Lukijan kirje: Äiti haluaa muuttaa luokseni

Äiti on koko elämäni syyllistänyt minua kaikesta. Nyt hän haluaa, että otan hänet luokseni asumaan.Lue koko juttu

Kommentit (9)

Vierailija

Kuulostaa kyllä hurjalta.Äiti on aina äiti,mutta nyt sinun on aika ajatella itseä-olla itsekäs.Ihmisellä on vain yksi elämä,jos elämä tarjoaa onneaan,ota vastaan ja nauti.Harmeja kyllä riittää,mutta ne kestää kun on jotain mistä iloita.

  Äitisi ei muuksi muutu,vanhemmiten pahenee vaan.Ajattele sitä jos edes harkitset ottavasi häntä saman katon alle.Siispä-oma onni edelle nyt.

Niiskuneiti

Äitisi on aikuinen nainen.Sinun tehtäväsi ei ole luoda viihdykettä äidillesi ja alkaa elättämään tai huolehtimaan hänestä.Äidin tehtävä on löytää omia ystäviä ja hänellä on nyt uskonto vahvasti elämässään.Elä oma elämääsi ja keskity omaan päämäärääsi.Sinä olet oman elämäsi johtaja , ei kukaan muu.

minävain

Toivon, että löydät voimaa valita oma tiesi. Jouduin käymään pitkään terapiassa lapsuuteni takia ja ainakin yksi neuvo sieltä tulee nyt mieleen. Kiitollisuuden vaatiminen siitä, että on pitänyt lapsestaan huolta ei toimi, koska olisihan siihen yhteiskunta ja naapurit ja sukulaiset puuttuneet jos lapsi jätetään heitteille. Ihan hirveää silti tuo abortin katuminen. - Syyllistämistä, marttyyriutta, vaatimista ... niin tuttua, vaikeaan masennukseen asti. Onneksi minulla on poikani tukenani. - Elä, ystäväni, elä elämääsi!

Samoja polkuja tallonut

Elä nyt omaa elämääsi.
Oma mummoni yritti samaa mutta olin kovana. Pakko. Älä syyllistä itseäsi että elät omaa aikuisen elämää - äitisi kuuluisi myös elää omaansa. Sulje korvasi- kuuntele syyttelyt ja muut korvasta sisään ja ulos menetelmällä. Ei siihen muu auta. Pidä pintasi koska kukaan muu ei sitä tee.

PaJuKe

Valitettavasti aikuisten maailmassa ratkaisut eivät ole yhtä mustavalkoisia kuin lapsilla. Monesti asioissa ei ole yhtä oikeaa ja yhtä väärää ratkaisua ja vaikka olisikin, oikean ratkaisun tekeminen ei välttämättä ole yksinkertaista eikä helppoa.

Mielestäni sinä et ole velkaa äidillesi ja sinulla on kaikki oikeus omaan elämääsi. Sinä voit itse päättää, paljonko otat äidiltäsi vastaan. Jos jätät äitiäsi vähemmälle huomiolle, se aiheuttaa sinulle todennäköisesti huonoa omaatuntoa, ainakin aluksi. Vaihtoehdot tuntuvat olevan hetken huono omatunto tai kynnysmattona oleminen. Kumpi ratkaisuista on sinulle pienempi paha ja kumpi vie sinut kohti hyvinvointia?

Vertainen

Rohkeutta Sinulle, että saat sanottua äidillesi Ei! On niin tuttua tuo syyllistäminen ja marttyyrius. Itsekin olen joutunut opettelemaan sanomaan äidilleni: Ei!

Saman kokenut

Olen kokenut samanlaista.Poikani sairasti ja äitini vaati.Jossain vaiheessa välit menivät hetkeksi poikki,kun lähdin lääkärin kehoituksesta piipahtamaan ulkomaille eläköidyttyäni.
Olin nuorempana hyvin arka.Nyt tiedän,että syyllistämiset
olivat syypäänä.
Elä omaa elämääsi ja nauti vielä,kun voit!Jos vanhemmat eivät irroita otteestaan,lasten on tehtävä se!

KKK

En ole koskaan tullut äitini hyväksymäksi tyttäreksi, en tiedä mistä se johtuu. Olen sitä häneltä kysynyt, hän ei vastaa siihen kunnolla koskaan. On käynyt mielessä, että olisiko hän toivonut minusta poikaa. Minulle hän sanoi kun sain kolmannen tyttäreni : voi harmi kun ei vieläkään onnistanut! Loukkaannuin valtavasti kun en yhtäkään lapsistani vaihtaisi mihinkään muuhun. Olen äitini ainut lapsi, luulisi olevan tyytyväinen kun on saanut edes yhden. Tyttäristäni kaksi on sairaanhoitajia, en voisi ikinä kuvitella että muuttaisin kenenkään lapseni luo. Heillä kaikilla on omat työnsä, perheensä ja ennen kaikkea omat elämänsä. Mieluummin vanhana laitokseen kuin yksittäisten ihmisten vaivoiksi.

Merjariitta

Älä missään tapauksessa ryhdy asumaan äitisi kanssa, silloin mielenterveytesi on todella vaarassa!

Sinulla on oikeus omaan elämääsi ilman syyllisyydentunteita. Aikanaan vanhempani halusivat rakentaa

mieheni ja minun kanssani paritalon.  Äitini oli aina sekaantunut asioihini ja ihmissuhteisiini.  Kysyin häneltä, aikooko hän jatkaa samaa, jos asumme samassa osoitteessa.  Hän vastasi myöntävästi.  Asia oli minun

puoleltani sillä selvä, eikä asiaan enää palattu.  Eikä paritaloa rakennettu.  Olen vieläkin, 20 v  myöhemmin

sitä mieltä, että teimme mieheni kanssa oikean ratkaisun.  En ole katunut.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat