Kommentit (2)

Ikävä mun on sua, ikävä etkö nää.

Seurasin koko elämäni kuinka oma isäni "tappoi itsensä juomalla". Alkoholistina 40 vuotta, ehkä enemmänkin.
Hän tiesi juomisen olevan sairaus, mutta oli jo heittänyt kirveen kaivoon monta vuotta sitten.
Kuulin usein hänen sanovan, ettei enää jaksa elää. Mummoni kertoi, että isä sanoi aina humalassa ja pohjalla ollessaan, että hänellä on hienot lapset mutta he pärjäävät ilman häntä.

Aina isä ei juonut kamalasti. Pienenä muistan isällä olleen paljonkin viinattomia kausia. Niihin aikoihin isällä oli vielä mukava (paras) naisystävä ja osa-aikatöitä. Aikuisemmalta iältä muistan isän kuitenkin katoilleen päiväksi-pariksi. Pelkäsin aina pahinta, mutta onneksi hän löytyi joka kerta.

Isällä oli aina katto pään päällä. Siitä hän piti kiinni viimeiseen asti.
Autoin maksamaan vuokrat ja muut laskut. Jos rahaa jäi vähänkin liikaa ylimääräistä, tiesin että ne menee viinaan.
Aikuisiällä sovimme, että otan haltuuni hänen pankkitunnukset, koska ei osannut käyttää internettiä.
Näin ollen sain siirrettyä ylimääräistä rahaa omalle tililleni säilöön, josta välillä siirsin isälle takaisin, jos rahan puute iski. Usein kylläkin sitä rahaa kinuttiin viinaan. Joskus (varsinkin loppuvaiheessa) kieltäydyin antamasta rahaa tai hakemasta alkoholia. Ajattelin, jos itse ei voi krapulassa tai pikku tuiterissa hakea niin olkoon ilman.
Ajattelin vain isän parasta, vaikka näinkin hänen kärsivän ja olevan huonossa hapessa. Myöhemmin tulin aina surulliseksi, koska tuntui kuin olisin pettänyt isän luottamuksen.

Vaikka isä petti lupauksiaan olemalla humalassa ja tavoittelemattomissa, kun olimme pieniä ja aikeissa mennä viikonlopuksi yöksi, en kuitenkaan kanna kaunaa. Muistan olleeni usein itkuinen lapsi, kun perjantaina isä ei avannutkaan ovea tai ollut edes kotona.
Oli kuitenkin monen monta viikonloppua ja arkeakin, jolloin vietimme laatuaikaa yhdessä, isä ja lapset. Söimme hyvää ruokaa, nauroimme hassuille leikeille ja hölmöille asioille.

Viimeisinä vuosina isä oli todella huonossa kunnossa. Vähän väliä sairaalahoidossa, koska maksa ja haima veteli viimeisiään.
Kävimme veljen kanssa aina katsomassa.
Koska tietyt ruoka-aineet olivat haitallisia ja isän liikkuminen huonoa, oli paikka hoivakodissa katsottuna valmiiksi ja isä oli hyväksynyt, että viimeisin vuokra-asunto mikä hänellä oli, oli pakko antaa pois hoivakodin takia.
Isä ei kuitenkaan ehtinyt hoivakotiin asti.
Hän nukkui pois 62-vuotiaana muutama vuosi sitten.

Vaikkakin isä oli alkoholisti nuoresta asti, en ole katkera tai vihainen mistään.
Hän oli paras mahdollinen isä, enkä olisi ikinä vaihtanut toiseen.
Paljon kauniita muistoja ja iloisia hetkiä jäi mieleeni, mitkä kannan mukanani ikuisesti kaivaten.
En koskaan sanonut rakastavani sinua isä, mutta toivottavasti tiesit sen sanomattakin.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat