Kommentit (6)

Heikki

Ihminen voi myös tehdä kaikkensa ainoastaan masentuakseen. Toisin sanoen hän tekee valtavasti töitä epäonnistumisen eteen, jonka jälkeen masennus toimii välineenä tuoda hänen elämäänsä henkilö, jonka toivotaan ottavan vastuu hänen elämästään. Huomio ja myötätunto silloin kun henkilön masennus on johdannainen jostain toisesta, usein persoonallisuushäiriöihin liitettävästä sairaudesta, on haitallista "masennuksesta" kärsivän kannalta. Kokeneilla terapeuteilla on mielestäni keskivertoa enemmän äidillisiä ja narsistisia piirteitä. Heillä voi silloin olla houkutuksia ottaa hallinta ja määräysvalta itselleen  niissä tilanteissa, joissa masentunut henkilö piilokommunikoi, "Tarvitsen apuasi, "Olen epätoivoinen, "Ihailen ja jopa palvon sinua", "Älykkyytesi on ainut toivoni" tyyppisesti, saaden terapeutin uskomaan mahtavuuteensa kaikkivoivana ja kaikkitietävänä, sairautta todella parantavana tekijänä. Todellisuudessa potilas kuitenkin vain lähenee terapeuttiaan suunnitelmiensa mukaisesti, pahentaen ja pitkittäen omaa sairauttaan. ---- Se miksi kommentoin jo ikuisuuksia mielessäni muodostunutta näkökulmaa tähän, on täysin sattumaa. Hieman tuoreempi kysymys mitä mietin ja mihin en ole löytänyt vastausta kuuluu: Mistä syntyy ihmisten lähtökohtainen olettamus heidän oikeudestaan onneen, vain koska he sattuvat syntymään ihmisinä? Myös sen etsiminen ja vaatiminen itsensä ulkopuolelta on yhä yleisempää ja tämä on myös pohdinnassa. Kiitos kirjoituksesta.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Heikki, uskon, että valtavan moni saa kuitenkin terapiasta ja terapeuteilta vilpittömästi apua. Aina niin ei käy ja toki terapian suhteen kannattaa olla kriittinenkin. Suuri filosofinen kysymys tietysti on se, onko meillä oikeus onneen elämässä. Ainakin sitä toivoisi jokaisen elämään niin paljon kuin mahdollista, ja sen eteen voi ainakin yrittää tehdä jotain.

Mipsi

Hyvin erikoinen näkemys terapiasta - vaikuttaa omakohtaiselta ja epäonniselta, mikä on erittäin valitettavaa. Jos terapeutti palvelee omia tarkoitusperiään asiakkaan kustannuksella on minusta kyse puoskaroinnista ja ehdottomasti kannattaa silloin vaihtaa terapeuttia. Ammattitaitoinen terapeutti turvallisesti (luottamussuhteessa) johdattelee asiakkaan kohtaamaan sellaisia ajatusmalleja, jotka ovat kyseiselle henkilölle haitallisia ja ajavat esimerkiksi toistuvaan masennukseen. Varsinaisen työn kukin joutuu tekemään itse, mutta terapeutti voi auttaa sekä vaikeitten asioiden hahmottamisessa ja löytämisessä, että olla tukena silloin kun niiden asioiden käsittely yksin tuntuu liian raskaalta.

Oikeus onneen on minusta lähtökohtaisesti ihan omituinen asetelma. Minusta onni on ihmisoikeus, perusedellytys, syntymässä annettu tunne, yhtä olennainen osa elämää kuin vaikka pumppaava sydän. Onni on ihmisessä aina, mutta yhteyden siihen voi kadottaa. Onnellisena pysyminen vaati sekä elämän mittaista itsensä haastamista että ajoittaista "reality checkiä", se ei ole mikään stabiili, saavutettu olotila vaan tapa kohdata eteen tulevaa elämää ja sen haasteita.

Vierailija

Onpa erikoinen mielipide. En tiedä tuonlaisesta masennuksesta mitään enkä myöskään kuvatunlaisista terapeuteista, mutta itsestäni tiedän. 

Sairastuin täysin itseltäni ja läheisiltäni huomaamatta pikkuhiljaa ja hiipien. Jos olisikin osannut olla pienemmin pettynyt, vihainen ja ärsyyntynyt aikanaan ja päästellä tunteitaan esiin ajoissa. En ole koskaan lukenut yhtä paljon positiivista kirjallisuutta ja ollut äärimmäisen ulospäin mukava, lempeä ja ymmärtäväinen kuin juuri ennen reunalta tippumista. Vedin itseni niin piippuun että jouduin sairaalaan lähes puoleksi vuodeksi ja muistan sen ensimmäisen naurun lähes vuosi romahduksen jälkeen. Paraneminen kesti vajaat kolme vuotta ja onneksi opin jotakin - ehkä juuri niinkuin tässä Sinkkonen suosittelee - pettymys saa näkyä. 
Itse paranin täysin ja paranemisesta on jo kymmenisen vuotta. 
Minulla oli loistava lääkäri ja kävin taideterapiassa ja lääkkeitäkin tarvitsin. Vain yksi terapeutti-suhde ei toiminut - liekö nuori kirkasotsainen tyttönen (minun kannaltani) vielä kovin kokematon ja kirjanoppinut ja hänellä oli potilaan kannalta "vaikea" asenne. Terapeutille ikä on hyvästä ja elämänkokemus plussaa - varsinkin kun asiakas on jo aikuinen. 

Masennus voi johtua  kovin monesta asiasta ja sattumuksistakin - itselleni taisi se työttömyys olla piste i:n päälle monen peräkkäisen läheisen kuoleman jälkeen. 

Minulle ei auttanut positiivisesti samankaltaisten seura vaan päinvastoin mutta sekin on varmaan yksilöllistä - mutta se on selvää että tunteet on tunnettava "läpi" niin kyllä pärjää. 

En ole koskaan ollut onnellisempi kuin nyt ja kumma kyllä kiitän tästäkin kokemuksesta elämää, vaikkei siitä kokemukseni mukaan kannatakaan liiemmälti huudella. 

Vierailija

Itse olen kärsinyt masennuksesta lapsuudesta lähtien, en siis koskaan voi olla ilman lääkitystä. Olen kuullut kaiken loukkaavan mitä voi toiselle sanoa. Kukaan ei ihmettele jos diabeetikon pistää insuliinia joka päivä, mutta masentunut vaan kuvittelee olevansa sairas.

Itse voin vaihtelevasti mutta olen oppinut elämään sairauteni kanssa. Kun käy läpi sen synkän vaiheen ja selviää ei pikku vastoinkäymiset haittaa. Siinä oppii taistelemaan ja tuntuu että kaikesta selviää.

Itseä lohdutti kun joku saman kokenut lohdutti ja antoi vertaistukea. Jos yleinen mielipide muuttuu ymmärtäväisemmäksi ja siitä puhutaan enemmän, niin sairauteen liittyvä häpeä vähenee.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat