanhemmuus on HAITALLISTA lapselle, johtui se sitten erosta, vanhemman kuolemasta, tai yksilön päätöksestä olla yh. Tämä johtuu monista eri syistä. Ystävät eivät ole yhtä sitoutuneita kasvattajia, toisen aikuisen malli on kauempana ja siten siitä saa vähemmän mallia, kahden keskenään vertaisen aikuisen vuorovaikutuksen mallia ei näe läheskään yhtä paljon, yksinhuoltajuus aiheuttaa lukuisista käytännön syistä stressiä, yhden aikuisen kodissa on paljon vähemmän joustovaraa arjen haasteita kohdatessa, talous on epävakaampi jne jne...

Yksinhuoltajuus on kiistämättömästi lapselle haitaksi muuten osatekijöiltään samankaltaiseen ydinperhekasvatukseen verrattuna. Tätä ei tule koskaan muuttamaan se että hyvää yksinhuoltajuutta verrataan niin usein epärehellisesti huonon parisuhteen vanhemmuuteen. 

Jezz

Moraali ei mustavalkoista kirjoitti:
Ihan hyvä että vaaditaan pitkä prosessi ennen kuin verisiteetön aikuinen voi olla lapsen "vanhempi". Jos prosessi olisi helppo ja vaivaton, vanhemmuus kokisi inflaatiota entistä enemmän, ja se on todella vaarallista koska sitoutuneet vanhemmat voivat antaa parhaat lähtökohdat lapsen elämälle. Toki homoseksuaalinen parisuhdekin voi olla hyvin sitoutunutta, mutta biologisten vanhempien sitoutunut parisuhde on silti paras vaihtoehto. On hyvä että sen merkitystä rapauttavia lakeja ei hyväksytä helpolla.

Tämä on siis uskonnottoman ja homoliittoja tukevan ihmisen mielipide.

Ihan kiva ajatus sinulta noin periaatteessa, mutta satutko tietämään, että mikäli mies ja nainen (=heteropari) menevät hedelmöityshoitoihin ja lapsi tehdään lahjasiittiöillä naisen oman miehen ollessa hedelmätön, niin tämä lapselle ei-biologista sukua oleva mies kirjataan lapsen vanhemmaksi ilman adoptiota. Tässä on se lain suuri epäkohta. Suomessa naispari saa hankkia yhdessä lapsen ja lapsella voi olla tänä päivänä kaksi äitiä, mutta toiseksi äidiksi pääsee vasta adoption kautta. Minkä vuoksi ei-biologista sukua oleva mies ei joudu adoptoimaan vaimonsa lasta samalla tavoin? Tässä suhteessa hedelmöityishoidoilla alkunsa saaneet lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Tätä sillä lailla pyritään korjaamaan. Biologia ei siis liity tähän yhtään mitenkään, sillä myös heteroparit saavat lapsia hedelmöityshoidoin, mutta erona on se, että silloin lapselle on kirjattu kaksi vanhempaa jo ennen tämän syntymää.

Jezz

Vierailija kirjoitti:
 Kyllä mies-nais-parisuhdetta kannattaa idealisoida vanhemmuutta ajateltaessa, koska vain sitoutuneet ja valmistautuneet parit voivat olla parhaita vanhempia lapsille. Veriside on sellainen sitoutumisen motivaattori jota homoparien toisella osapuolella ei voi olla. Tästä syystä, muiden asioiden ollessa samalla viivalla, heteroseksuaalinen isä-äiti -pari on aina paras vaihtoehto vanhemmuudelle. 

Olen ehdottomasti eri mieltä. Olen mainitsemasi "homoparin toinen osapuoli" ja olen aina pitänyt itsestään selvänä sitä, että kun joskus saan lapsia, minä en tule olemaan se biologinen osapuoli. Sitäpaitsi heterotkin saavat lapsia hedelmöityshoidoin. Miten tämä heteroseksuaalinen isä-äiti -pari siinä tapauksessa sijoittuu? Sellaiset homoseksuaalit, jotka eivät syystä tai toisesta pystyisi muodostamaan "verisiteen" kaltaista sitoutumista ei-biologiseen lapseensa, eivät hanki lapsia. Hedelmöityishoidot ovat niin ikään pitkä ja kallis prosessi, eivätkä sitoutumattomat ja valmistautumattomat parit koskaan voisi siihen lähteä. Ja mainitaan nyt vielä se adoptiokin. Oletko sitä mieltä, että adoptiovanhemmat eivät voisi rakastaa lastaan yhtä paljon kuin sellaiset, jotka ovat saaneet lapsen aikaan omilla sukusoluillaan?

Moraali ei mustavalkoista

Jezz kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
 Kyllä mies-nais-parisuhdetta kannattaa idealisoida vanhemmuutta ajateltaessa, koska vain sitoutuneet ja valmistautuneet parit voivat olla parhaita vanhempia lapsille. Veriside on sellainen sitoutumisen motivaattori jota homoparien toisella osapuolella ei voi olla. Tästä syystä, muiden asioiden ollessa samalla viivalla, heteroseksuaalinen isä-äiti -pari on aina paras vaihtoehto vanhemmuudelle. 

Olen ehdottomasti eri mieltä. Olen mainitsemasi "homoparin toinen osapuoli" ja olen aina pitänyt itsestään selvänä sitä, että kun joskus saan lapsia, minä en tule olemaan se biologinen osapuoli. Sitäpaitsi heterotkin saavat lapsia hedelmöityshoidoin. Miten tämä heteroseksuaalinen isä-äiti -pari siinä tapauksessa sijoittuu? Sellaiset homoseksuaalit, jotka eivät syystä tai toisesta pystyisi muodostamaan "verisiteen" kaltaista sitoutumista ei-biologiseen lapseensa, eivät hanki lapsia. Hedelmöityishoidot ovat niin ikään pitkä ja kallis prosessi, eivätkä sitoutumattomat ja valmistautumattomat parit koskaan voisi siihen lähteä. Ja mainitaan nyt vielä se adoptiokin. Oletko sitä mieltä, että adoptiovanhemmat eivät voisi rakastaa lastaan yhtä paljon kuin sellaiset, jotka ovat saaneet lapsen aikaan omilla sukusoluillaan?

Kyllä, olen juuri sitä mieltä että asia on näin... tosin minusta tämä ei ole edes mielipidekysymys. Muiden asioiden ollessa samalla viivalla biologiset vanhemmat rakastavat enemmän lastaan, sillä heillä on sellainen kiintymyksen osatekijä mitä adoptiovanhemmilla ei ole, kuten aiemmin jo sanoinkin. Yksittäistapauksissa on tietysti vaihtelua molempiin suuntiin, hetero parempi / homo parempi, mutta niillä ei ole tässä asiassa painoa.

Se suuri lain epäkohta... nooh kyllä minustakin siinä näyttää olevan epäkohta, koska ei näe sen kummemmin syytä miksi hedelmöityshoitoa ottavan puolison sukupuolella olisi olennaista merkitystä.

Kumpula

Mahdatko olla adoptiolapsi tai onko sinulla adoptiolapsia, mihin perustat tämän? Muistutan, että suurin merkitys on sillä, miten lapsi tuon asian kokee. Onko hän jollain lailla toisella sijalla? Jotenkin arvoton? Kantaako hän jonkinlaista taakkaa sen vuoksi, miten vanhemmat suhtautuvat omaan biologiseen hedelmättömyyteensä? Veriside ei ole mikään biologinen osatekijä, eikä varsinkaan mikään sellainen tekijä, jonka puuttuminen saisi ihmisen rakastamaan lasta jotenkin toisella tavalla. Ei varsinkaan silloin, jos verisiteen puuttuminen on ns. ainoa mahdollisuus saada lapsia ja elää perhe-elämää. Niin adoptio kuin keinohedelmöityskin ovat raskaita prosesseja, joihin ihmiset lähtevät nimenomaan siksi, että voisivat kokea perheen rakkauden. Toisaalta taas jotkut vanhemmat hylkäävät lapsensa verisiteestä huolimatta. Biologia ei ole mikään selitys sille, kuka rakastaa enemmän. Rakkaus on aina valinta ja tahdon asia, eikä sellaista perhettä, joissa lapsia rakastetaan maailman eniten, synny mitenkään muuten.

Isä ja äiti

Miettikääpä omalle kohalle kirjoitti:
Miettikääpäs tätä ihan vakavasti. Mielestäni tässä on aika isohko epäkohta meidän laissa. Ohan se hullua jos noin kuin Saara jutussa kuvaa, että hän tai Meri tulisi hedelmöityshoidolla raskaaksi ja lapsi tulisi niin jos nyt vaikka kuvitellaan, että se lapsen synnytävä osapuoli olisi Saara niin Merillä ei olis lapseen mitään oikeuksia lain silmissä. Ja tosiaan sit jos Saaralle kävis jotain niin lapsi olis orpo. Eihän tässä ole mitään järkeä, kun kerta naispareilla on mahdollisuus lapsi hankkia niin minusta molempia pitää pystyä olemaan lain silmissäkin lapsen virallisia huoltajia/vanhempia.

Älä dramatisoi, sillä homopareilla on jo nyt oikeus perheen sisäiseen adoptioon!

Tuo lain tarkoitus on todennäköisesti vain ja ainoastaan häivyttää se tosiasia, että lisääntymiseen tarvitaan edelleenkin sekä miestä että naista.

Lapsen paras ja luonnollinen oikeus on omistaa isä ja äiti, ihan siitä huolimatta, että kaikki heteroparit eivät onnistu vanhemmuudessa - mutta eivät kyllä onnistu kaikki homoparitkaan, vaikka muuta sellaista kuvaa julkisuudessa mielellään annetaan.

Lapsen etu ensin

Jezz kirjoitti:
Moraali ei mustavalkoista kirjoitti:
Ihan hyvä että vaaditaan pitkä prosessi ennen kuin verisiteetön aikuinen voi olla lapsen "vanhempi". Jos prosessi olisi helppo ja vaivaton, vanhemmuus kokisi inflaatiota entistä enemmän, ja se on todella vaarallista koska sitoutuneet vanhemmat voivat antaa parhaat lähtökohdat lapsen elämälle. Toki homoseksuaalinen parisuhdekin voi olla hyvin sitoutunutta, mutta biologisten vanhempien sitoutunut parisuhde on silti paras vaihtoehto. On hyvä että sen merkitystä rapauttavia lakeja ei hyväksytä helpolla.

Tämä on siis uskonnottoman ja homoliittoja tukevan ihmisen mielipide.

Ihan kiva ajatus sinulta noin periaatteessa, mutta satutko tietämään, että mikäli mies ja nainen (=heteropari) menevät hedelmöityshoitoihin ja lapsi tehdään lahjasiittiöillä naisen oman miehen ollessa hedelmätön, niin tämä lapselle ei-biologista sukua oleva mies kirjataan lapsen vanhemmaksi ilman adoptiota. Tässä on se lain suuri epäkohta. Suomessa naispari saa hankkia yhdessä lapsen ja lapsella voi olla tänä päivänä kaksi äitiä, mutta toiseksi äidiksi pääsee vasta adoption kautta. Minkä vuoksi ei-biologista sukua oleva mies ei joudu adoptoimaan vaimonsa lasta samalla tavoin? Tässä suhteessa hedelmöityishoidoilla alkunsa saaneet lapset ovat eriarvoisessa asemassa. Tätä sillä lailla pyritään korjaamaan. Biologia ei siis liity tähän yhtään mitenkään, sillä myös heteroparit saavat lapsia hedelmöityshoidoin, mutta erona on se, että silloin lapselle on kirjattu kaksi vanhempaa jo ennen tämän syntymää.

On luonnollista ja luonnonmukaista, että lapsella on ISÄ ja ÄITI, vaikka kyse olisikin lahjoitetuista sukusoluista. Tosin itse en lahjoitustakaan kannata, vaan adoptiovaatimuksia pitäisi sen sijaan hieman helpottaa Suomessa, koska maailma on kuitenkin täynnä kodittomia lapsia.

Lapsen oikeus isään ja äitiin menee homojen oikeuksien edelle tottakai!

Vierailija

Joo. En tiedä missä kuplassa elän, mutta jaksan kyllä aina järkyttyä tästä heteronormatiivisesta besserwisseröinnistä, mikä näissäkin kommenteissa näkyy. Ihmiset joilla ei ole kykyä nähdä muuta kuin oma napansa, katsovat tarpeelliseksi määritellä mikä on lapsen etu aina ja kaikissa olosuhteissa. 

Masentavaa. Ja tämä on tavallisen heteroydinperheen jäsenen näkemys...

Pekka

. Se että lainsäädännössä nyt tulevan spn-avioliittolain myötä katsotaan ettei adoptiolapsi tarvitse isää ja äitiä, vaan jompikumpi riittää, on ehdottomasti väärin lasta kohtaan. Lapsi asetetaan lähtökohtaisesti ikäänkuin lapsen normaalitila on elää ilman isää tai ilman äitiä. Siis todella kammottavaa ajattelua. Sama koskee tietysti myös keinohelmöityksellä saatuja lapsia. Ts. homo- ja lesbo-adoptiot ovat aikuisten itsekkyyttä, jossa kukaan ei kysy lapselta mitään. Täysin vastuutonta. 

Lol

Koska niitä ei voi käytännössä olla enempää.
Kysymys kaikille ns "avoimille mielille" jos moraali ei ole kerran "niin mustavalkoista" niin miksi sen värittömyyttä pitää erikseen korostaa ? Eikö kaikki silloin ymmärrä sen noin vaan? 

josua

Tuossa sinun sepustuksessa ei ole mitään järkeä. MIHIN TÄSSÄ UNOHDETAAN LAPSEN OIKEUS ISÄÄN?  Silläkö ei ole mitään väliä... Kaksi naista ei voi saada lasta. Eikä toisesta naisesta ikinä tule muuta kuin kasvatti äiti. Lapsella ei voi olla kahta äitiä, se on biologiaa, vain mies ja nainen voi saada lapsen. Kyllä on ítsekästä toimintaa naisilta. Lapselta ei KYSYTÄ!

Oikeastiko

Pekka kirjoitti:
. Se että lainsäädännössä nyt tulevan spn-avioliittolain myötä katsotaan ettei adoptiolapsi tarvitse isää ja äitiä, vaan jompikumpi riittää, on ehdottomasti väärin lasta kohtaan. Lapsi asetetaan lähtökohtaisesti ikäänkuin lapsen normaalitila on elää ilman isää tai ilman äitiä. Siis todella kammottavaa ajattelua. Sama koskee tietysti myös keinohelmöityksellä saatuja lapsia. Ts. homo- ja lesbo-adoptiot ovat aikuisten itsekkyyttä, jossa kukaan ei kysy lapselta mitään. Täysin vastuutonta. 

Kysyykö joku lapselta jotain, kun hänet adoptoi esimerkiksi sellainen heteropari, jotka ryyppäävät ja käyttävät väkivaltaa lasta ja/tai toisiaan kohtaan silloin kun kukaan ei näe? Eipä taida kysyä, ja siltikin tällainen perhe on mielestäsi lapselle parempi kuin esimerkiksi kahden naisen rakastava perhe?

Ajatuksia lesboäidiltä

En yleensä näille palstoille kirjoittele, mutta nyt on pakko kommentoida muutamiin yllä esitettyihin "totuuksiin"

Aikuisen itsekkyys? Vastaus: luovutettu sukusolu aikaansaa anonyymin isyyden (ekat 18v). Kauhean vaikea nähdä, että kyse olisi mun itsekkyydestä, jos haluan turvata lapsilleni kaksi vanhempaa täysillä kasvatuksellisilla oikeuksilla ja taloudellisilla velvollisuuksilla. Kyllä se lapsen etu on eikä kenenkään muu.

"Orpous"? Vastaus: valitettavasti myös meidän lesbojen lähipiiristä löytyy ahdasmielistä suhtautumista ja jopa omien lapsiensa hylkäämistä, kun on tultu kaapista ulos. Lain mukaan kuolleen äidin sisaruksilla tai jopa omilla vanhemmilla on enemmän oikeuksia lapsen suhteen kuin toisella äidillä ja aina surun keskellä kaikki eivät pysty rationaaliseen ajatteluun.

Hetken mielijohde? Vastaus: hedelmöityshoitoja haluava naispari käy jo hoitoprosessin aloituksen yhteydessä psykologin haastattelut ja arviot, joissa varmistetaan että perheen perustamisen lähtökohdat ovat kunnossa. Luulisi tämän arvion jo riittävän. Hetkelliset mielijohteet karsiutuvat myös jo ihan taloudellisten tekijöiden "ansiosta". Jokainen tätä kautta maailmaan saatu lapsi on todella toivottu ja pitkään työstetty. Meidän perheessä esim. voisi olla kaksi ihanaa lasta tai kaksi uudehkoa henkilöautoa. Onneksi on nuo ensimmäiset :)

Mahdolliset erotilanteet? Vastaus: miten se poikkeaa, että ketkä eroavat ja millaisia uusioperheitä muodostuu? Varsinaiset vanhemmat kantavat jatkossakin vastuun ja samaan uusioperheiden soppaan sitä kai kaikki hyppäävät oli sitten kyseessä hetero - tai homovanhemmat

Kaikenkaikkiaan kun elän itse perheessä, jossa on kaksi ihanaa lasta, kaksi selväpäistä rakastavaa äitiä ja ympärillä molempien ihana suku, niin on tosi vaikea ymmärtää teitä "tietäjiä", jotka osaatte noin hienosti sanoa mitä meidän perheelle tai lapsille kuuluu. Tiedoksenne, että molemmat meidän perheen muksut ovat onnellisia, fiksuja lapsia joilla koulu ja harrastukset sujuvat ja joiden kaveriasiat ovat kunnossa. Myös me kaveripiirin vanhemmat olemme tutustuneet toisiimme, eikä ketään tunnu tökkivän meidän perhemuoto. Ei ole ikinä tökkinyt vaikka olemme tätä sosiaalisesti eri viiteryhmissä jo 10 vuotta testailleet.

Sen sijaan olen kyllä aika moneen heteroperheestä tulevaan onnettomaan ja surkeassa jamassa olevaan lapseen koululuokilla törmännyt. Pitäisikö meidän pikemminkin kantaa yhdessä huolta heidän oikeuksistaan ja murehtia heidän tulevaisuuttaan. Rohkenen nimittäin väittää, että mun muksut ovat saamassa priimalähdön elämäänsä ja heistä teidän ei tarvitse huolehtia.

Hei nimimerkki Ajatuksia lesboäidiltä, kiitos kirjoituksesta, ajatuksesi tuntuivat perustelluilta ja mietityiltä. Jos kaikki aikuiset suhtautuisivat lapsiin huolehtien, kuten tuossa lopussa kirjoitat, olisi maailma jo paljon parempi. Tsemppiä edelleen!

Vierailija

Minusta myös naisparin ei-synnyttäneellä osapuolella pitäisi olla oikeus lapseen samalla tavalla kuin heteroparin miesosapuolella automaattisesti on. Miespari joutuu adoptoimaan lapsen mies kun ei voi synnyttää, mutta en tiedä sitten siinä tapauksessa miten menetellään jos on käytetty sijaissynnyttäjää. Minusta äitiyslaki on tarpeen, sillä se takaisi naisparin ei-synnyttäneelle osapuolelle automaattisen oikeuden lapseen. Jos lapsen biologinen äiti kuolee, ei-synnyttäneellä osapuolella ei nykyisen lain puitteissa ole mitään oikeuksia lapseen, vaikka olisi ollut tämän elämässä alusta asti(sama jos pari eroaa).Lapsesta tulee siis käytännössä täysin orpo tai erotilanteessa yksivanhempinen(ellei sitten lapsen biologinen isä ole ollut myös lapsen elämässä läsnä).On hullua miksi sitten heteroparin mies on automaattisesti lapsen isä siinä tapauksessa, jos pari menee hedelmöityshoitoihin ja lapsi siitetään jonkun muun miehen siittiöillä kuin sen miehen josta käytännössä tulee lapsen isä.Tähän pitää tulla muutos.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat