Lukijan kirje: Lapsi ei hyödy suurista ryhmistä

Varhaiskasvatus ei ole hyvää, jos päiväkotiympäristön pulmat ohitetaan.Lue koko juttu

Kommentit (3)

Lapsen paras ensin

Lasta ei pidä laittaa hoitoon ennen kuin hän osaa puhua. Sitä ennen hän ei osaa kertoa, miltä hänestä tuntuu ja mitä haluaa. Myös kotona on hyvä, jos lapsii osaa kertoa päivähoitopaikan tapahtumista.

Mielestäni lapselle olisi parasta, jos häntä ei tarvitsisi laittaa hoitoon ennen kuin täyttää 3 vuotta. Silloin useimmat lapset alkavat kaivata muutakin kuin kotona olemista. Ymmärrän kuitenkin, ettei kaikilla vanhemmilla ole mahdollisuutta olla kotona niin kauaa.

Perhepolitiikan päätöksillä siihen kyllä voidaan vaikuttaa. Ja siksi lapsen hyvinvoinnin kannalta kotihoidon tuki on elintärkeä.

Myös päiväkotien tilanteeseen voidaan vaikuttaa hallituksen päätöksillä. Siksi perhepolitiikka pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuhetta.

Mummarainen

Kun subjektiivista oikeutta päivähoitoon rajoitettiin, nostettiin esiin varhaiskasvatus ja sen merkitys lapsen kehitykselle. Totta onkin, että laadukas varhaiskasvatus tukee ja kehittää lasta. Laadukkaaseen pääseminen taas on eri asia: koulutettua, motivoitunutta, sitoutunutta henkilöstöä on vaikea saada, sijaisia ei ole, ryhmäkoot ovat liian suuret, lisäkoulutus on olematonta. Lisäksi töissä olevat kasvattajat ovat jaksamisensa äärirajoilla erityislasten lisääntyessä, vanhempien ongelmien keskellä, alipalkattuina. Vanhemmuus on tänä päivänä monella hukassa ts. vaaditaan, että yhteiskunta hoitaa sen. Tämä tuo lisäpaineet lapsiryhmiin kun lasten hoitopäivät venyvät 10 tuntisiksi, lomaa ei lapsilla ole koska vanhemmat "tarvitsevat" omaa aikaa, vanhempien oma paha olo kiukutellaan aamuisin tai iltaisin kasvattajille. Pienet lapset viettävät hereillä olo-aikansa päiväkodissa 9-10t./pv, omien vanhempien kanssa usein max. 3t./pv. Lapsen sairastuminenkin on hoitajien syytä...Lapsista on tullut riesa ja rasite liian monissa perheissä. Tähän ja vanhemmuuden vaatimuksiin ja velvoitteisiin pitäisi asennekasvatuksella vaikuttaa. Vanhemmuus tulisi nähdä rikkautena ja ainutlaatuisena mahdollisuutena ja kokemuksena. Tällöin varhaiskasvatuskin pystyy olemaan laadukas osa lasten kasvatusta yhdessä vanhempien kanssa.

Lapset ensin

Lähentelen jo keski-ikää ja ihmettelen tätä nykymeininkiä. Miksi jonkun muun pitää antaa se varhaiskasvatus lapselle kuin omat vanhemmat? Tiedän, nämä tekemällä tehdyt ruuhkavuodet. Sillä aijemin näitä ei ollut, lapset kasvoi kotonaan. kaupungissa tai maalla (jossa vieläkin on mentalitetttinä rehellinen kotikasvatus, kiitos siitä).
Moni älähtää nyt, tiedän senkin, mutta mitä jos ajattelisitte miten älähyksenne minua kohtaan, alkaa? "Muttako mulla on työ..." ..."...muttako lasten pitää päästä tarhaan..." "..muttako vanhemmilla pitää olla omaa aikaa harrastaa, kulkea kaksin..." "...parisuhteessa pitää olla kahen keskistä aikaa..."
Miksi näitä ei voi enää nykyihmiset toteuttaa lastensa läsnäollessa?
Vanhempani ovat luovineet töiden ja meidän lasten välissä, tarhoja ei ollu eikä kotiapua, mutta siltiki meistä jokainen on vielä vanhoilla- ja keski-ikäsillä päivillä elossa, kuten myös meidän omatki lapset.
Myö minun liitoni on ihana, Lapset oli ja kasvo suurimmaksi osaksi kotona, hyvin harvoin tarvittiin mitään ulkopuolista apua, yhtään keneltäkään. Se oli vaan itse tehtävä suunnitelmat miten mikäki toimi.
 

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat