Isä pahoinpiteli Kimmo Ohtosta lapsena: "Äiti pyysi anteeksi sitä, että lapsuuteni oli helvetti"

Isä pahoinpiteli Kimmo Ohtosta lapsena: "Äiti pyysi anteeksi sitä, että lapsuuteni oli helvetti"

Kimmo Ohtonen, 35, asuu Helsingissä avovaimonsa ja koiransa kanssa. Hän ei ole koskaan eksynyt metsässä. "Elämässä olen kyllä ottanut harha-askelia."

Kun isä oli sillä tuulella, Kimmo Ohtonen karkasi metsään ja muuttui näkymättömäksi. Aikuisena hänestä tuli mies, joka kuvasi jääkarhuja ja sukelsi tiikerihain kanssa. Jossain välissä hän lakkasi pelkäämästä edes isäänsä.Lue koko juttu

Kommentit (17)

pullapitko

"Onneksi kenenkään kanssa ei ole pakko olla yhteydessä vain sen takia, että hän on sukua." Oma elämäni ei ole aivan noin rankka ollut. Meillä oli kaikkea. Paitsi tunne läheisyydestä ja välittämisestä :( Lähdin kotoa yli 30 vuotta sitten. Edelleen käyn pari kertaa vuodessa kotona ohikulkumatkalla ja pakkopullalta se tuntuu. Kiitos Kimmo rohkeudesta <3

luonnon ystävä

Kiitos rohkeudesta ja rehellisyydestä! Teet upeita ja vangitsevia luontodokumentteja. Sinusta tuli suurisieluinen tulkitsija omilla ansioillasi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hellu

Kiitos ja ei voi kuin toivoa ja uskoa tuon lapsuuden jälkeen kaiken olevan parempaa ja ja teet arvokasta työtä kuvaamisella, kirjoittamisella ja upealla hyvyydelläsi,rakastavan äidin muisto kantaa. Siunausta ja ihania päiviä elämääsi ihmeellinen mies!

roys

kuulostaa vähän mun lapsuudelta kovakuri ja töitä piti tehdä isä piti kuria sodan käynyt isä oli tosi ankara antoi koiranriimusta jos ei totellut jos ei karkuuun metsään kerennyt  metsä oli se turvapaikka jonne juostiin sisaruksien kanssa ...........

Vierailija

Miehet olivat ylempänä kuin muut,historian ja uskontojen takia, koska ylensivät itsensä. Aivan kuten valkoinen mies ylensi itsensä "barbaarien" "pakanoiden","alkuasukkaiden", "terroristien" yläpuolelle.

Nykyään taas omassa lapsuudessa pahoinpidellyt tai rajattomat entiset lapset sallivat hyvin pitkälle omien lastensa kohdella muita huonosti ja jopa yllyttävät siihen, toiset ovat arvottomia jos itselle, omalle lapselle on etua jostain. Joukkovoimaa ja yhteisölllisyyttä käytetäään surutta ajojahteihin.

Varsinkin epäilen uskontojen uhrien olevan rajattomia kasvattajia, jotka jopa pahoinpitelevät lastensa varjolla muita eivätkä näe omiakaan vanhempiaan vain ihmisinä jotka ovat oman taustansa vankeja.

Manna

Olen sanaton ?
Mahtavaa, että olet eheytynyt.
Omassa lapsuudessani läträttiin viinalla ja se on jättänyt jälkensä.
Tsemppiä tulevaan elämääsi ?

Katse eteenpäin

Alkoi itkettäö, kun luin tuon tekstin. Miten julmaa elämä voi olla. Olit Kimmo rohkea. Kaikkea hyvää sinulle jatkossa. Ei ole sanoja kertomaan. Tyttäreni on samanikäinen.

Suku on pahin!

Kimmo olet todella rohkea, kun uskallat kertoa lapsuudestasi ja nuoruudestasi. Liian moni lapsi ja nuori kasvaa ja on kasvanut tälläkin hetkellä vastaavassa perhehelvetissä missä Sinä jouduit varttumaan.

