Kommentit (1)

Viivi

Minä etsin suruaikana ilon aiheita, tein niitä asioita mistä tuli hyvä olo, että jaksoin mutta ulkopuoliset ihmiset oli niitä jotka syyllistivät jos olin iloinen tai nauroin. Kuulin kun sanottiin että miten tuo voi olla iloinen kun on menettänyt puolison. Se sai minut eristäytymään ja suremaan lopulta yksin.
Vuosien jälkeen huomaan, että se nauru joka joskus on ollut, on kadonnut myös silmistä. Vaikka arki sujuu niin olen toinen ihminen kuin silloin, ennen suurta surua.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat