Lukijan kirje: En ajattele muistisairasta pahalla
klo 13:11 | 22.5.2017
Olen kiitollinen siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiitollinen siitä, että kävin äitini luona vaikeinakin vuosina.Lue koko juttu
Niinpä niin.Kun rakas ihminen katoaa pikkuhiljaa sinulta-vain ulkonäkö jää-se on välillä kestämätöntä.Mutta ihanat muistot rakkaasta turvallisesta äidistä auttoivat minua jaksamaan kaikki vaikeat muutokset.
Kun äitini sairastui Alzheimerin tautiin oli tilanne aluksi meille aikuisille lapsille järkyttävä. Oli vaikea tottua siihen, että maailman lempein äiti on negatiivinen, haukkuu meitä paskoiksi lapsiksi jne. Mutta siihen tottui, ymmärsi, että sairaus puhuu, ei äiti. Vaikka surutyötä piti tehdä pitkään. Vähitellen äidin käytös hieman tasoittui ajan myötä. Nyt muutaman vuoden kuluttua tilanteeseen on tottunut, äidin luona käydessä jutellaan asioita, joista tulee hyvä mieli. Itsellä on toki paha mieli siitä ajatuksesta, että on varmasti todella ahdistavaa, kun ei muista, mutta ei muista, missä on ja miksi.