Sairaus vei Katjan perheen köyhyyteen: "Nöyrtymistä on pitänyt opetella" 

Katja haaveilee palaavansa vielä joskus opiskelemaan, ehkä hoitoalalle. Sitä ennen jalan pitäisi parantua ja lasten terveyden kohentua.

Kun Katja Puhakka haki ensimmäistä kertaa maksulappuja ruokakauppaan, hänestä tuntui kuin otsaan olisi poltettu häpeän merkki.Lue koko juttu

Kommentit (7)

Voinko auttaa?

Itse olen töissä ja terve ja silti talous on joskus tiukilla, joten oikein tunnen miten kurkkua kuristaa ajatella tilannetta jossa yhdistyvät (erityis)lasten tarpeet, oma sairastaminen ja niukat tulot. Haluaisin auttaa. Voisiko Katjan perhettä muistaa näin joulun kynnyksellä pienellä avustuksella? Onnistuisiko sellainen jotenkin vaikkapa toimituksen kautta?

Kyminlikka

Näin on monella ihmisellä....itse olen vetänyt jalkaa perässäni 7 vuotta lääkäri ei suostunut aikanaan leikkaamaan ylimääräisten kilojen  takia ...sanoin että vedän sit perässäni loppuelämä ....ja hirvittävät kivut jalassa jokaisena päivänä....putosin  monta metriä kivirapuissa  1.2. 2010.......makaroonia  ja perunaa pääsääntöisesti ruokana  vaikka  ikäni tein työtä 40 vuotta  terveyden pettäessä jouduin eläkkeelle ja tässä on kiitos .......joskus itkettääkin.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Kyminlikka, voi miten kurjaa! Lämpimiä ajatuksia ja voimia sinulle täältä Kodin Kuvalehden toimituksesta! Toivottavasti saat nautittua kuitenkin kaikesta kauniista, mitä elämässä on. Auringosta, linnuista, musiikista, televisiosta, hyvistä ystävistä. Hyvää kevättä!

Marke123

Luin jutun vasta nyt, mutta pakko oli tulla kommentoimaan... Ensiksi, paljon tsemppiä ja jaksamista sinulle Katja ja perheellesi! Toivottavasti tilanteenne on jo parempana. Meillä elämäntilanne on hyvin samankaltainen, molemmat lapsemme ovat erityislapsia ja olen itse kroonisesti sairas. Minulla on esim. hermovaurio joka aiheuttaa kovat kivut ja toisen jalan toimimattomuuden. Mies on pienipalkkaisessa vuorotyössä. Rahat on jatkuvasti loppu. Tuntuu että en vaan jaksa enää elämää. Lasten kanssa on selvittävä yksin, tukiverkkoa ei ole eikä yhteiskunnalta ole saatu apua pyynnöistä huolimatta. En pystyisi lapsia yksin hoitamaan, mutta kun vaihtoehtoja ei ole! Ja lasten takia on pakko jotenkin jaksaa! Auttaa en osaa, mutta halusin vaan kertoa että et ole yksin. Minuakin lohdutti lukea tarinasi, kun välillä tuntuu että kukaan ei voi ymmärtää millaista elämämme on. Toivotaan että vielä jonakin päivänä asiat ovat paremmin, niin teillä kun meilläkin. Kaikkea hyvää teille!

Leijonaemo

Marke123
Pyydätkö toimituksesta meidän yhteystiedot. Olisi kiva jutella sinun kanssasi jos vaan haluat jakaa tarinaasi minun kanssani.
Tästä lehti jutusta on aikaa parisen vuotta. Elämä on ehkä hiukan helpottunut siinä suhteessa että mies on pystynyt olemaan töissä. (Onneksi säilyi työpaikka) vaikkakin joutuu edelleen paljon lasten takia ja minunkin takia olemaan sieltä edelleen pois. Kummatkin lapset ovat tosiaan erityislapsi. Elämäämme kuuluu paljon sairaala käyntejä lasten takia. Tälläkin viikolla nuorin lapsista joutuu pään alueen leikkaukseen mikä tuli meille täysin yllätyksenä tässä kuukauden sisällä. Olen kummankin lapsen omaishoitajana. Helppoa ei ole suossa tarpoa mutta uskon että kaikilla asioilla on oma tarkoituksensa. Ja onneksi edes joskus siinä upottavassa suossa on niitä keitaita missä levätä kunnes taas matka jatkuu. On asioita mille me emme voi mitään, mitkä eivät ole meidän käsissä. Emme voi kuin luottaa että jonain päivänä ehkä tämäkin suo on voitettu. Lapset ovat meille kaikki kaikessa ja rakkaus on se joka kantaa. Eräs ystäväni, lasten vara mummi jota Lapin mummiksi sanovat kirjoitti että rakkaus kantaa suurien vaikeuksien yli ja sitä meillä riittää ❤️

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat