Lukijan kirje: Kiitos jäi puuttumaan

Lapsenlapsilla ei ole aikaa käydä, vaikka mummo hoiti heitä pienenä vuosien ajan.Lue koko juttu

Kommentit (9)

Vierailija

Minä olin isoäitini hoidettavana todella paljon lapsena, johtuen yh-äitini työstä. Mummosta tuli ajan myötä minulle äärimmäisen rakas. Samalla paikkakunnalla asuessani vierailin hänen luonaan joka sunnuntai, ja nyt asuessani opintojen takia muualla koitan käydä hänen luonaan kerran kuussa. Soittelen ja viestittelen tosin useimmin. Ehkei kaikille sitten synny yhtä tiivistä suhdetta lapsuuden "hoitokeikoista" huolimatta.

Surullista

Minun vanhempani asuvat 500 kilometrin päässä. He vierailivat todella usein, kun lapset olivat pieniä ja olivat lapsille hirveän tärkeitä ja läheisiä. Yritimme saada heitä muuttamaan kanssamme samaan kaupunkiin, mutta eivät suostuneet (vaikka olivat jo molemmat eläkkeellä, olisi ollut varaa, olisimme auttaneet muutossa jne.). Nyt on hankalaa, kun eivät jaksa enää käydä usein, ja meillä on työmme ja lapsilla koulu täällä, kovin montaa kertaa ei vuodessa tule lähdettyä viikonloppuna, varsinkin kun teen vuorotyötä ja palautuminenkin vaatii enemmän aikaa tässä
iässä. Surettaa, sillä mielelläni haluaisin auttaa heitä kiitokseksi siitä, miten paljon meitä auttoivat, kun lapset olivat pieniä, mutta välimatkan takia se ei käytännössä onnistu. Olen joutunut "kovettamaan" itseni ja ajattelemaan, että heillä olisi niin paljon enemmän täällä, mutta itse eivät sitä halua.

Mummin muru

On erittäin hienoa nimimerkki Yksin, että jaksoit aikanaan hoitaa lapsenlapsesi.  Haluan lohduttaa sinua, että ei hoidettavasi ole varmasti unohtaneet sinua.  He vain eivät tämän elämän kiireessä sitten osaa ajatella, miten kaipaat heitä.  Voisitko sinä tehdä aloitteen, vaikka soittamalla tai lähettämällä kortin.  Sellainen ilahduttaisi heitä ja voisitte päästä yhteyteen uudestaan.  Minulle kävi tänään ihana tilanne, kun leivoin pullaa nelivuotiaan lapsenlapseni kanssa.  Hän yht´ äkkiä lausui:  Minä rakastan sinua!  Liikutuin lapsen lausumasta ja vastasin hänelle samoin.  Kyllä isovanhemman ja lapsenlapsen side on ikuinen, usko pois!

Vierailija

Et kerro, nimimerkki Yksin, millaisessa tilanteessa lapsenlapsesi elävät. Ehkä heillä vain on niin kiire oman elämänsä kanssa, etteivät ehdi. Tuskin siinä pahaa tahtoa on, jos ja kun hoidit heitä niin paljon kuin kerrot.

Nyt on nyt, ehkä he myöhemmin käyvät useammin, kun elämäntilanteet muuttuvat. Pidä kaikesta huolimatta itse heihin edelleen yhteyttä. Kyräilemään ei kannata jäädä.

Etsi ilon aiheita

Olen pahoillani puolestasi nimimerkki Yksin. On vaikea arvioida miksi näin on käynyt. Nuorilla voi olla niin vauhdikasta omaa elämää, että asia ei vain tule mieleen. Hoidit paljon lapsenlapsia pienenä, mikä oli todella arvokasta perheille. Olivatko välinne lasten kanssa myös läheiset ja lämpimät? Jos niin oli, tulee varmasti aika jolloin myös he muistavat sen. Voit myös itse ottaa yhteyttä, kysyä kuulumisia ja kertoa, että ikävöit heitä ja toivot heidän joskus käyvän luonasi. Lapsilla ei mielestäni kuitenkaan ole "kiitollisuuden velkaa", koska hoitojärjestelyt ovat aikuisten asioita. Jos jaksat, hakeudu ryhmiin, joissa tapaat ihmisiä.

Tytti

Kannattaa itse soittaa ja kysellä vähän kuulumisia ja kertoa, että on ikävä ja olisi mukava nähdä.

Nuoret on sillä tavalla pöhköjä, etteivät ymmärrä isovanhempien olevan ikuisia.

Eroa Kela:n Elli

Nykyisessä perusturvattomassa ja poliittisesti väkivaltaisessa kulttuurissa, mikä Suomessa äärioikeistohallituksen takia on - Moni ihan kaiken ikäinen ihminen on täysin yksin. Köyhyys eristää tehokkaasti. Moni eläkeläinen, ei käy edes terveysasemalla, koska eläke on riittämätön lääkkeisiin ja lääkärimaksuihin, eikä voimia Kela:n tukihakemuksien tekoon ole, eikä sieltä mitään apua saisikaan.

Mamma

Olen hoitanut kaikkia yhdeksää lastenlastani tarvitessa, en ole tehnyt sitä kiitoksen takia vaan ilosta! Minulla enemmän olisi aihetta kiitokseen, että olen saanut hoitaa heitä.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat