Käsittelemätön suru tekee sairaaksi

Jos puoliso kuolee tai työpaikka menee, sure omassa tahdissa ja sillä tavoin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Psykoterapeutti Tuula Lehdon mielestä pääasia on, ettei surua jätä käsittelemättä.Lue koko juttu

Käsittelemätön suru tekee sairaaksi

Kommentit (8)

Vierailija

Kylläpä oli itselleni ajankohtainen ja lähelle tullut asia. Olen ohittanut keski-iän, todennäköisesti :) !, käsittelen vasta nyt traumoja, ihan varhaislapsuudessani tapahtuneita. Traumaattiset kokemut voivat olla niin piilossa, lukittuna, ettei niitä muista kuin vasta myöhemmin aikuisuudessa, kun, toivon mukaan, joku saa aukaistua muistia. Trauma ja suru, pieni lapsi kokee niin suuria, ihmismielelle käsittämättömiä asioita ja surua, että mieli ei kestä, pieni lapsi suojautuu jotenkin ohittamalla ne. Surut ja traumat jäävät sinne kuitenkin "talteen", kunnes ne tulevat esille... Olen onnellinen siitä, että olen alkanut päästä perille / elämäni alkuun, voin nyt aikuisena kohdata ammattiauttajan kanssa näitä pienen ihmisen mielelle liian suuria järkytyksiä. Toivon sydämestäni kaikille liian suuria suruja, traumoja kohdanneille, että tällainen terapia järjestyisi. Siinä samalla järjestyy eheämpi, terveempi kuin uusi elämä entisenä ja uudistuneena ihmisenä. Elämä on lahja, ihmeellinen lahja.

  • ylös 44
  • alas 9
orvokki

Jotkut asiat ovat liian kipeitä sillä hetkellä surtavaksi; usein ne nousevat pintaan vasta sitten, kun itsellä on voimia asioiden käsittelemiseen. Aika viisas tuo ihmisen mieli.

  • ylös 25
  • alas 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tepu 58

Tähän astisen elämäni suurimmasta menetyksestä on vasta 1,5 vuotta. Aika on mennyt nopeasti mutta silti vieläkin ajoittain tunnen surun pyyhkäisevän sisintäni.  Silloin ajatukset palaavat menneeseen aikaan, siellä koettuun ja elettyyn elämään.  Sitten taas jatkan elämää eteenpäin. Ensimmäiset kuusi kuukautta olivat vaikeinta aikaa ja itkin paljon. Yritin olla vahva, mutta välillä tuntui, että olen heikoin lenkki, mitä vaan voi olla.  Tämä suru säilyy elämässäni ja se muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Nyt ajatukset jo suuntautuvat tulevaisuuteen ja niin pitääkin olla. Te

Konna

Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Tuolla on menty. Eihän kuolemalle kukaan mitään voi, se on vain elämää, se kuolemakin. Tottakai, yhtälailla kuin syntymä. Kukaan ei elä ikuisesti.

Rosenistinsilmin

Levottomuus, lamaannus, turtumus, työhön pakeneminen eivät ole surun tuntemisem tuntemista, vaan sen turruttamisen seurausta. Voi olla pakko turruttaa sillä hetkellä, mutta surun tunne on kaikilla sama.

Yksin.

Elämäni Rakkaus -se salainen ja toiselle kuulunut- kuoli joulukuussa... ja pian sen jälkeen oma isäni. Nyt, maaliskuun lopussa, olen käsitelkyt suruni isäni kuolemasta ja hyväksynytkin sen osaksi elämää...mutta tuo toinen, Hän jota rakastan yhä, hänen poismenoaan on yhä liian paha käsitellä. Se vetää turraksi ja itkettää yhä. Kuolemaakin voi yksi ihminenkin käsitellä niin eri tavoin :(

Vierailija

Suru ei lähde suremalla. Eikä sen kuulukaan. Suru on aina, ei kannata yrittää irti surusta. Surutyö on sanana huono. Kaikki suru kulkee mukana, ja niin sen kuuluukin. Tämä oivallus auttaa eikä painosta:"joko työsi on tehty?"

pupu

Suru on yksilöllistä. Toinen tokenee vähitellen, toinen ei koskaan. Surua voi kantaa sisällään pitkään, kunnes huomaa jonkin oven avautuneen ja tajuaa, että se on muuttunut haikeaksi kaipaukseksi. Niin minulle kävi, mutta kävin surun kanssa pitkän ja kivisen tien läpi. Siitä on yli kymmenisen vuotta, kun suru iski eron ja myös läheisten kuolemien vuoksi. En osannut ensin hakea apua, mutta se löytyi sitten monen oven takaa. Nyt muistelen enää haikeudella ja hyvillä muistoilla menettämiäni ihmisiä. Tajuan, että kuolema on osa elämää ja tänne ei jää kukaan. Olen myös ottanut avukseni kirjoittamisen, sillä pääsee pois sisällään vellovista asioista. Kiitän elämää, että antoi  minulle tämänkin kokemuksen, sillä olen sen avulla tullut vahvemmaksi. 

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat