Lukijan kirje: Olen väsynyt pihiyteen

Kuinka paljon tutut haluavat oikeasti pitää yhteyttä minun, kuinka paljon vain siksi, että minusta on heille hyötyä?Lue koko juttu

Kommentit (8)

Sun mutsis

Minulla on hieman samoja kokemuksia, kun olen vähitellen huomannut avuliaisuuteni tulleen hyväksikäytetyksi. Mitä tehdä kun ei halua olla pikkumainen mutta kuppi täyttyy? Valitettavasti joistakin ihmisistä joutuu luopumaan. Ein sanominen on vaikeaa kun pelkää menettävänsä "kavereita". Toisaalta, onko sellainen kaveruus minkään väärtti? Olen päättänyt kieltäytyä, vaikka kuinka läpinäkyvästi, antamasta ilmaisia ammattineuvoja sellaisille, jotka eivät tunne vastavuoroisuutta. Kaiken ei tarvitse mennä "tasan" mutta joku roti pitää olla. Pätee myös kutsuihin yms.

Jannette

Kampaaja kirjoitti:
Että tulisitteko meille lauantaina saunomaan ja just ennen puhelun lopettamista: Ai niin, ottaisitko sakset mukaan...

Olin aikaisemmasta ammatiltani myös parturi-kampaaja, juuri valmistunut sellainen. Hyvin tutulta kuulosti tuo kirjoittamasi. Kyläänkin tultiin, oli vieraalla sisko tai täti perheineen mukana " Meidän Maijakin lähti mukaan, voisit samalla vähän leikata, saat kato harjotella, eikö vaan". Ja minä leikkasin, juotin oudoillekin siinä sitten kylkiäisenä kahvit ja siivosin karvasotkut, kyselivätpä kakaroilleen vielä välipalaakin. (No jotain rajaa sentään hei)
Kun vaihdoin ammattia, tein kerrasta lopun, kyllä meille saa kylään tulla mutta kampaamopalveluja ei enää saa. Yksi oikein kiekaisi sitten, että "Pitää vissiin sitten varata kallis kampaamo aika kun TÄÄLÄ EI KUULEMMA ENÄÄ LEIKATA".
No niin se vaan täytyi
Kukaan näistä ei enää käy kylässä eikä kysele palveluksia, olen nykyään psykologi.

445625

Kampaaja täälläkin.
Oli pakko kertoa erään entisen tuttavan aivopieru.
Nuori rouva istui jälleen kerran kylässä ja ehdotti että viitsisi tehdä pienen siistimusleikkauksen ja jonku erikoisemmat kivan kampauksen. Kertoili että hänen sukulaistyttärensä haaveilee myös kampaaja opinnoista. Vastasin että no, eihän se ole kuin hakea alalle opiskelemaan. Nuori rouva tähän : " Eheei, ei se, se haluaa ennemmin jonkun kunnon ammatin ja minä sanoin sille että niin se kannattaa joo".
Rouva oli tunnettu siitä että hän ei ollut se penaalin terävin kynä.

Vierailija

Siivoojalle tulee myös enemmän odotuksia sukulaisten auttelusta suursiivouksissa ja kavereilta ruokapalkalla. Lähimpiäni oikeasti avun tarpeessa auttaisin ilmaiseksi, mutta muita tuttuja en edes ota asiakkaiksi. Työt on paras pitää erossa vapaa-ajasta. Pimeistä hommista kertyy kovin vähän eläkettä, jos loukkaannun, on vakuutusyhtiössä selittelemistä. Jos käytän vapaa-aikani ilmaisiin töihin, en jaksa tehdä oikeita töitä työajalla. En tee muutenkaan ylitöitä, miksi tekisin niitä ilmaiseksikaan. Onneksi näitä oletuksi ei paljon ilmaannu. Kannattaa selvittää ensin itselleen miksi työtään tekee ja miksi ei tee sitä palkatta, silloin muidenkin on helpompi ymmärtää.

Jaa-a

...juuuh eikä alotetakaan taiteilijoista/muusikoista....

"Tykkääthän sä sun työstä, miksi siitä pitäisi siis maksaa?" Tuntuu olevan ihan yhteiskunnassakin hyväksytty diskurssi taiteilijan elannon tai siis sen puutteen suhteen...

Ompelija

Tuttavien luona kuulee usein kylästellessä, että "Hei mulla on muuten yhdet housut. Mitä näille vois tehdä" tai "Ostin kirpparilta yhden takin, mutta siinä on sitä ja tätä..." Olen oppinut sanomaan, että "Voin mä sen sulle viidellä kympillä korjata". Johan loppuu kyselyt ja valitettavasti kyläilykutsutkin. Ne ystävät on erikseen, jotka sitten minua auttavat, kun tiukka paikka tulee. Tulevat muuttoavuksi, leipovat jotain juhliini, tapetoivat seinäni jne, mutta kyllä sellaisen hyöty-ystävän nopeasti tunnistaa. Yksi poikani ystävän äiti käytti pitkään hyväksi minun kuskintaitoja. Ovelasti pyysi, että tulisin poikani ja heidän kanssa sinne sun tänne tilaisuuksiin. Ja minä tietysti ajoin. Hänellä ei itsellään ole ajokorttia ja oli lasten kutsuille aina kysymässä pojalleen kyytiä. Pitkään meni tajuta, kunnes kerran kysyin, että jos hänen miehensä veisi lapset johonkin juttuun niin hakisin sitten pojat pois. Eipä apua tullut ja lopulta minä vein ja hain pojat. Siihen loppu kuskaus. Siitä lähtien sovin kyydit aina jonkun autoilevan kaverin äidin kanssa, jossa jaettiin haut.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat