Lukijan kirje: Miksi äiti ilkeilee?

Äiti on ilkeä ja komenteleva. Kun sanomme hänelle siitä, hän suuttuu ja syyttää meitä, että emme osaa ottaa kritiikkiä vastaan.Lue koko juttu

Lukijan kirje: Miksi äiti ilkeilee?

Sivut

Kommentit (22)

Kalisa

Alkava muistisairaus ilmenee usein inhottavana käytöksenä....

Jos ei ole siitä kyse, niin sanoisin asiasta suoraan ja ottaisin etäisyyttä. Vahingoittavaa suhdetta on turha pitää yllä oli kyse sitten äidistä tai ystävästä.

  • ylös 33
  • alas 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaja

Niinkuin tuossa jo joku kommentoi, muistisairaudet monesti oireilee alkuun muuttuneena outona käytöksenä. Kannattaa se asia huomioida.

mary

Veikkaisin, että hänen elämästään puuttuu sisältö, tuntee olevansa tarpeeton. Omaa pahaa oloaan puretaan läheisiin. Äidiltä voi kysyä onko kaikki kunnossa.
Oletko puhunut isäsi kanssa?
Äidillesi voit vaikka sanoa, että hänen kanssaan oli ennen mukavampaa keskustella. Toivoisit, että hän esittäisi kritiikkinsä nätimmin tai olisi vaiti. Voit myös ilkeilyn päälle sanoa, ettei moista tarvitse kuunnella. Nähdään, kun on taas mukava itsensä tai ei ollenkaan. (Äitisi luonteesta riippuen. Pitääkö hän mykkäkoulua aikansa vai katkaiseeko välit ja odottaa tein matelevan takaiain.)
Olet onnekas, kun/jos ilkeily ei ole se perintö jota jaetaan eteenpäin.

  • ylös 18
  • alas 15
A.H.

Ensimmäiseksi tuli mieleen alkava muistisairaus, mutta äitisi saattaa olla vielä niin nuori, että vaihdevuodet vaivaavat. Oli kysymyksessä kumpi vaan, niin apua on saatavilla. Ehdota äidillesi lääkärin puoleen kääntymistä, vaikka suuttuisikin. Toivottavasti asiat selviävät.

  • ylös 10
  • alas 6
Vierailija

Kuulostaa kovasti oman äitini oireilulta. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hänellä on otsalohkodementia diagnoosi, jonka hän kyllä itse kieltää. Enimmäiset oudot oireet olivat empatiakyvyn häviäminen ja omien ongelmien näkeminen muista. Muistisairauksia on erilaisia ja frontotempotaalinen dementia ei aluksi vaikuta muistiin, vaan ilmenee persoonallisuuden muutoksena ja usein hyvin hankalaa kontrolloivana ja riidanhaluisena käytöksenä. Tietoa kannattaa hakea laajalti, sillä lääkäritkään eivät usein osaa ottaa huomioon muita kuin "tavallisen" alzheimerin.

  • ylös 11
  • alas 5
Toivottavasti ei kuitenkaan

Kuulostaa ihan kuin äidiltäni, jolla diagnosoitiin juuri tuo samainen otsalohkodementia. Ärtyisä ja riidanhaluinen käytös voi olla myös masennuksen oire.

Vaukku

Kannattaa tarkistuttaa  äidin B-vitamiinitaso - omalle, ihanalle, kiltille äidilleni tuli juuri kuvatun laista käytöstä ja lääkärintarkastuksessa todettiin "rauhaskato mahalaukussa"- näin ollen ravinnon B-vitamiini ei enää imeytynytkään luonnollisesti vaan piti ruveta antamaan B-vitamiini ruiskeena n. neljä kertaa vuodessa. Ensimmäinen B-vitamiinipistos palautti entisen hyvän äidin elämäämme!

Tuus

Vaikuttaa dementian alkuvaiheilta. Äitini sairastui noin 10 vuotta ennen kuolemaansa, niistä 9 vuotta meni ihmetellessä ilkeyksiä, syyllistämistä, valittamista ja näiden kieltämistä, kun yritin pitää puoliani. Hän ei ollut muistavinaan äskeisiä sanomisiaan, todennäköisesti hän ei niitä muistanutkaan. Koska hän muuttui pikkuhiljaa, en ymmärtänyt epäillä sairautta vaan kärvistelin nuo vuodet ahdistuksen ja raivon välillä. Jokaisen puhelun jälkeen oli päivä pilalla ja seuraavaan kohtaamiseen piti valmistautua etukäteen.
Yritä saada hänet lääkärille, muistisairauksia on muitakin kuin alzheimeria ja niiden oireet ovat erilaisia. Diagnoosi ei poista ongelmaa mutta auttaa sen käsittelyssä.

  • ylös 13
  • alas 3
Väsynyt tytär

Kiitos kaikille kommenteista. En usko, että kyse on muistisairaudesta, koska käytös on ollut samanlaista jo ainakin 15 vuotta (aina siitä lähtien, kun veljeni tuli täysi-ikäiseksi). Äiti on aina ylpeillyt, että meidät on kasvatettu kovalla kurilla ja kehut ovat turhia. Mitä enemmän toimimme veljeni kanssa oman tahtomme mukaisesti (olemme kuitenkin tosiaan jo yli kolmekymppisiä), niin sitä nuivempi äiti meille on.
Isäni on sitä sorttia suomalaista miestä, että asioista on keskustella, ollaan hiljaa vaan.

  • ylös 12
  • alas 3
Kaija Inkeri

Minun äitini oli 23 vuotias saadessaan minut, ainoan lapsensa. Niin kauan kuin muistan hän on ollut ilkeä ja loukannut minua lähes päivittäin. Nyt hän on Alzhaimer-potilaana hoivakodissa. En kuitenkaan usko hänellä olleen kyse alle kolmekymppisestä alkaen olleen kyse vaihdevuosista tai muistisairaudesta. On vieläkin vaikea suhtautua häneen muuta kuin varauksella, aina viime aikoihin asti kyllä jokin piikki on tullut joka kerta kun käyn katsomassa. Itseluottamukseni hän on pystynyt romuttamaan lähes täysin, olen katkera siitäkin.

  • ylös 15
  • alas 3

Kiitos mielenkiintoisista, surullisistakin kommenteistanne. Toivon voimia, viisautta ja kärsivällisyyttä kaikille, jotka joutuvat elämään tällaisissa tilanteissa. Joskus on tosiaan kyse sairaudesta, jonka mahdollisuus olisi ainakin hyvä ottaa huomioon ja tutkia.

Jos aloittaisin ihan lapsuudesta, jota ne kuitenkaan tässä viitsi kertoa. Ikävystyisitte heti.

Hommasin Äitini tänne omaan kotikaupunkiini ja jossa äidin lapset ja lapselapset asuivat. Moneen kertaan kysyin, että haluaako hän varmasti muuttaa. Kyllä hän haluaa.

Alku menikin loistavasti. Samalla kun kävin äitiä katsomassa (vähintään 3 kertaa viikossa) pidin heidän vanhuksilleen lukupiiriä. Se oli todella mukavaa ja varsinkin kun porukkaa alkoi tulla toisiltakin osastoilta.

Mutta melko pian äiti alkoi muuttua. Hän haukkui minut joka ikinen kerta, kun kävin siellä. Itkien lähdin pois, olenhan työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi. En jaksanut enää sitä painetta. Välillä me olimme mieheni kanssa kavaltaneet rahaa. Ja olimme hommanneet hänet tänne huonoon hoitoon. Kukaan hoitaja eikä lääkäri osannut hoitaa niin kuin piti. Hän huusi ja kiroili pitkin käytäviä ja oli erittäin ilkeä kaikille asukkaille.

Yritin saada hoitohenkilökunnalta selitystä, että vaikuttaako vaihdetut lääkkeeet tuolla tavalla. Ihan täsmällistä vastausta en saanut, vaan sanottiin, että kokeillaan nyt sitten jotain muuta.

Minun voimani vähenivät, jopa öisin äiti soitti, että "tule laittaan peittoo/tyynyä paremmin" tai "mää tarttisin juotavaa". Yö- ja päivän kanssa hän soitti jatkuvasti.

Kun lähdimme kesälomalle, sanoin äidileni moneen kertaan, että me nyt lähdemme lomalle emmekä ole lähellä kahteen viikkoon. Hänen lähellän oli minun vanhempi tytär perheineen ja he kävivät katsomassa ja passaamassa äitiä. Hän kuitenkin soitti lomallamme; piti mennä pesemään hänen pyykkiään, tai torumassa jotain hoitajaa, hän halusi kauppaan - kiroilun kera kaikki.

Kunnes sitten tuli viimeinen kerta kun en enää jaksanut kuulla syytöksiä sellaisista jutuista joita hän oli omassa päässän kehitellyt. En voinut mennä enää. Terapeuttini kieltää myös minun menemästä. Puhelimessani on esto hänen soitoilleen.

En tunne äitiäni enää yhtään ja valitettavasti en muista lapsuudestakaan mitään hyvää hänen kohdaltaan. Hän erosi isästäni, lähti salaa yöllä, ja oli kadoksissa noin pari vuotta. Josta kömpi sitten esiin ja pyysi käymään.

Äitini on alkoholisti ja sekin aiheutti minulle paljon pahaa mieltä kun olin nuori, häpesin häntä. Silloin vielä asuin samalla paikkakunnalla.

Nyt minulla on ihana aviomies,  nuorempi tytöistäni ja hyvä terapeutti. He ovat olleet paljon apunani, kun olen ollut vähällä romahtaa totaalisesti. Äiti puhui myös vanhemman tyttären perheen puolelleen. Nyt en saa nähdä edes lapsenlapsiani.

Kauhun koura puristaa sydäntäni kun hoitopaikasta soitetaan. En vastaa. Koen suurinta syyllisyyttä siitä, etten käy vastaanottamassa Äitini raivareita milloin mistäkin asiasta ja kuinka ollakaan - olen aina syyllinen.

Vierailija

15, olet siis hylännyt muistisairaan äitisi. Kuvatut oireet ovat aivan tavallisia muistisairaudessa eikä hän voi niille mitään. Olet kuin lapsi, joka loukkaantuu kun äiti ei ole sama kuin ennen. Samaa lapsen omaisuutta on muissakin kertomuksissa ja näkökulma on vain minä itse. Kasvakaa aikuisiksi, osat ovat nyt vaihtuneet eikä äiti enää ole joka paikan turva.

Ymmärtäväisyyttä

Joku tässä tuomitsee ankarasti, kun tytär ei enää pysty tapaamaan huonosti käyttäytyvää äitiään. Tuomitseminen on turhaa, sillä ihminen kärsii itsekin siitä ettei pysty kohtaamaan ilkeää vanhenevaa tai vanhaa  ihmistä. Syyllisyys on mielestäni turhaa, sillä kenelläkään ei ole oikeutta latistaa tai nujertaa toista kohtuuttomilla vaatimuksilla tai ilkeillä huomautuksilla. Muistisairaudet ovat murhenäytelmä, mutta käytöksen vaikutus läheiseen on sama - oli vanheneva ihminen sitten terve tai sairas. Olen itse ratkaissut huonon äitisuhteeni käymällä harvoin, mutta nekin käynnit ovat raskaita. Valitusta tulee harvoista käynneistä, liian vähäisestä ajasta hänen luonaan ym. Vien ruokaa ja itsetehtyjä leivonnaisia kahvin kanssa. Eivät ole juuri koskaan hyviä. Vaatetusta ym. arvostellaan ja kärkytään lapsista ja muista sukulaisista epäiltyjä huonoja valintoja. Äitini näet tietää miten itse kunkin pitäisi elää ja ajatella. Olen kokeillut monenlaisia asenteita vitsailusta mukaviin muistoihin - tilanne ei muutu. Olen kyllä kasvanut aikuiseksi, mutta ymmärrän aikuisia lapsia jotka eivät jaksa tavata äitiään tai isäänsä. Ihmisellä on velvollisuuksia omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan, ja oikeus saada ihmissuhteista iloa ja voimaa elämäänsä. Monesti taustalla ei ole kivan luonteen muuttuminen myrkylliseksi, vaan suhde on voinut jo lapsena olla huono. Toisaalta luulisin että itse tyly ja tunneköyhä ihminen ei kovasti kärsi tapaillessaan mahdollisesti itsensä peilikuvaa.

Vierailija

Eli vanhuksiin pidetään yhteyttä vain niin kauan kun he ovat kivoja. Entä jos lapsia tai jopa vauvoja kohdeltaisiin samalla tavalla?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet, yhtä tunteiden vuoristorataa....
Nimen omaan vaihdevuodet joita itse ei tunista tai liian korkea kynnys mennä puhumaan asiasta terveykseskuslääkärille.Jokin syy yhteys on hormooneihin persoonan muutos . Vaihdevuodet voi alkaa jopa ennen 40vuotis päivää naisilla.Jos kerran kykenette hänelle puhumaan,ottakaa asia yhdessä keskusteluunne keitiön pöydän ääressä äiti ja aikuiset lapset.Asialisesti, ei hyökäävästi.Tueksi joku lehtinen vaihdevuosista.Saman muuten personan mutos aiheutaa kilpisrauhanen.En muista liika kasvu vai vajaa toiminta.Ei ihan ekaksi kannata sohia kusiais pesään: Nyt meneillä alzmertauti tai muuten latva seonnut.Yleensä on helppo leimata hullu tollo ymm.sukulaistenin.Ilman että otaisivat asian puheeksi kasvotusten,mikä hätänä kun olet muutunut?Kuulovika on yksi monista,jota ihminen ei itse tiedä.Kuulee sana sieltä täältä muodostaa niistä lauseet.Voi muodostaa täysin väärän ja sutuu.Kun kuulut väärin.Siinä sitten taas ollan on toi tosi hullu!Kaikki koettu ja  ulkopuoliilta ,eli sukulaisilat hullu hullu.En ollutkaan hullu,vaan huono kuuloinen ja mitä ne vaidevuodet olikaan.Ikää niin paljon ettei niistä aikanani puhuttu. Nyt ollan hollilla 2 kuulokojetta.Menopaussi,vaihdevuodet ohi ja kiitos sille tuntemattomalle katu tutulle,eli  koiran ulkoiluttajalle,joka takertui puhuessa minun vastaus,mitä kuuulin? 6 vuotta siiten kontulassa. Olen ikielämäni hänelle kiitolinen asiasta ja ylpeä kahden kuulokojeen käyttäjä.Katsothan silti puhuessa minua ja jokaista jolla kuulokoje,kojeet korvissa.Kuulokojeiden käytäjät tarvitsevat silti ihmisen kasvot,kun hän puhuu kuulovamaiselle!

Ellunkana

Muistisairaus on kurja asia. Vaikka sen kuinka ymmärtää ja yrittää kestää niin mielenpahoittamiselta on valkea välttyä. Anoppi on muistisairas. Pärjää vielä arjessa autettuna. Mikään hänelle ei ole kuitenkaan hyvä. Jos käymme hänelle kaupassa niin jopa maito mitä tuomme on väärää. Kaikki on kovaa, jopa mansikat, tai muuten epäsopivaa. Tarkasti kyllä aina kysymme mitä ja minkälaista hän haluaa. Mutta hän ei muista tuotteiden nimiä. Lisäksi hän puhuu kaikista ihmisistä rumasti, ovat joko tyhmiä, rumia tai lihavia. Kaikki mitä tehdään on väärin tai liian vähän. Kehuu kuinka tytär on hänelle tärkein. Tytär ei vaan hoida arjen asioita. Onneksi olemme mieheni kanssa samaa mieltä asioista. Hoidamme mummon asioita kuljetamne lääkäriin, kampaajalle, kauppaan, hoidamme pihaa jne. Yritämme parhaamme ja välillä sapettaa vietävästi ja on vaikea olla ymmärtäväinen ja olla sanomatta mitään.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat