Sairaus vei Katjan perheen köyhyyteen: "Nöyrtymistä on pitänyt opetella" 

Näin on monella ihmisellä....itse olen vetänyt jalkaa perässäni 7 vuotta lääkäri ei suostunut aikanaan leikkaamaan ylimääräisten kilojen  takia ...sanoin että vedän sit perässäni loppuelämä ....ja hirvittävät kivut jalassa jokaisena päivänä....putosin  monta metriä kivirapuissa  1.2. 2010.......makaroonia  ja perunaa pääsääntöisesti ruokana  vaikka  ikäni tein työtä 40 vuotta  terveyden pettäessä jouduin eläkkeelle ja tässä on kiitos .......joskus itkettääkin.

Luin jutun vasta nyt, mutta pakko oli tulla kommentoimaan... Ensiksi, paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle Katja ja perheellesi! Toivottavasti tilanteenne on jo parempana. Meillä elämäntilanne on hyvin samankaltainen, molemmat lapsemme ovat erityislapsia ja olen itse kroonisesti sairas. Minulla on esim. hermovaurio joka aiheuttaa kovat kivut ja toisen jalan toimimattomuuden. Mies on pienipalkkaisessa vuorotyössä. Rahat on jatkuvasti loppu. Tuntuu että en vaan jaksa enää elämää. Lasten kanssa on selvittävä yksin, tukiverkkoa ei ole eikä yhteiskunnalta ole saatu apua pyynnöistä huolimatta. En pystyisi lapsia yksin hoitamaan, mutta kun vaihtoehtoja ei ole! Ja lasten takia on pakko jotenkin jaksaa! Auttaa en osaa, mutta halusin vaan kertoa että et ole yksin. Minuakin lohdutti lukea tarinasi, kun välillä tuntuu että kukaan ei voi ymmärtää millaista elämämme on. Toivotaan että vielä jonakin päivänä asiat ovat paremmin, niin teillä kun meilläkin. Kaikkea hyvää teille!