Ihmettelen, miksi Kimmon sosiaalityöntekijä-äiti ei uskaltanut nousta puolustamaan omaa lastaan ja hakenut avioeroa? Pelkäsikö hän puolisoaan vai pelkäsikö hän puolison kostoa? Sosiaalityöntekijänä Kimmon äiti varmastikin tiesi, että lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomen laissa jo vuonna 1984. Sosiaalityöntekijäthän ottavat lapsia perheistä huostaan mm. vanhemman väkivaltaisuuden takia.

Kimmon isä on hirviö! Onko isä saanut syytteen ja rangaistuksen perheväkivallasta? Noin väkivaltainen ja arvaamaton ihminen kuuluu vankilaan kaltereiden taakse! Tuollainen hirviöisä ei ansaitse "isän" arvonimeä. Äidin ja isän on ansaittava äidin ja isän arvo ja lapsen arvostus omalla käyttäytymisellään. Välien katkaiseminen väkivaltaiseen isään on Kimmolta ainut oikea ratkaisu.

Valitettavasti emme voi valita omia sukulaisiamme. Ja usein sitä pahinta puukkoa tulee selkään omilta perheenjäseniltä ja lähisuvulta. Jos perheenjäsen tai sukulainen on väkivaltainen, päihteidenkäyttäjä tai itsekeskeinen narsisti, häneen saa laittaa välit poikki.

nainen vm1959

Niin paljon tuttua meidänkin lapsuudesta. Minä pakenin kehosta niin että en muista kuin hetkiä. Itkin puhistavaa itkua kun luvin. Itse olen antanut isälle anteeksi. Istuin hänen vierellään viimeiset vuorokaudet ja puhuin hänelle telepaattisesti sekä ääneen kun hän nukkui. Vieläkin lähes 60 on vaikea luottaa miehiin. Meillä yksi veljistä jäi äidin turvaksi jääden näin itse perheettömäksi. Kiitos avoimuudestasi kyllä minäkin puhun mutta en ainakaan vielä julkisesti.

Karhun kanssa asunut

Metsä ja karhu , suojaa ja rohkaisee,
mutta ensin pelottaa, karhu kuuntelee,
se tietää.
Olet Kimmo hyvä löytänyt sen,
mitä moni ei löydä koskaan.
Vasta kipujen ollessa riittävän kovia, näet ja löydät jotain mikä jää sisällesi,
johon voit uskoa, tarrata aina kun voimaa tarvitset.Tiedän mistä puhun.
Sain myös rakkaan voimaeläimeni
asumaan luokseni ja jäämään sisälleni.
Luonto on valinnut ja sinä myös,
jatka tielläsi se on hyvä polku,
kivet ovat jo vierineet loitommas,
joskus käväisevät ,kohtaa ne,
hetkeksi vaan,
älä mukaasi ota,
jatka matkaasi kotiin
luokse kauniin
rakastavan aurinkosi,
silloin karhu kuuntelee
Kaksin jaloin ja jossain pilven
lomassa näet hymyävän äidin.
☘️?☘️

Vierailija

9-vuotiaasta lähtien jouduin vahempieni sylkykupiksi,piti tehdä kotitöitä annettujen ohjeiden mukaan.Saunanlämmitys,karjakettiöön klapien vienti,tiskaaminen & etc.Monet kerrat sain selkäsaunan,vakka ei olisi ollut aihettakaan.Syyttely ja haukkuminen minulle alkoi veljeni ja koulukavereiden myötä/keksimänä.Oli tapana kolulta kävellä kotiin,ihan vaan huvikseen.Kotimatkalla oli lähinaapurin omaisuutta rikottu ja seuraavana päivänä tieto siitä oli tullut koululle ja syytteen langettivat tekosesta minulle.Jouduin open puhutteluun ja uhkaili housujensa vyöllä selkäsaunalla.Itkuhan minulta pääsi ja sopersin,en ollut tehnyt sitä.Opettaja karjumaan,kyllä teit.Veljesi ja koulukaverit todisti.Joudut tekosestasi koulukotiin.Vanhemmat olivat lähdössä selvittämään ja sopimaan vahingon kärsineen perheen luokse.Isukki kysyi äitikältä,otetaanko tuo saatana mukaan.
Äitikkä sanoi,ei oteta.Ne saattavat tappaa tuon.Näin hirvittävästi painajaisia ja pahaa unta ja en saanut kunnolla nukuttua.Monet kerrat sanoin vanhemmille,että rötöksen teki muut ja vääryys kohtaani olisi oikaistava.Aina sain vastauksen,kyllä teit ja turpa kiinni.Teet töitä kotona,muuhun sinusta ei oleJos pyysin vanhemmiltani jätski,vaate ja muunkin hankintaan rahaa,kun teen töitäkin.Et saa mitään,sillä työllä maksat tekoses.Ajokortti ikään päästyäni,hain ammattikouluun vanhempien tietämättä,mutta ei tärpännyt.Kotini lähellä olevalle talviharraste paikasta kysyin töitä ja pääsin.Olin siellä monet talvet,mutta kausiluontoisen vuoksi halusin jatkuvamman työn.Armeijan jälkeen hain uudelleen amiskaan ja napsahti.2-vuotta meni ja olin lähtemässä kotoani pois.Nyt te näette,vai ei pojasta tullut mitään.Taisin vihata kotona olemista.Välit kotiin meni mutkille,kun eivät oikaisseet erhettään.

Lasten oikeudet kunniaan

roys kirjoitti:
kuulostaa vähän mun lapsuudelta kovakuri ja töitä piti tehdä isä piti kuria sodan käynyt isä oli tosi ankara antoi koiranriimusta jos ei totellut jos ei karkuuun metsään kerennyt  metsä oli se turvapaikka jonne juostiin sisaruksien kanssa ...........

Meillä lasta pahoinpiteli äiti. Jos nykyään olisi sellaista hakkaamista, läpsimistä, vähättelyä, nolaamista ja hirveää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, niin tekijä istuisi lukemassa tiilenpäitä ja lapsi/ lapset otettu huostaan. Vaikka kyllä nykyäänkin noita sairaita lasten pahoinpitelijöitä löytyy, mutta joutuvat helpommin vastaamaan teoistaan kuin ” ennen vanhaan”.

LPA33

Vierailija kirjoitti:
9-vuotiaasta lähtien jouduin vahempieni sylkykupiksi,piti tehdä kotitöitä annettujen ohjeiden mukaan.Saunanlämmitys,karjakettiöön klapien vienti,tiskaaminen & etc.Monet kerrat sain selkäsaunan,vakka ei olisi ollut aihettakaan.Syyttely ja haukkuminen minulle alkoi veljeni ja koulukavereiden myötä/keksimänä.Oli tapana kolulta kävellä kotiin,ihan vaan huvikseen.Kotimatkalla oli lähinaapurin omaisuutta rikottu ja seuraavana päivänä tieto siitä oli tullut koululle ja syytteen langettivat tekosesta minulle.Jouduin open puhutteluun ja uhkaili housujensa vyöllä selkäsaunalla.Itkuhan minulta pääsi ja sopersin,en ollut tehnyt sitä.Opettaja karjumaan,kyllä teit.Veljesi ja koulukaverit todisti.Joudut tekosestasi koulukotiin.Vanhemmat olivat lähdössä selvittämään ja sopimaan vahingon kärsineen perheen luokse.Isukki kysyi äitikältä,otetaanko tuo saatana mukaan.
Äitikkä sanoi,ei oteta.Ne saattavat tappaa tuon.Näin hirvittävästi painajaisia ja pahaa unta ja en saanut kunnolla nukuttua.Monet kerrat sanoin vanhemmille,että rötöksen teki muut ja vääryys kohtaani olisi oikaistava.Aina sain vastauksen,kyllä teit ja turpa kiinni.Teet töitä kotona,muuhun sinusta ei oleJos pyysin vanhemmiltani jätski,vaate ja muunkin hankintaan rahaa,kun teen töitäkin.Et saa mitään,sillä työllä maksat tekoses.Ajokortti ikään päästyäni,hain ammattikouluun vanhempien tietämättä,mutta ei tärpännyt.Kotini lähellä olevalle talviharraste paikasta kysyin töitä ja pääsin.Olin siellä monet talvet,mutta kausiluontoisen vuoksi halusin jatkuvamman työn.Armeijan jälkeen hain uudelleen amiskaan ja napsahti.2-vuotta meni ja olin lähtemässä kotoani pois.Nyt te näette,vai ei pojasta tullut mitään.Taisin vihata kotona olemista.Välit kotiin meni mutkille,kun eivät oikaisseet erhettään.

Sitä minä ihmettelen, että tällästäkö tosiaan vielä nykyäänkin yleisö haluaa, että lapsia "kasvatettaisiin" näin, kun valitetaan että nykyään on liian löyhää ja kyllä lasta pitää saada rankaista, tuo on pelkkää omien katkeruuksien ja mielihalujen purkamista lapseen. Kasvutuksen pitää kasvattaa, eli motivoida. Ei tuhota ja tukahduttaa. Hienoa kuitenkin, jos tämän jälkeen osa kykenee pärjäämään elämässä, varmasti aiheuttaa monenlaisia ristiriitoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
9-vuotiaasta lähtien jouduin vahempieni sylkykupiksi,piti tehdä kotitöitä annettujen ohjeiden mukaan.Saunanlämmitys,karjakettiöön klapien vienti,tiskaaminen & etc.Monet kerrat sain selkäsaunan,vakka ei olisi ollut aihettakaan.Syyttely ja haukkuminen minulle alkoi veljeni ja koulukavereiden myötä/keksimänä.Oli tapana kolulta kävellä kotiin,ihan vaan huvikseen.Kotimatkalla oli lähinaapurin omaisuutta rikottu ja seuraavana päivänä tieto siitä oli tullut koululle ja syytteen langettivat tekosesta minulle.Jouduin open puhutteluun ja uhkaili housujensa vyöllä selkäsaunalla.Itkuhan minulta pääsi ja sopersin,en ollut tehnyt sitä.Opettaja karjumaan,kyllä teit.Veljesi ja koulukaverit todisti.Joudut tekosestasi koulukotiin.Vanhemmat olivat lähdössä selvittämään ja sopimaan vahingon kärsineen perheen luokse.Isukki kysyi äitikältä,otetaanko tuo saatana mukaan.
Äitikkä sanoi,ei oteta.Ne saattavat tappaa tuon.Näin hirvittävästi painajaisia ja pahaa unta ja en saanut kunnolla nukuttua.Monet kerrat sanoin vanhemmille,että rötöksen teki muut ja vääryys kohtaani olisi oikaistava.Aina sain vastauksen,kyllä teit ja turpa kiinni.Teet töitä kotona,muuhun sinusta ei oleJos pyysin vanhemmiltani jätski,vaate ja muunkin hankintaan rahaa,kun teen töitäkin.Et saa mitään,sillä työllä maksat tekoses.Ajokortti ikään päästyäni,hain ammattikouluun vanhempien tietämättä,mutta ei tärpännyt.Kotini lähellä olevalle talviharraste paikasta kysyin töitä ja pääsin.Olin siellä monet talvet,mutta kausiluontoisen vuoksi halusin jatkuvamman työn.Armeijan jälkeen hain uudelleen amiskaan ja napsahti.2-vuotta meni ja olin lähtemässä kotoani pois.Nyt te näette,vai ei pojasta tullut mitään.Taisin vihata kotona olemista.Välit kotiin meni mutkille,kun eivät oikaisseet erhettään.

Tämä tapahtuma sattui 1965 syyslukukaudella ja monesti se vain saapui mieleen.

Tanja

Kyllä on ollut onneton lapsuus Kimmolla mutta hyvä kun on selvinnyt ja jaksaa eteenpäin vaikka lapsuuden varjot välillä kummittelevat muistoissa. Sanoisin että Äitinsä rakkaus ja hyvyys kantaa eteenpäin.
Minä menin 1970 naimisiin miehen kanssa jolla jo silloin oli alkoholiongelmIa ja vuosien varrella ne vain lisääntyi. Pyhän ajat oli varpaillaan liikkumista ettei vain oltais miestäni suututettu ja kolme poikaamme oppivat jo pienenä että ei häiritä isää kun hän juopotteli. Minun ja poikien onni ja ilo oli että mieheni kävi viikot, joskus kahden viikon työreissuilla ja silloin meillä oli vapaus ja rauha kotona. Onneksi vanhin poika alkoi 18-19 vuoden iässä puhumaan minulle että Äiti, et sinä näin voi jatkaa elämistä tuon juopon kanssa, se menee vain pahemmaksi koko ajan. Niin lopultakin erosin alkoholisti miehestä ja sen jälkeen saatiin kaikki parempi ja normaali elämä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat