Kommentit (7)

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Voi, Sauli!
Minusta on tosi hienoa, että kerrot noin avoimesti tyttäresi itsemurhasta. Jos niistä puhuttaisiin avoimmen, ehkä niitä tapahtuisi vähemmän.

Itse olen ollut itsemurhan partaalla 2-3 kertaa elämäni aikana. pahin tuli, kun tuntematon mies pahoinpiteli minut. Ahdistus ja masennus, joka siitä seurasi kesti 1,5 vuotta. Olin useaan otteeseen niin ahdistunut, että halusin tehdä itsemurhan (elämässäni ei muutenkaan ollut hurraamista). Joka kerta ajattelin: "En voi tehdä niin tyttärelleni! En näyttää tätä keinoa ulos elämän vaikeuksista!"
MUTTA: Voin hyvin ymmärtää ihmisiä, joille se ahdistua ja masennus tulee Niin Pahaksi, että eivät näe muuta ulospääsyä siitä!
Sauli. Älä syytä itseäsi tyttäresi kuolemastza (ettet nähnyt, tajunnut). - Kun se ahdistus ja masennus on päällä, sitä voi kuitenkin olla ulospäin kuin mitään ei olisi vialla...
Anna anteeksi Millalle. Nyt hän ei enää kärsi...

Tytär

Aivan samoja ajatuksia minulla. Kolmekymppisenä itsemurha tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Rakastin elämääni, en halunnut kuolla, en vain yksinkertaisesti voinut elää tuskani kanssa. Sillä ei ollut mitään tekemistä vanhempieni kanssa eikä kukaan muukaan ympärilläni ollut syypää. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, eivätkä edes ystävät olisi voineet ikinä aavistaa, että itkin itseni joka ilta uneen niin rankasti, että minuun sattui fyysisesti. Kukaan ei olisi voinut tehdä mitään toisin enkä halunnut keskustella asiasta, koska en itsekään tiennyt mikä minua riivasi. Olin terve, iloinen, täysin toimintakykyinen ja kaikin puolin elämässäni asiat olivat kunnossa. Mutta olen myös äärimmäisen herkkä. Yllättäin jokin asia saattoi laukaista suunnattoman ahdingon. Masennus on täysvaltainen syöpäläinen, musta pilvi, jonka väistymistä ei näe. Sen alla on mahdoton olla. Pikkuhiljaa selvisin lääkityksen avulla. Nyt kaikki tuo on vain pelottava muisto. Elän ja olen onnellinen. Mutta tiedän, että olisin voinut myös kuolla. Millan tapauksessa tuska oli selvästi vielä omaani suurempi. Ei hän itseään halunnut tappaa, hän halusi tappaa sen tuskan. Se on todella surullista. Tiedän, että etsit syitä ja vastauksia. Niitä ei välttämättä ole. Hän varmasti rakastaa sinua, lapsiaan ja läheisiään. Elämä ei vain jättänyt hänelle vaihtoehtoa. 

Vierailija

Sauli tarinasi on kuin osa omaani. Menitin poikani lokakuussa 2016. Itsemurha, edelleen vaikea sanoa ääneen, kirjoittaminen helpompaa. Voimia meille kaikille sureville.

Janne

Hei Sauli !Minä luin kirjoituksesi Millasta koskettava ja pysähdyttävä tarina.Muistan kun asuitte vielä koivupäässä Vantaalla ja Milla opiskeli Salossa kun lähdettiin viemään ystäväni Juhan kanssa Millaa Saloon opiskelu paikkakunalle.Sinulla oli Siihen aikaan muistakseeni sininen volvo.Tutustuin Millan serkkuni päivin kautta ja meille kehketyi pieni romanssi millan kanssa teini romanssi.Minua itsessään koskettaa tarina Millan itsemurhasta.Minä olen kokennut elämän aikana 2 isoa menetystä Rakas äitini menehtyi 2003 sydänkohtaukseen ja rakas avo-vaimoni menehtyi 2011 myöskin sairauskohtaukseen vain 42 vuotiaana joten tiedän mitä on läheisen menettämisen tuska.Kaikkea hyvää sinulle Sauli.

Vierailija

Parhaimmat ihmiset kykenevät tuntemaan tuskaa maailman pahuudesta.
Sitten on ihmisiä, jotka nauttivat kun manipuloivat hovinsa tekemään jollekin toistuvaa tahallista systemaattista pahaa ja haittaa.

Vierailija

Miten surullinen tarina. Pohdin, miten itsemurhat olisi ehkäistävissä. Miten voisimme oppia tunnistamaan ja sietämään epämiellyttäviä tunteita. Tunteet eivät meitä satuta, ellemme itse satuta itseämne. Voi Milla, kunpa olisit osannut pyytää apua. Voimia sureville.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat