Kommentit (9)

Maijantytär

Nyt päästiin asiaan!!! Hyvä tuoda julki tämäkin näkökulma! Karsimisessa ja säästämisessä on molemmissa puolensa, mutta kohtuus kaikessa! Minulla on säilytystilaa melko paljon ja siksi säästän (liikaakin) esim. käyttökelpoisia vaatteita. Ompelutaitoisena osaan kuitenkin muokata niistä uutta, eikä vaateostoksille ole juuri tarvinnut vaivautua vuosiin! Tätähän eivät monet ymmärrä, mutta säästänpä kuitenkin sievoisen summan!

Liika on liikaa

Kuulostaa siltä että kirjoittaja ei ole itse kokeillut karsimista. Ei karsimisen tarkoituksena ole heittää ihan kaikkea menemään!

Itse osallistuin viime syksynä minimalismipeliin, jossa poistetaan kuukauden 1. päivänä yksi tavara, 2. päivänä kaksi tavaraa jne., eli yhteensä vähän alle 500 tavaraa. Kahden kuukauden aikana kävin läpi suunnilleen 100 neliön kerrostaloasunnon tavarat läpi ja poistin yhteensä yli 1000 yksittäistä tavaraa, eli vähän ylimääräistäkin. Luovuin mm. vanhoista opiskelupapereista, joita en ole yli kymmeneen vuoteen kertaakaan tarvinnut ja joiden tiedot ovat jo vanhentuneet. Yhdenkään tavaran poisheittämistä (= asianmukaiseen kierrätykseen viemistä, jos sellainen oli mahdollista) en ole vielä katunut.

Olennaisempaa olisi kiinnittää huomiota siihen tavaravirtaan, mikä kotiin lähes huomaamatta tulee. Pyyhkeitä ei liene kovin usein ole tarpeen vaihtaa pelkän värin takia, puuvillan viljely kuluttaa paljon luonnonvaroja ja sen viljelyssä tarvitaan paljon tuholaismyrkkyjä. Pyyhkeet, vaatteet ja muut olisi syytä käyttää loppuun asti, kun ne on kerran hankkinut. Ja loppuun asti käyttäminen on paljon helpompaa, jos tavaraa on rajallinen määrä. Itse rupesin minimalismipelin jälkeen ostolakkoon ja samalla olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota esimerkiksi vaatteiden korjaamiseen. Toistaiseksi olenkin ostanut vuodenvaihteen jälkeen uutena vain sukkia ja alusvaatteita lapsille, kengät ja vaatteet olen onneksi löytänyt kirpputorilta - kun joku muu on karsinut vaatekaappejaan eikä hillonnut omien lastensa vaatteita vain siksi, että joku ehkä joskus niitä saattaisi kaivata. (Säästyneet rahat olen käyttänyt esimerkiksi kampaajalla ja ostamalla parempaa ruokaa).

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Maijantytär, olet oikeassa, kyllä säästämällä voi säästääkin!

Nimimerkki Liika on liikaa - tuo minimalismipeli olikin mainio vinkki, samoin ostolakko. Kannattaisi varmaan kokeilla molempia.

Ja nimimerkki ToiHu, olet oikeassa, kirjoja saa aivan hyvin lainattua kirjastosta. Niin kuin monia muitakin asioita, videoita ja jossain jopa kävelysauvoja!

NelliL
Seuraa 
Liittynyt7.1.2016

On asioita, jotka on hyvä säilyttää ja asioita, joita on aivan turhaa säilyttää. Meillä myös osa tavarasta laitetaan lapsille säästöön ja osa menee kiertoon. Juuri sellainen millä ei ole mitään käyttöä tulevaisuudessa. Jokainen osaa itse toivottavasti arvioida sen mikä on järkevää ja mikä ei.

NelliL

OmiaPersoonia

Jokainen ajattelee, toimikoon oman elämänsä näkökulmia kunnioittaen. Itse olen poistanut paljon ylimääräistä, turhaa. Kierrättänyt, myynyt, lahjoittanut ! Huh sitä määrää, mikä voikaan sulkeutua kaappien. laatikoiden, varaston kätköihin ! Mutta olen myös kunnioittanut tarvetta säilyttää omaa muistojen helminauhaa, niitä erilaisia, turhakkeitakin, mielenkiintoisia, historiallisiakin tavaroita, esineitä, kirjoja, jotka avaavat omaa elämänhistoriaani. Ja kaikki nuo edm.t tärkeät ovat myös lapsilleni viestiä vanhemman elämästä :) Muistan itse, miten äärettömän mielenkiintoista oli tutkia sukupolven ylikin kulkeutuneita, tallessa olevia asioita ! Mikä aarreaitta... Minusta on "Ihan turhaa kotkotusta" nuo melkein toinen toistaan matkivat pelkistetyt sisustusblogit, kirjoitukset. Onko niissä henkeä ollenkaan ? Itsekin kaipaan välillä tyhjempää ympäristöä, silloin menen vaikkapa kirjastoon, tyttäreni huoneeseen kuin hijentymään tavara-kulttuuri-ympäristöstäni, jossa elän. Mutta kun tulen takaisin, huomaan, että tämä on minua, minun kotiani. Kodissani on kodin, minun henkeä. Elämänkaarta, jos ei esillä, niin piilossa, lipaston laatikossa vaikkapa isosetieni sotilasarvomitalit... Vieraat (koskien vaihtuvia trendejäkin ) tulevat ja menevät ajallaan, talo elää tavallaan :) !

Sini

Minä puolestani olen innostunut karsimisesta, minimalismipelistäkin. En siksi, että saisin ostaa uutta. En siksi, että kotini olisi jonkin trendin mukainen. En siksi, että en arvostaisi tavaran tarinaa. Vaan koska en yksinkertaisesti tarvitse kaikkea sitä, mitä omistan. Arvostan enemmän edes vähää lisätilaa ja järjestystä kuin hävityksen kauhistusta ja tärkeiden tavaroiden etsimistä turhien joukosta.

Minäkin olen perannut pois opiskelupapereita ja tavoitevaatteita ja siinä sivussa myös paljon roskaa. Äidin 70-luvun mekosta taas en luovu, vaikkei se päälle sovikaan. Ja mitä pyyhkeisiin tulee, ne käytetään meillä loppuun asti. :)

Ymmärrän hyvin molempia ääripäitä mutta kannustan kultaiseen keskitiehen: oman omistamisen ja kuluttamisen tiedostamiseen ja järkevöittämiseen.

Algot

Minä puolestani olen iloinen, että olen säilyttänyt vanhat opiskelupaperini. Pari vuotta sitten aloin itse opettaa yhtä kurssia yliopistolla, ja kas: komeron perältä kaivoin 90-luvun lopulta koskemattomana olleet kurssiprujut ulkomaisesta yliopistosta, jossa olin aikanaan suorittanut vastaavan kurssin. Muistiinpanoista ja monisteista oli todella iso apu kurssin rakentamisessa. Jos tilaa on, en tosiaan näe mitään syytä heittää ehdoin tahdoin menemään käyttökelpoista tavaraa.

Niin, ja pyyhkeitä minäkään en ole ostanut ainakaan yli kymmeneen vuoteeen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat