Kommentit (11)

ihminen.

Miksi ihmeessä tavarasta pitäisi luopua jos se ei haittaa elämää/ole tiellä yms? Tuoko siivous/poisheittäminen ihmiselle fiiliksen tehokkuudesta ja hyödyllisyydestä, sääntöjen noudattamisesta - tällä tapaa pitää asua ja ei saa olla liikaa? Toki ymmärrän, että useimmilla tilaa on kotona rajallisesti, mutta jokaisella olkoon lupa säilyttää siellä juuri niitä tavaroita, joita haluaa, jos niistä ei ole itselle, toisille ja ympäristölle haittaa.

Tausta Kunni

Mitä tavarat kertovat meistä? Meidän oman historiamme. Mitä olisi esim. museoissa jos kaikki olisi aina heitetty pois? Jokaisen oma historia on arvokas jos ei itselle, niin ainakin jälkipolville. On hienoa tietää mistä on tullut ja keitä olivat isovanhemmat, myös heidän arkensa.

Tellu

Vanhin lapseni on muuttamassa omaan kotiin kesällä ja on tyytyväisenä laskenut mitä kaikkea saa kotoa mukaansa, kelpo huonekalut, astiat ja tekstiilit. Jos olisin aina hävittänyt entiset kun olen vaihtanut vaikkapa pyyhkeiden väriä, nyt olisi edessä pitkä ostoskierros. Kaikki ylimääräinen tavara ei ole suinkasn tarpeetonta, se vain odottaa uutta elämäänsä ja sitä kutsutaan kierrätykseksi. Ja miten voisi heittää pois lasten piirustukset ja liikuttavat äitienpäivälahja, jotka ovat meidän perheen historia? En ymmärrä tätä karsimisen hehkutusta - kyllä minäkin lahjoitan eteenpäin pitämättömät vaatteet ja panen rikkinäiset roskiin, mutta hyvän kirjan luen vaikka kymmenen kertaa ja kaapin perältä löytyvä verho on taas kuin uusi. Viimeksi eilen tytär harmitteli kun en ole säästänyt yhtään 80-luvun muotihirvitystä, kun hänellä olisi niille käyttöä.

Satunen

Marie Kondon kirjassa häiritsi kovasti, että hän puhui tavaroiden pois heittämisestä, ei kierrättämisestä. Kaipa Japanissakin kierrätetään! Olen kova karsimaan tavaraa, mutta ainokaisen äitienpäiväkortteja en minäkään tohtisi antaa pois. Tavaroiden karsiminen on fiksua kaikin tavoin. Ja kuinka näteiksi saakaan pikkarit, sukat ja t-paidat kun nber konmarittaa.

H.M.

En ole hamstrannut tavaraa.Muutama ruokalautanen joutaa kierrätyskeskukseen kun en juhlia enää järjestä.Ainoat tavarat jotka ovat minulle tärkeät,ovat poikani lahjaksi ostama muutama esine sekä äitini ristipistotyö "Isä meidän rukous"-taulu ja oma tekemäni suuri " Varpustyttö"-kanavatyötaulu.Niin ja mieheni tekemä kukkavaasi.Mikäli elinpäiviä annetaan ja menen joskus vanhainkotiin,niin nuo otan mukaani.

Uusi alku

Itse luulen, että kotoa saatu säästämisen malli on syynä siihen, että tavarasta on vaikea luopua. Mutta tunne oli aivan uskomattoman helpottunut kun aloitin Konmari-metodilla tyhjentämään dvd- ja kirjahyllyä, ei metodin järjestyksessä siis.
Tällä oli helppo opetella luopumista kun jäljelle jäi 1/4 oikeasti tärkeitä elokuvia ja kirjoja ja näyttikin upealta :)

Vierailija

Kun oman suvun kaikki tärkeät esineet ja kirjeet on äidin siskon löytämä kotivävy hävittänyt jo 60-luvulla, niin tuntee kyllä aukon elämässään. Sinne ovat menneet äidin muistamat kirjeet Amerikan-siirtolaisiltakin, äidin isän taskukello ja monta muuta rakasta esinettä.

Kun oma äiti vain soitteli puhelimella, niin hänen kuoltuaan säästin suruissani pieniä, opiskeluaikaisten rahalähetysten kuoria, joissa on edes pari riviä äitini käsialaa. Olen todella helpottunut, etten ehtinyt hävittää niitä. Suunnittelen leikekansiota.

Niin paljon arvokasta on jo hävinnyt ja hävitetty tästä maailmasta. Toki jostain voi luopuakin, mutta paljon on sellaista, mitä on kannettu edellisessä 60-luvun hävitysvimmassa kaatopaikoille ja tunkioille. Paljon on sellaistakin, josta ei enää nykyteknologian aikakaudella jää jälkeä. Otan siksi Facebook-tilistänikin säännöllisesti kopioita. Toivon vain, ettei kukaan konmarita sukunsa historiaa.

Tunnetta

20 vuotta sitten isoisäni talon tyhjennyksessä haalin kirjoja, esineitä ym. talteen. Niin jäi Valittujen Palojen kirjat lukematta, painavaa Mikroruokakeittokirjaa raahasin asunnosta toiseen jne.

Nyt vuosien aikana tehdyn karsimisen jälkeen muistan hyvin kaikki ne, jotka päätin säilyttää. Vaarin minulle tekemä esine, minun hänelle koulussa tehty kynttilänjalka, pari postikorttia ja marjamehuetiketti vaarin käsialalla. Ne riittävät, koska niissä esineissä on eniten tunnetta minulle.

Mari - KK
Seuraa 
Liittynyt1.10.2013

Tavaroista luopuminen ja tavaroiden säästäminen ovat tosiaan yllättävän tunteellisia asioita. Periaatteessahan kyse on vain elottomista esineistä: muovista, puusta, kankaasta... Merkityksen esineille annamme me itse.

Ettei tämä nyt menisi sodaksi marittajien ja ei-marittajien kesken, muistutan että Marie Kondonkin mukaan jokainen saa säästää kaiken, mikä tuottaa iloa. Yhdelle niitä tavaroita on paljon, toiselle vain muutama.

Satunen, ajattelen että poisheittäminen kattaa myös kierrätyksen. Ainakin meillä kotona viedään lehdet ja metallipurkit roskiin, vaikka kierrätykseenhän ne oikeasti laitetaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat