Kommentit (3)

vipusantsanen

"Mikko Meriläinen on koulutukseltaan luokanopettaja ja elämänkatsomustieteen aineenopettaja. Hänen mielestään vanhemmat voivat suhtautua lapsen pelaamiseen joko huolella tai kiinnostuksella. Hän suosittelee jälkimmäistä."

Mä: Joskus muinoin, muistaakseni ennen pc-aikaa, 1970 - 80-luvuilla tämäkin päijäthämäläinen eläkeläinen innostui pelaamaan msx-koneella, mutta jo edellisellä vuosituhannella havaitsin pelien olevan "arkkitehtiudeltaan" samoja, - vain hahmot eri sorttisia, joten en haukannut täkyä koukkuineen.

Onkoneeko Mikko innoissaan valmis viemään ehkä liikuttavuudeltaan hyvänkin pelaamisen siihen suuntaan, että peli olisi sekä opinahjo, että elämänkoulu ja hahmot olisivat kavereita, tietämystä, ymmärtämistä ja taitoja?

Näinollen lapset ja nuoret yhdistäisivät kaikenaikaa karttuvan tietämyksensä ja taitamuksensa, eikä ainakaan nykymuotoisia oppinahjoja ja opettajia ehkä juurikaan tarvittaisi. - Ehkä enää vain fyysisten kätten- ja kehojen taitojen hiomiseen?

Varmaankin osa lapsista innostuisi samalla myös päivittämään tällaista osallistuttavaa oppimisympäristöpeliä, jolloin he pian spurttaisivat ohi nykytasoisten proffienkin?

Näinhän tietenkin tulee jokatapauksessa tapahtumaan, joten olisiko parasta suhtautua myönteisesti ko. kehitykseen jo nyt heti tänään, eikä vasta huomenna?

Vierailija

Itse olen löytänyt myös hyviä puolia siitä, että muistomerkkeihin ja oman kaupungin taideteoksiin tulee tutustuttua Pokémon stopeilla. En ole tiennyt aiemmin kotikaupunkini patsaiden tai muistomerkkien nimiä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat