Henkisen rakkauden puute

Mieheni ei sano koskaan: minä rakastan sinua. Itse sanoin sen aina silloin tällöin, mutta vastaavaa en kuullut hänen suustaan. Olemme puhuneet asiasta ja mieheni otti sen ensin huumorilla, mutta myöhemmin sanoi sitä vain turhaksi löpinäksi. Olen sanonut sen minulle olevan tärkeää ja myös poikamme ovat sanoneet siitä isälleen. Olemme käyneet terapiassakin ja mieheni on antanut lupauksiakin, jotka kuitenkin vesittyivät. Tiedän, että hän on saanut vanhanaikaisen kasvatuksen, mutta aina voi muuttua ja tehdä parhaansa oman parisuhteensa eteen. Olen yrittänyt hyvällä ja pahalla, mutta mikään ei tunnu auttavan. Hänen mielestään pyydän liikoja, vaikka en pyydä kuin tätä. Olen tunneihminen ja tämä on mielestäni ihan normaalia pyytämistä. Mieheni on realisti.Olen väsynyt ja välimme ovat nykyään viilenneet.

Kommentit (3)

Kauniit sanat kunniaan

Kuinkahan moni avioliitto kariutuu jatkuvaan rakkaudettomuuden tunteeseen, kun ei osata puhua kauniisti. Pahan puhuminen sen sijaan onnistuu kyllä. Pitäis heti seurustelun alkumetreillä keskustella, ollaanko tunne- vai reaali-ihmisiä.

Hei nimimerkki Henkisen rakkauden puute, hyvä että tiedät, mitä tarvitset ja osaat myös siitä kertoa. Olisiko niin, että miehesi tapa osoittaa rakkautta on jokin muu kuin puhe? Ehkä joku ulkopuolinen voisi tuoda teille uusia näkökulmia ja auttaa ratkaisemaan ongelmaa. Ota yhteyttä vaikkapa seurakunnan perheneuvontaan tai Väestöliittoon, saatte varmasti apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat