Lukijan kirje: Tytärpuoli ei suostu joustamaan

Tytärpuoli käyttäytyy  aina itsekkäästi, eikä koskaan ole valmis  tulemaan vastaan.Lue koko juttu

Kommentit (11)

Tervetuloa aikuisten maailmaan

Tytärpuoli kuulostaa keskenkasvuiselta. Ei ilmeisesti ole vielä aikuistunut. Eikä aikuistu jos vanhemmat sina joustavat ja tyynnyttelevät riidan pelossa. Ehkä on hyvä ottaa etäisyyttä aikuiseen tytärpuoleen. Riitelemään ei kannata ryhtyä, mutta aina voi vetäytyä omaan rauhaan. Ja kertoa ystävällisesti oman kantansa. Antaa maailman opettaa.

Tulta päin

Suora puhe auttaa joskus ja useinkin. Ainakaan tuossa ei tunnu olevan paljon menetettävissä, vaikka tytär/tytärpuoli vetäisikin herneen nenäänsä. Tuntuu olevan nenä herneitä täynnä.

Jos vaimosi on samaa mieltä, nostakaa kissa pöydälle ja puhukaa tyttären kanssa. Tietysti kannattaa ensin keskustella asia vaimon kanssa, että etenette sitten yhtäjalkaa samassa rintamassa.

Teette palveluksen tyttärelle, jos otatte asian puheeksi. Hän tuntuu tosiaan keskenkasvuiselta, kuten edellinen kommentoija kirjoitti.

uusperheellinen

Ilmeisesti vaimosi aiemman liiton lapsista ei koskaan ole tullut osa teidän perhettä, kun sanot toivoneesi aina, että voisit viettää kerrankin joulun "oman perheen kesken" eli sinä, vaimo ja teidän yhteinen tytär. Mistä se johtuu? Eikö äiti antanut sinun olla aikanaan perheen toinen aikuinen, vaan hoiti aiemmat lapsensa omin päin sinua kuulematta? Tai vierastivatko lapset sinua jostain syystä - olitko ehkä vaikuttamassa heidän äitinsä ja isänsä avioerossa? Tai ovatko sinun ja isompien lasten persoonat niin erilaiset, että teille ei ole luontevasti syntynyt mitään yhteistä? Olisiko näiden kysymysten pohtimisessa apua, kun mietit, miten toimi tytärpuolesi kanssa?

Vierailija

Tässä on paljon mitä ei tiedetä. Perhesuhteet eivät koskaan johdu vain yhdestä osapuolesta, vaan kukin on siinä yhtä osallinen. En oikein ymmärrä aloitusta: miten tytärpuolen olisi pitänyt joustaa? Kirjoituksen mukaan hän kutsui äitinsä ja isäpuolensa jouluksi heille ja niin ikään kirjoituksen mukaan oletti heidän kustantavan joulun; onko tämä edes totta, oli tai ei, se on aika vihamielisesti sanottu. Ei oikein kuulosta todelliselta elämältä. Ja miten heidät sitten heitettiin syrjään? Itsehän he kieltäytyivät yhteisestä joulusta. Myös nämä suuttumiset voivat olla kirjoittajan kuvitelmaa. Ihmisillä on paljon muitakin tunteita, vaikkapa surullisuus, jos huomaa ettei pidetä.  

Vierailija

No voi hyvä tavaton, joulusta on yli kaksi kuukautta, mutta isäpuolta ahdistaa yhä. Missä vika?

Minäkin olin ahdistunut vähän väliä milloin mistäkin. Sitten hain itselleni ammattiapua. Sain masennuslääkityksen ja pääsin terapiaan. Opin monia tärkeitä asioita, kuten sen, että ei pidä luulla eikä olettaa. Pitää kysyä. Monia muitakin asioita opin ja pääsin ahdistuksestani eroon.  Suosittelen isäpuolelle samaa. Hae itsellesi ammattiapua. 

Vierailija

Tässä ammattilaisena en nyt kuitenkaan pitäisi asiaa ihan niin ongelmaisena, ellei muuta sitten ole mukana. Mutta tuollaisesta tilanteesta tulee ilman muuta mieleen, että tämä tytär on kokenut jääneensä jollakin tavalla vähemmälle rakkaudelle tai huomiolle ja on siitä pahoillaan. Aloittaja sanoo tytön yrittäneen "kaikin keinoin " saada heitä jouluksi luokseen, mikä ei ole kauniisti sanottu sekään, mutta osoittaahan se ainakin sen, että tytär halusi heidän seuraansa. Tuohon kustantamiseen en usko hetkeäkään. Ja äidin vastaus ettei heillä ole varaa kustantaa tyttären joka joulua, on  sekin ikävä ja torjuva.  Jos menee useaksi päiväksi kylään, on ihan tapojen mukaista viedä mukanaan jotain jouluruokaa ja lapsille pieniä lahjoja. Kenenkään aikuisen työssäkäyvän ihmisen talous ei siitä kaadu.

Vierailija

Nämä edelliset hyökkäävät kommentit kuulostavat saman ihmisen kirjoittamilta.

Aloittajalle toivottaisin voimia! Harmillista käytöstä tytärpuolelta, toivon asian korjaantuvan. Ehkä hänen nyt vaan tulee aikuistua. Miten hän tulee toimeen sisarustensa kanssa?

Myös tytärpuoli

"Oman perheen kanssa kolmistaan". Olipas kamalasti sanottu. Eipä ihme että tytär loukkaantuu kun isäpuoli yrittä työntää ulos perheestä. Taidat oikein yrittää kääntää vaimoasi tytärtään vastaan, kun puhut "kustantamisesta" ja teet johtopäätöksiä, jotka saa tytön näyttämään huonolta. Vaikka ei ole sinun tyttäresi niin kunnioita hänen paikkaansa äitinsä elämässä.

Vierailija

Nyt olet kyllä puun ja kuoren välissä.On varmasti hankalaa sovitella jos tilanne on kuvaamasi mutta yrittäkäähän jotenkin pysyä sovussa.Kenenkään pillin mukaan ei tarvitse tanssia-ei aikuisten eikä lasten.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tässä on paljon mitä ei tiedetä. Perhesuhteet eivät koskaan johdu vain yhdestä osapuolesta, vaan kukin on siinä yhtä osallinen. En oikein ymmärrä aloitusta: miten tytärpuolen olisi pitänyt joustaa? Kirjoituksen mukaan hän kutsui äitinsä ja isäpuolensa jouluksi heille ja niin ikään kirjoituksen mukaan oletti heidän kustantavan joulun; onko tämä edes totta, oli tai ei, se on aika vihamielisesti sanottu. Ei oikein kuulosta todelliselta elämältä. Ja miten heidät sitten heitettiin syrjään? Itsehän he kieltäytyivät yhteisestä joulusta. Myös nämä suuttumiset voivat olla kirjoittajan kuvitelmaa. Ihmisillä on paljon muitakin tunteita, vaikkapa surullisuus, jos huomaa ettei pidetä.  

Tietämättä mikä tässä tarinassa lopultakin johtuu mistäkin, totean kokemuksesta että perhesuhteet voivat joskus todellakin mennä solmuun vain yhden henkilön toiminnan takia. Minun perhekuntaani on kuulunut henkilö, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa vaikka kuinka ovat monet yrittäneet siltoja rakentaa ja ylläpitää.  Joidenkin ihmisten kanssa voi elää suhteissa vain loputtomasti myötäilemällä ja suostumalla. Se taas ei ole  reilua eikä kuulu rehtiin ihmisyyteen. - Mikä mielestäsi tässä kirjoituksessa on vihamielisyyttä? Sekö jos toteaa että tytär oletti vanhempien(äitinsä) kustantavan jounvieton kysymättä reilusti ja avomesti onko se ok? Minusta kirjoituksen sävy on asiallinen, kuvaava ja toteava.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Nämä edelliset hyökkäävät kommentit kuulostavat saman ihmisen kirjoittamilta.

Aloittajalle toivottaisin voimia! Harmillista käytöstä tytärpuolelta, toivon asian korjaantuvan. Ehkä hänen nyt vaan tulee aikuistua. Miten hän tulee toimeen sisarustensa kanssa?

Mahtavaa tekstianalyysia sinulta. Tämä on täsmälleen toinen kommenttini tähän ketjuun.
Edellisessä kommentissani käskin isäpuolen katsoa peiliin ja etsiä sieltä syytä tilanteeseen. Tosin ilmaisin asian silloin eri sanoin. Mielestäni isäpuoli olettaa asioita ja hyvin rankasti. Missään kohdassa kirjeessään hän ei kerro yrittäneensä keskustella tytärpuolensa kanssa suoraan ja rehellisesti. Jäin myös miettimään, missä ovat isäpuolen myönteiset tunteet - kiintymys. Niistä ei kirjeessä puhuta ollenkaan. Vain negatiivisista tunteista. Kirjeestä huokui suuri ahdistus. Jos ahdistaa, sille pitää tehdä jotakin, vaikka sitten kääntyä ammattiavun puoleen. Ammatti-ihminen osaa myös auttaa ratkaisun etsimisessä. 
 

Tytärpuoli tuntuu kaipaavan äitinsä ja isäpuolensa seuraa, mutta ei saa minkäänlaista vastakaikua äidiltään eikä isäpuoleltaan. Tähän tartun. Sitten on erikseen kustannukset, joista myös pitää keskustella. Kissa pöydälle ja joutuin ennen kuin tulee seuraava joulu.  
Terveisin se 5. kommentin kirjoittanut. 

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat