Sivut

Kommentit (16)

Nainen 50v

Olen itse ihmetellyt samaa. Kun tapaan miehen, jonka kanssa haluan seurustella, huomaan jossain vaiheessa seurustelevani aivan tuntemattoman miehen kanssa.

Mikä ihmisen muuttaa seurustelun aikana? Tarve esittää? Paremmuuden hakemista?

Olen todella kyllästynyt 50+ miesten valehteluun ja asioiden muuttamiseen, kun on seurusteltu yli vuosi.

Vierailija

Hmm... Jos ensimmäisessä avioliitossa ei ollut mitään vikaa, miksi erosivat? Ei tarvitsisi nyt ihmetellä, miksei kelpaa kellekään.

umma gumma

kirjoittaja kysyy mikä naisissa on vikana? minä naisena kysynkin mikä kirjoittajassa on vialla?avioliitto oli hyvä erosi kuitenkin? ei hakenut apua parisuhdeongelmiinsa,miksei?muutama suhde kariutuneita,olisiko omaakin osuutta asioissa?kasvaa pitää ja lujasti!

Mbl

Mainio juttu, tuttuja tuntemuksia. Voisin kirjoittaa nettideittailuistani kypsän naisen version Bridget Jonesin päiväkirjasta, niin värikkäitä episodeja on tullut elettyä - ei minun, vaan deittejen ansiosta. Missä ovat ns normaalit, kunnolliset, rehelliset ja fiksut miehet/naiset? Mistä nämä otukset valheineen ja kieroutumineen kömpivät? Olen pahoillani, surullinen mutta en hämmästynyt haastatellun kertomuksista.

Vierailija

Ihmettelen, miksi ihmiset luopuvat pitkästä avioliitosta, jossa ei sinällään ole mitään vakavaa vikaa ja varsinkin, kun lapset ovat jo isoja ja aikaa itselle ja toiselle olisi pitkästä aikaa. Asiaa perustellaan liiton väljähtymisellä. Eletään hetki mediassa hehkutettua sinkkuelämää ja huomataan, että lähes nämä samat asiat olisin voinut tehdä avioliitossa luotettavan ihmisen, ystävän kanssa. Väljähtyminen seuraa siitä, ettei tehdä sellaista, mikä innostaa itseä. Väljähtyminen ei ole toisen vika. Miksei itse voi innostua ja alkaa aktiivisesti etsiä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tai vaan sallia itsen ja toisen kasvaa erilliseksi ihmiseksi avioliiton sisällä. Ei avioliitto ole mikään vankila. Sellainen avioliitto tai parisuhde ylipäätään ei kestä, jossa suhteen osapuolet eivät saa kehittyä ja kasvaa. Kehittyminen ja kasvaminen omaksi itsekseen ei kuitenkaan vaadi sinkkuelämää, jos liitto on "ihan hyvä". Tuolla on liikkeellä paljon henkisesti teinejä 40-50 ikäisen vartaloissa. Se kuitenkin tiedetään, että teini etsii itseään eikä sitoudu mihinkään yhteen. Teineiltä on sitä turha odottaakaan. Teinit eivät mieti omaa vanhuuttaan tai edes kuolevaisuuttaan. 40-50 -vuotiaan jo soisi miettivät, kuka rinnalla kulkee, kun sairaus iskee ja kenen kanssa jakaa ilot vaikkapa omien lasten menestymisestä ja lapsenlapsista. Ilon, innostuksen ja onnen löytäminen myös aikuisena on meidän itsemme tehtävä.

Vierailija

Miks tää on ylipäänsä julkastu? Jätkä joka puhuu vaan itestään valittaa kun naiset ei kiinnostu. No ei kai tolla asenteella jos ei osaa yhtään kuunnella. Ei kukaan tarvi tollasta tyyppiä. Kantsis vähä miettiä sitäkin miks se avioero tuli.

Vierailija

Nyt en yhtään hahmota, miksi naisten pitäisi olla jotain kotiäitejä ja tuppisuita jne vaan, ettei herkkä runomies nyt loukkaannu? Koen tekstin typeräksi ja kirjoittajaa hyvin kuvaavaksi. Puoliseko akateemikkomies, joka todellisuudessa vaikuttaa kovin kuivalle ja minäkeskeiseksi.
Lopeta naisten luokittelu ja katso peiliin. Ajat muuttuvat ja me naisetkin lopetamme satuhahmoina olemisen. Emme tarvitse jäätelöjä ja lakritseja kotiinkuljetuksella vaan mukavan täysjärkisen puolison, joka näkee omaa napaansa pidemmälle.
Ja kirjoittajalle: älä kuvittele olevasi mikään löytämätön timantti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nyt en yhtään hahmota, miksi naisten pitäisi olla jotain kotiäitejä ja tuppisuita jne vaan, ettei herkkä runomies nyt loukkaannu? Koen tekstin typeräksi ja kirjoittajaa hyvin kuvaavaksi. Puoliseko akateemikkomies, joka todellisuudessa vaikuttaa kovin kuivalle ja minäkeskeiseksi.
Lopeta naisten luokittelu ja katso peiliin. Ajat muuttuvat ja me naisetkin lopetamme satuhahmoina olemisen. Emme tarvitse jäätelöjä ja lakritseja kotiinkuljetuksella vaan mukavan täysjärkisen puolison, joka näkee omaa napaansa pidemmälle.
Ja kirjoittajalle: älä kuvittele olevasi mikään löytämätön timantti.

Sanotko samaa myös niille sinkkunaisille, jotka valittavat "kunnon" miesten puutetta nykymaailmassa? Jos et pidä siitä, että mies seurustelee kahden naisen kanssa samaan aikaan, lopeta miesten luokittelu ja katso peiliin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi ihmiset luopuvat pitkästä avioliitosta, jossa ei sinällään ole mitään vakavaa vikaa ja varsinkin, kun lapset ovat jo isoja ja aikaa itselle ja toiselle olisi pitkästä aikaa. Asiaa perustellaan liiton väljähtymisellä. Eletään hetki mediassa hehkutettua sinkkuelämää ja huomataan, että lähes nämä samat asiat olisin voinut tehdä avioliitossa luotettavan ihmisen, ystävän kanssa. Väljähtyminen seuraa siitä, ettei tehdä sellaista, mikä innostaa itseä. Väljähtyminen ei ole toisen vika. Miksei itse voi innostua ja alkaa aktiivisesti etsiä yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tai vaan sallia itsen ja toisen kasvaa erilliseksi ihmiseksi avioliiton sisällä. Ei avioliitto ole mikään vankila. Sellainen avioliitto tai parisuhde ylipäätään ei kestä, jossa suhteen osapuolet eivät saa kehittyä ja kasvaa. Kehittyminen ja kasvaminen omaksi itsekseen ei kuitenkaan vaadi sinkkuelämää, jos liitto on "ihan hyvä". Tuolla on liikkeellä paljon henkisesti teinejä 40-50 ikäisen vartaloissa. Se kuitenkin tiedetään, että teini etsii itseään eikä sitoudu mihinkään yhteen. Teineiltä on sitä turha odottaakaan. Teinit eivät mieti omaa vanhuuttaan tai edes kuolevaisuuttaan. 40-50 -vuotiaan jo soisi miettivät, kuka rinnalla kulkee, kun sairaus iskee ja kenen kanssa jakaa ilot vaikkapa omien lasten menestymisestä ja lapsenlapsista. Ilon, innostuksen ja onnen löytäminen myös aikuisena on meidän itsemme tehtävä.

Joskus siitä puolisosta kasvaa avioliiton sisällä se henkisesti teini. Miksi sellaisen kanssa pitäisi jatkaa yhdessä? Onko parisuhteen jatkamiselle riittävä syy, että en välttämättä löydä parempaa tilalle?

Romantikko

Erosin muutama vuosi sitten yli kolmekymmentä vuotta kestäneestä liitosta. Mies jätti. Olin ollut mieheni kanssa 14-vuotiaasta asti, joten sinkkuelämä jäi silloin 80-luvulla väliin minultakin. Erosta seurasi vaikea murrosikä. Piti lähes viiskymppisenä itsenäistyä ja elää ilman perhettä. Kodin hajoaminen raastoi eniten. Halusin rakkautta ja lämpöä, janosin uuteen kestävään suhteeseen. Netistä löysin miehen, jonka kanssa aloitin suhteen tyhjästä. Olimme täysin erilaiset, erilaiset kiinnostuksen kohteet jne, mutta kai elämäntilanteemme teki meistä sopivan parin. Olimme kaverit, annoimme toisillemme tukea, seuraa ja seksiä. Kuitenkin tunsin että jotain puuttuu. Jatkoin omia harrastuksia, ja harrastuksen kautta tutustuin mieheen, johon rakastuin yllättäen ja mielettömällä roihulla. Minun piti miettiä mitä elämältäni haluan, ja vaikka en tiennyt kestääkö rakkaus, päätin kuunnella sydämeni ääntä. En uskonut että voisin vielä rakastua! Erosin nettituttavuudestani ilman draamaa. Uusi suhteeni on kestänyt jo neljättä vuotta. Kumppanini kehuu ja hellii minua päivittäin. Saan pikkulahjoja ja palveluksia. Hän kohtelee minua kunniottavasti, avaa ovet, kantaa kauppakassit ja osaa olla herrasmies. Kuljemme käsikkäin ja osoitamme toisillemme välittämistä, huolenpitoa ja hyväksyntää. Paijaillaan ja hassutellaan. Olemme molemmat tunteellisiä ja herkkiä, ja otamme siitä kaiken irti. Nautimme toistemme seurasta ja läheisyydestä. Erossa ollessamme viestittelemme tai soittelemme päivittäin. En uskonut että niin ihania miehiä on olemassa, saati että saisin elämääni sellaisen kumppanin. Toki elämäämme mahtuu ongelmia ja haasteitakin, mutta kumppanini on mahtava. Uskon että sopiva kumppani löytyy parhaiten elämällä mahdollisimman itsensä näköistä elämää ja olemalla avoin. Etsimällä keskittyy vääriin asioihin ja pettyy helpommin, kun sitä rakasta ei vaan voi hankkia kuin apteekin hyllyltä.

Jouni - 79

Olipas mielenkiintoista lukea myös miehen kokemuksia. Itse olen myös etsinyt seuraa netistä ja jokunen suhde on ollutkin, mutta vielä ei ole sitä oikeaa löytynyt. Olen kyllä Sakaria melkein pari vuosikymmentä nuorempi, mutta silti mukava lukea. Miesten kirjoittamia juttuja deittailusta on todella vähän. Eräs uusi tuttavuus on cityn sivuilta löytyvä blogi. Itse olen melkein samassa tilanteessa, joten sitä on mielenkiintoista seurata. 

Scratchy

Kiitos kirjoituksesta. Hyvin kirjoitettu kertomus. - Minusta tuntuu, että vika ei ole miehissä tai naisissa, vaan aikakaudessa, jos vikaa nyt on. Tänä aikana saatetaan olla vähän hukassa ja parisuhde hakee varmaan uutta muotoa. Uutta puolisoa etsiessä toisten vikoihin ja ominaisuuksiin liikaa tuijottaminen saa usein unohtamaan omat viat ja sen, että vain niitä pystyy itse korjaamaan. Minusta kammottavin puoliso on täydellinen puoliso. Vrt. parhaita ystäviäni ovat ne, joissa on suuriakin 'vikoja', mutta he tuntevat ne ja osaavat jopa nauraa niille. He antavat yleensä omat vikasikin luontevasti anteeksi.

Olen kerran eronnut ja kadun, etten viettänyt kunnolla aikaa miettien sitä, kuka ja millainen itse olen, ennen kuin hyppäsin uuteen suhteeseen.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat