Risto osti mökin salaa puolisoltaan: ”Olin varma, että Merja leppyisi”

1900-luvun alussa rakennetussa puutalossa asuvat eläkkeellä oleva rakennusmies Risto Avéllan, puutarhaliikkeen myyjä Merja Lahtivirta ja heidän poikansa Jere.

Risto Avéllan teki mökkikaupat kahdessa tunnissa eikä huomannut mainita asiasta puolisolleen.Lue koko juttu

Risto osti mökin salaa puolisoltaan: ”Olin varma, että Merja leppyisi”

Kommentit (16)

H.M.

Kylläpä oli taitava pariskunta! Lopputulos on todella upea sekä ulkoa että sisältä.Onnellista elämää asukkaille!

  • ylös 25
  • alas 8
Mimatsu

Huh, huh. Juttu saa miehen vaikuttamaan - anteeksi vaan - aika aika hullulta. Taitava tekijä on ei siinä mitään. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MB

Ihana tarina oikeasta elämästä. Kaikille tämä tietty ei sovi, mutta ei tarvikkaan. Se sopi tälle pariskunnalle. Luulen, että on kyseessä ihmisistä jotka eivät halua viettää eläkepäiviään vain kotona televisiota katsellen. Ja kun on pientä puuhasteltavaa niin kyllä se kroppakin pysyy kunnossa pidempään. Tietty ei tartte rehkiä myöskään. Ja mikä paikka! Puutarhatöissä ei ole koskaan ns. valmis. Löytyy aina jotain uutta ja kivaa. Ranta on myös todella kiva jos saunankin sinne on rakentanut. Kateellisena katselin kuvia ...

  • ylös 21
  • alas 5
kesäparatiisi

Ovat tehneet kauhean isolla työmäärällä aivan upean täydellisen paratiisimaisen paikan. Tuo talo on kerrassaan aivan upea, ja on kyllä ollut jo silloin rakennettaessa yli sata vuotta sitten. Ei ole ollut mikään pikkutila.

Ja miten taitavia, tuon miehen täytyy olla joku rakennusalan ammattilainen, eihän tuollaisia perustuksia ja muurauksia ja kokonaisia rakennuksia noin vain kuka tahansa rakentelekkaan.

Ihana juttu, ihanat kuvat ja ihana pariskunta.

Milla Haaveilija

kesäparatiisi kirjoitti:
Ovat tehneet kauhean isolla työmäärällä aivan upean täydellisen paratiisimaisen paikan. Tuo talo on kerrassaan aivan upea, ja on kyllä ollut jo silloin rakennettaessa yli sata vuotta sitten. Ei ole ollut mikään pikkutila.

Ja miten taitavia, tuon miehen täytyy olla joku rakennusalan ammattilainen, eihän tuollaisia perustuksia ja muurauksia ja kokonaisia rakennuksia noin vain kuka tahansa rakentelekkaan.

Ihana juttu, ihanat kuvat ja ihana pariskunta.

No eipä voi muuta sanoa! Aivan mahtava tuo! Kun olis itsekin noin idearikas ja aikaansaava! :D Ihana lopputulos ja kivan oloinen pariskunta.

Meillä mökkeily on toistaiseksi ollut vain mökin vuokraamista, mutta jonakin päivänä meilläkin on oma mökki ihan varmasti! Ja sen kodikkuus ja viihtyisyys täytyy olla jotain tuota luokkaa ku noillakin...

Hei Milla Haaveilija, mökin vuokraaminenkin on toisaalta kivaa! Siinä on hyviäkin puolia, eikö vaan? Mutta toki oma mökki on myös ihana unelma! Sitten sitä saa tosiaan rauhassa tehdä juuri oman näköiseksi.

ihan mieltön paikka

Paikka on aivan IHANA !

Missä kunnossa se sitten olikaan silloin, kun hän osti sen, mutta osto kannatti, kun se on nyt noin mieletön.

Tuollaisen haluaisin itsekkin, mutta pienemmän talon, siivous, kun ei ole hyveeni muuten kuin pakon edessä..:) Mutta puutarhan hoitoa ja hyvää ruokaa rakastan ja teen.

Mikä ilo herätä aamulla ja hipsiä ulos lämpimään kesäaamuun, poimimaan vaikka salaatit aamupöytään.. Olen kade.

Mielenkiintoinen juttu ja aivan ihana tuo mökkikin.Ison päätöksen uskalsi Risto tehdä ja hyvinhän siinä kävikin.

Meillä ei mennyt aivan samaan malliin:asuimme keskustan laitamilla kerrostalossa kahdestaan.Joskus puhuimme,että voisihan sitä asua muuallakin - vaikka vähän syrjemmässä.Tämä jäi kuitenkin vain puheeksi,kunnes kerran töistä tullessani mieheni kertoi ostaneensa meille talon!

Riitahan siitä tuli ja kauheat selvitykset.Järkytys vain paheni mennessämme taloa katsomaan.Se oli pieni punainen vinossa könöttävä mökki rähjäisellä tontilla 5km päässä kuntakeskuksesta...Halpahan se oli ja ymmärrettävistä syistä:ei vesijohtoa,katto vuoti ja sisätilat olisivat vaatineet täyden uusimisen,perustuksetkin olisi pitänyt uusia.

Mieheni oli maksanut siitä jo varausmaksun,mutta minä irtisanouduin koko tilanteesta ja hänestä myös.Nyt asun kaupunkiasunnossamme yksin ja suht tyytyväisenä.Mieheni on siellä mökillään ja koettaa laittaa sitä asumiskuntoon pikku hiljaa.

Pahin suuttumus on jo ohi - ehkä palaamme yhteen ja muutan sinne eläkkeelle päästyäni muutaman vuoden päästä.

Olemme yrittäneet puhua asian selväksi ja olen miehelleni kertonut,että pahiten loukkasi minun ohittaminen näin isoja päätöksiä tehtäessä.

Jahkaamista

Ihanaa että on tuollaisiakin ihmisiä jotka tekee eikä jahkaile! Olispa oma miehenikin samantyyppinen!

Vierailija

Muuten kiva juttu mutta pahalta tuntuu sen ostajaehdokkaan kanssa joka oli jo maksamassa käsirahaa, tyyppi vei nenän edestä hänen unelmansa.

Mummonmökki

Aivan ihana paikka! Mahtavaa, kun ihmiset luovat itselleen ihania paikkoja olla ja elää. Toiminta ja liike pitää ihmisen vetreänä, kerrostalossa on hankala laajentaa reviiriään, siihen tarvitaan unelmatalo.
Unelmoin itsekin "eläkemökistä". Ei tarvitse olla huippukunnossa ja vimpan päälle laitettu, päinvastoin, voisin loppuelämäni tuunata mökkiä ja puutarhaa. Mikä muu asia voisi olla sen tärkeämpää? Saisi kuitenkin olla siinä kunnossa, että seinät ja lattiat pitävät. Voisin itse maalata tai painaa seinätapetteja mieleisekseni, vaikka puolikkaan sipulin kuvioita. Vesi tulisi mistä tulisi, kunhan olisi puhdasta ja vesi saisi mennä minne menee, ja saunassa voisi rentoutua.
Olen unelmoinut koko ikäni paikasta maalla, missä saisin itse rempata ja laittaa, nauttia omasta puutarhasta ja pihan kasveista. Yksin elävälle vähän kaukainen unelma, mutta en silti ole luopunut unelmieni mummonmökistä. Niin kauan kuin elää voi unelmoida.
Tämä talo ja miljöö on aivan ihana. Kuvat kauniita. Onnenpekka ja -pirkko! =)

Mummonmökki

Vierailija kirjoitti:
Muuten kiva juttu mutta pahalta tuntuu sen ostajaehdokkaan kanssa joka oli jo maksamassa käsirahaa, tyyppi vei nenän edestä hänen unelmansa.

Minulla kävi sama ajatus mielessä, mutta sitten muistin miten omalla kohdallani on niin monesti käynyt. Olen jäänyt liian usein nuolemaan näppejäni. En enää odota, että muut ihmiset olisivat huomaavaisia. Kaikki ajattelee lopulta vain omaa etuaan.
Mitä luulet, miten toinen ostaja olisi toiminut vastaavassa tilanteessa?

Näin se valitettavasti menee. Nopein voittaa.

Vierailija

Mimatsu kirjoitti:
Huh, huh. Juttu saa miehen vaikuttamaan - anteeksi vaan - aika aika hullulta. Taitava tekijä on ei siinä mitään. 

Luova hulluus on hyvä asia. Mitään kivaa ja hienoa ei saa aikaan, jos jää pähkäilemään. Tekijäihmiset pyörittävät maailmaa.

Mummonmökki

Milli51 kirjoitti:
Mielenkiintoinen juttu ja aivan ihana tuo mökkikin.Ison päätöksen uskalsi Risto tehdä ja hyvinhän siinä kävikin.

Meillä ei mennyt aivan samaan malliin:asuimme keskustan laitamilla kerrostalossa kahdestaan.Joskus puhuimme,että voisihan sitä asua muuallakin - vaikka vähän syrjemmässä.Tämä jäi kuitenkin vain puheeksi,kunnes kerran töistä tullessani mieheni kertoi ostaneensa meille talon!

Riitahan siitä tuli ja kauheat selvitykset.Järkytys vain paheni mennessämme taloa katsomaan.Se oli pieni punainen vinossa könöttävä mökki rähjäisellä tontilla 5km päässä kuntakeskuksesta...Halpahan se oli ja ymmärrettävistä syistä:ei vesijohtoa,katto vuoti ja sisätilat olisivat vaatineet täyden uusimisen,perustuksetkin olisi pitänyt uusia.

Mieheni oli maksanut siitä jo varausmaksun,mutta minä irtisanouduin koko tilanteesta ja hänestä myös.Nyt asun kaupunkiasunnossamme yksin ja suht tyytyväisenä.Mieheni on siellä mökillään ja koettaa laittaa sitä asumiskuntoon pikku hiljaa.

Pahin suuttumus on jo ohi - ehkä palaamme yhteen ja muutan sinne eläkkeelle päästyäni muutaman vuoden päästä.

Olemme yrittäneet puhua asian selväksi ja olen miehelleni kertonut,että pahiten loukkasi minun ohittaminen näin isoja päätöksiä tehtäessä.


Tarinastasi saa sellainen kuvan, että menet sitten valmiille, kun sinulle sopii.
Jos mökki ei ollut kallis eikä omaisuus ollut uhattuna sitä ostaessa, niin hän sitten teki, ja tekee unelmastaan totta.

Millaista sinun elämäsi olisi, jos olisit miettinyt vähän aikaa, ja alkanut työn ohessa laitella siellä paikkoja, puutarhaa, istutella marjapensaita, jotka sitten ajan mittaan olisivat tuoneet satoa.
Me ihmiset olemme erilaisia. Itse olisin syöksynyt täysillä mukaan korjaamaan mökkiä eläkepäiviksi. Ei ole kohdalleni osunut kaveria, joka olisi lähtenyt siihen hommaan.
Tasan ei käy onnenlahjat, mutta itse tehdyssä on oma arvonsa, mikä tahansa tönö muuttuu hikipisaroiden jälkeen rakkaaksi.

Vierailija

Vaimon on pakko olla joustava, mieheensä luottava ja sopeutunut miehen impulsiivisuuteen. Vai onko heillä ollut paljon puhetta ja haaveita vapaa-ajan asunnosta, mikä sitten tuli eteen nopeammin kuin vaimo uskoi? Mutta ymmärrän kyllä toimittajan kannalta, miten juttuun on saatava heti lukijaan iskevä aloitus. Otsikon on pakko saada klikkauksia ja mainostajien rahat.

Kiinteistövälittäjien tutulla kikalla löytyy aina toinen ostaja, joka on ihan siinä kantapäillä tekemässä myös kauppoja kohteesta. Sen olisi voinut jättää kertomatta jutussa. Se ei oikein tee vaikutusta miehen älykkyydestä ja tilannetajusta. Mitään ei tarvitse niin hirveästi haluta, ettei uskoisi toisen vielä paremman tulevan vastaan. Minulle on vierasta tuollainen "tahtominen"
Kauniita taloja ja pihoja on aina kiva katsella, joten olisin kirjoittanut eri näkökulmasta jutun ahkerasti touhuavasta pariskunnasta. Mikään parisuhteen onnela se ei kuitenkaan ole, sillä omasta kokemuksestani tiedän miten puhutaan vähemmän ja touhutaan enemmän. Onko se touhuaminen parisuhteen liima, ei ainakaan meillä ollut, vaikka kivaahan se oli, mutta nyt ehkä olisi mukavampaa lukea pariskunnista, jotka viihtyvät keskenään tekemättä mitään.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat