Jari Sinkkonen neuvoo: Nämä neljä lausetta jokaisen vanhemman pitäisi sanoa lapselleen
klo 14:02 | 9.2.2017
Ihastele, möyhennä ja kuuntele lastasi, neuvoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Tai opettele sanomaan lapselle ainakin nämä neljä lausetta:Lue koko juttu
Sivut
Tämä on ihana :) Lisäisin tähän listaan vain: "Kotiin voi aina tulla."
Hyvä Jari Sinkkonen. Sait pikkumummun kyyneliin. Kiitos, muistan sanasi tuleville sukupolville. <3
Joo,tämä kuuluu joukkoon!
Kuopukseni toive syntymäpäivälahjaksi oli saada ihan oma kokonainen paprika.
Kun esikoiseni oli ensimmäisellä luokalla, kysyin häneltä hänen palatessaan koulusta, että millainen oli koulupäivä? Viikkoja kului, niin eräänä päivänä hän sanoi, että miks sä aina kyselet? Minä sitten lopetin 'kyselemisen' ja taas kului muutama päivä, niin lapseni sanoi minulle erään koulupäivän jälkeen, että miksi sä et enää koskaan kysy, kuinka päivä on sujunut? Vastasin, että sinä sanoit, ettet tykkää kun aiva kyselen, siihen hän, etten mä ny sitä tarkoottanu! Sen jälkeen aloin taas kysymään mitä koulupäivään kuului, lapsi sai sitten kertoa tai olla kertomatta, mutta tuo oli hänelle tärkeä asia <3
Tosi ihania neuvoja ja minullakin jo lapset 26 ja 28 ( tyttö ja poika ) vuotiaita ja aina tietäävät että paikka löytyy ja apuna oon ja rakastan ja kannustan heitä joka tilanteessa ja ikuisesti ja kun leijona oon horoskooppimerkiltänikin niin töissäkin sanoi esimies kun vaihoin lasten kouluu kiusaamisen takia entiseen et oot kyllä naarasleijona oikeesti. Mut ei sitä kestäny, poikaa revittiin repusta kun liian viisas oli kai koulukavereitten mielestä(10 oppilas kyllä olikin), tyttöö ei kiusattu mut ei sit uskaltanu mennä kouluun ja ihme vatsavaivoja vaan selitti. Ei yksinkertasesti kestäny kahtoo kun veljee kiusasivat. Mulla hätä hirvvee kun töissä kävin ja tää tapahtu tytön ollessa kolmannella luokalla ja poika viijennellä. Kuntaraja tuli vastaan mut ite maksettiin linjaautot, eivätpä sen jälkkeen olleet poissa päivääkään eikä koko aikana edellisestä koulusta poikakaan. Sano vaan et ei mittää kun eivät vaan löis ja repis reppuu.:( Voi taivas varjele et itkinkin ja yhteyttä otin kyseiseen kouluunkin, sanovat vaan et ei keritä välitunnilla niin kahtomaan mut empä ilmottanu koulun siirrostakaan. Kylläpä sit hätäpäissään soittivat perään et miks ja hah sanoin minä.
Alle kolmivuotias tyttärenpoikani laskeutui jouluna portaita ja pohti ääneen: "Paras joululahja on ystävä." Eilen hän itki tuttinsa perään. Keskustelimme tutin haitoista ja kysyin, mitä voisi olla tutin tilalla. Hän vastasi vielä itkuaan nikotellen, että "itkutusrätti". Ja taas saimme aihetta kehua häntä. Lapsi rakentaa minäkuvaansa aikuisten sanoista.
Tuo "olet suloinen" tai "oletpa söpö" pitäisi pistää siitä riippuvaksi, että muistaa myös kehua lapsen reippautta, fiksuutta ja nokkeluutta. Liian usein kuulee, että tyttölapsia kehutaan vain ulkonäöstä ja pukeutumisesta.
Olisi hyvä muistaa myös kehua. Sanon yleensä, että olen niin ylpeä sinusta ❤
Olen hoitanut kahta lastenlastani aivan pienestä ja tehnyt juuri niin kuin Sinkkonen opettaa.Kyllä he aina laittavat minut mummon etusijalle jos on jotain tärkeää kerrottavaa tai tapahtunut jotain erikoista.
Totta joka sana! Nuorimman tyttäreni 5v. synttäreillä pestiin tytön toiveesta pihalla nyrkkipyykkiä ?
Niin ihania ajatuksia että itkettää. Olisinpa kuullut yhdenkin hyväksyvän sanan lapsena, tai edes aikuisena.
Niin samaa mieltä!
Minusta se Oma aika -lehden mainos äidistä, joka häätää aikuisen tyttärensä pois, koska on oman hommansa hoitanut, sattuu kovasti varsinkin syrjäytyneiden nuorten aikuisten tarinoita kuunnellessa.
Niin, kodin pitää olla sellainen ,että sinne voi tulla oli sitten tapahtunut mitä tahansa.
Kyllä minua lapsena ahdisti jos sanottiin ihanaksi tms., koska tunsin että se ei ole totta. Kainaloon pyytämisestä ja syliin ottamisesta lakkasin pitämästä viimeistään kouluikäisenä, koska tunsin että se ei ole minua vaan vanhempani lohduttamista varten. Koulupäivästä kysyttiin ehkä ekaluokan aluksi, ei enää myöhemmin. Lomatoiveistani ei kysytty koskaan, eikä niissä mitään vaihtoehtoja olisi ollutkaan.
Niin totta! Isä ja äiti raukat, mokasivat kaikki neljä kohtaa. Nuo ovat asioita, joita ihminen luonnostaan tekisi lapselle, ELLEI omaan päähän ole juurtunut estäviä normeja.
Ei auta, kylläkään.
Upeita neuvoja! Vanhemmiltani saadut opit pyrin aina väistämään ja olla avoimempi. Mm. kun äiti teki maksapihvejä, niitä ei saanut syödä pelkältään. Aina piti olla ruisleipää mukana. Nyt teen maksapihvejä ja kaikki saa syödä vaikka pelkältään. Suihkussa ei saanut olla pitkään. Nyt olen, ja lapseni myös saavat lotrata vaikka tuntitolkulla. Vittu, ihminen on sitten pinttynyt kaavoihinsta, jos niinkseen.
Tänään kävin katsomassa ystävää, joka on lausuntoa vaille valmis. Laittaa sekin mietityttämään, että mihin helvetin pikku detaljeihin pitää ihmisten juurtua.
Piis.
Minä kysyin lapselta, mitä hän haluaisi tehdä lomalla (viikon loma keväällä), niin vastaus oli: "Käydä leikkipuistossa". Olin ajatellut viedä heidät Helsinkiin, risteilylle tms., jotain erilaista. En vienyt, vaan vein leikkipuistoon pitkän kaavan kanssa. Hyvä loma kaikilla.
Juuri näin. Koti on turvapaikka, vaikka mitä olisi tapahtunut. Kodissa sinua rakastetaan aina <3
Sivut