Mari Pulkkinen menetti kaksi lastaan: "Elämä on pyhää, mutta niin on kuolemakin"
klo 16:01 | 10.4.2017
"Olen kokenut elämässäni kaiken tarpeellisen: suurimman onnen ja suurimmat menetykset", sanoo kaksi vauvaansa raskausaikana menettänyt Mari Pulkkinen. Lue koko juttu
Kiitos Mari että jaoit kokemuksianne. Olen ajatellut että kun elämä tuntuu joskus tylsältä on syytä olla kiitollinen. Silloin ei ole akuutteja murheita. Silloin voi puhdistaa silmälasit ja nähdä kaiken sen mikä on hyvää ja kaunista. Hyvää elämää sinulle ja rakkaillesi!
Kiitos kirjoituksesta! Kun olin itse pahimman surun ja tuskan keskellä, ahdistuin, kun minua lohdutettiin selviytymisellä ja yli pääsemisellä. Oloani helpotti, kun oivalsin, että eihän minun tarvitse selviytyä ja päästä takaisin siihen mikä ennen oli normaalia. Minun tarvitsi vain jatkaa elämää uudelta pohjalta surun kanssa. Rikkinäisenä.
Kiitos Mari! Myös minulle oli suuri helpotus kun luin kirjoituksesi.Minua helpotti se,ettei tarvitsekaan selviytyä,ei tätä lapsen menettämisen surutyötä tarvitse tehdä "loppuun" ja sitten suunnata kohti tulevaa,että se ei ole surutyötä ollenkaan siinä merkityksessä,se on ja kulkee mukanani koko elämäni ja hyvä niin.Tulee aina olemaan elämä ennen ja jälkeen,se ei tule samanlaiseksi koskaan,mutta surun rinnalle tulee ilo.
Voi miten lämpimiä kommentteja, kiitos teille - ja kiitos Marille tosiaankin kokemustensa jakamisesta!
Ihana poikamme sai elää "terveenä" 15 vuotta ja sitten raaka sairaus vei hänet, ainoamme pois.... ei ole ollut elämää sen jälkeen. Mistä tarkoitus elämään, kun se tärkein ja rakkain vietiin pois!! Minäkin halusin olla äiti ja juuri tuolle upealle pojalle.
Sydämellinen osanotto sinulle, nimimerkki I love you Mom. <3 Jos jostain voisi tulla valoa, ehkä ainakin muistoista, jotka ovat aina olemassa. Voimia sinulle ja läheisillesi.
Kiitos sinulle että jaoit kokemuksesi, kyynel silmässä sitä täällä luen. Ja saan samalla taas perspektiiviä ja jaksamista kahden pienen kanssa elämiseen ja uhman keskelle: huonomminkin voisi olla.