Liika kiltteys voi olla piilotettua vihaisuutta

Miksei kukaan koskaan kiitä, vaikka venyn ja uhraudun? miettii moni uupunut kiltti ja kerää sisäänsä kiukkua. Ehkä siksi, että unohdit itsesi etkä koskaan pyytänyt kiitosta, vastaa psykologi Johanna Mäki-Petäjä.Lue koko juttu

Kommentit (8)

Vierailija

Olen kuullut eräällä ihmissuhdekurssilla : "Kiltteys on valhe meissä." En silloin ymmärtänyt sit, mutta nyt kyllä. Olen ollut epärehellinen, mielistelijä, takanapäin panettelija. Kun olen opetellut pikkuhiljaa kiltteydestä pois, on ollut ilo huomata että tahto tehdä hyvää on säilynyt. Nyt se on kuitenkin minulla vapaa valinta ei pakon sanelema velvollisuus. Olen muuttunut rehellisemmäksi, uskollisemmaksi, kunnioittavammaksi itseäni ja muita kohtaan armahtavammaksi.  Nykyisin minua ärsyttää sana kiltti.  Se kuulostaa samalta kuin lääkeallergikkona minulle Aspirin, joka on minulle myrkky.

Kiltteyden palkka

Nyt siis kiltteyttä onkin liikaa.  Lasta ja nuorta kasvatetaan aina kiltteyteen.  Koko kasvuvaihe on kotona ja koulussa sekä uskonnollisissa yhteisöissä täynnä vaatimuksia toisten huomioimisesta. Myös yhteiskunta laajemmin painottaa organisaatioissaan ja laitoksissaan tottelevaisuutta ja kuuliaisuutta sekä ettei saa kyseenalaistaa esivaltaa tai arvovaltaa. Tottelevaisuutta vaativan ketjun muodostavat mm. koti, koulu ja oppilaitokset, kirkko, armeija ja työpaikat. Onko muita olemassa?

Nyt joku tulee ja sanoo että olet liian kiltti ja piilottelet vihaa.  Loogisesti seuraava oivallus tulee olemaan että ilkeät ja vihaiset ovat oikeasti kilttejä.

Mutta nyt siis vain tekemään helppo temppu eli muokkaamaan itseään vaikka vanhoilla päivillä erilaiseksi kuin on luonnostaan ja massiivisen kasvatuksen tuloksena tähän asti ollut. Sehän on helppoa muuttaa koko luonteensa ja tapansa, eikö niin?

Näyttää siltä että olen syyllinen yksin omaan huonoon olooni kun olen ollut liian kiltti. Lisäksi saan kuulla uutisen että kiltteyteni on täysin arvotonta ollut 50 vuotta koska sisällä asuu paha ja ilkeä ihminen joka teeskentelee.  Terv. liiasta kiltteydesta "kärsivä". Kaikki oireet on. 

Vierailija

Kiltteyteen voi kasvaa myös lapsena epävakaiden vanhempien keskellä, kun yrittää pitää korttitaloa kasassa tekemällä mitä pyydetään ja unohtamalla omat tarpeensa. Tällainen lapsuus ei pääty koskaan vaan vanhempien miellyttäminen jatkuu aikuisenakin. Kun siitä vankilasta vanhempien kuoltua viimein vapautuu, ei enää tiedä mitä vapaudella voi tehdä. Ei ehkä mitään, koska elämä on mennyt ohi ja jäljelle on jäänyt vain katkeruus.

Nina Maskulin

Onko kiltti ihminen oikeasti vakavasti vihainen? Naistenlehtien kestoteema on ongelmanratkaisu. Kysymykset, kuten onko minulla kaikki hyvin ja tapahtuuko tätä muillekin ovat johtoaiheita, joissa käsitellään ongelmia parisuhteeen, terveyden ja ihmissuhteiden näkökulmista. Jutut ovat huolellisia, kun kysymys viedään kontekstiin tavallisten ihmisten kokemuskertomuksissa. Kysymystä valaistaan eri näkökulmista, kuten haastattelemalla asiantuntijaa, joka yleistajuistaa tutkimusta. Jutussa on myös muita ratkaisukeinoja, kansalaisjärjestöjä tai kirjoja, joiden avulla esiteltävään ongelmaan ratkaisuineen lukija voi perehtyä itsenäisesti, toistaen kysymyksen ja vastauksen rakennetta.  Juttuja leimaa vastuullisuus, koska ongelman ratkaisut ovat monimutkaisia. Tässä jutussa on (tutkijaa kiehtovalla tavalla) selkeä muutos. Jutussa tuotetaan kysymyksen sijaan lukijalle epätietoisuutta ja tarve vihjaamalla, että hän käyttäytyy ja tuntee väärin, ei tunnista omia tunteitaan. Jutussa esiintyvä psykologi tuottaa arkisesta asenteesta ongelman, johon jonka ratkaisu löytyy tuotetusta epävarmuudesta ja sitten hakukoneesta. Jutun ydin on vaikeasti määriteltävä, kontekstisidonnainen "liian kiltti", joka on psykologin mielestä tunteiden epätasapainoa ja jopa elämänvalhe. "Liian kiltti" on populaariteema iltapäivälehdissä ja naistenlehdissä, kun kuvataan esim. työuupumusta. Teemalle on ominaista, että ongelma esitellään yksilön itse aiheuttamana, ei esimerkiksi työnjaon tai lisääntyneiden työtehtävien,  esimerkkinä vanhusten kotihoidossa esiintyvät työajan riittävyyden ongelmat. Tässä jutussa psykologi esittää havaintonaan, että suomalaisen auttamishalun taustalla ei ole monimutkainen kulttuurinen ja sosiaalinen sitoumus, korkea työmoraali, inhimillinen asenne tai toiset huomioiva kasvatus, vaan yksilön väärä omakuva ja piiloteltu tunne. Väite on tutkimuksen näkökulmasta kestämätön. Miten "liian kiltti" mitataan ja miksi "liiasta" kiltteydestä tulee pyrkiä eroon? Kiltti ominaisuutena muuttuu jutussa ongelmaksi ja määrälliseksi. Kuten lihavalla painoa, kiltin kiltteyttä hallitaan ja ylimääräisestä yritetään eroon. Yksilö on vastuussa "liian" vähentämisestä, kuten painonhallinnassa. Juttu on kirjoitettu niin, että lukija epäilee sisäistä omakuvaansa ja ihmiskäsitystä. Yksinkertaistuksen avulla psykologi vihjaa vahvistamalla populaaria mielikuvaa. Jutussa ei esitellä tutkimuskirjallisuutta, kokemuskertomukset puuttuvat eikä toiset asiantuntijat esittele ratkaisumallejaan. Se esittää, että  vuosien varrella kertynyttä kiltteyttä voi vähentää kuten ylipainoakin. Ajatusmallia jatkamalla yksilö on vastuussa liian kiltteyden tuottamista ongelmista, kuten työuupumuksesta tai irtisanomisista, mikä luonnollisesti ei pidä paikkaansa.  Kiltteyden tuottamasta hyvinvoinnista löytyy sen sijaan paljonkin tutkimusta, kuten vaikkapa prof. Stefan Einhornin (2007) teos kiltteydestä, jossa on keskustelua eettisestä älykkyydestä. Lasten keskuudessa kiltteys ja onnellisuuden kokemusta koulussa on myös tutkittu, ja niiden välillä on selkeä yhteys.

Silvia78

Minusta sinulla on todella hyviä pointteja "Kiltteyden palkka". Tuntuu jotenkin 'ajan hengeltä' syyllistää ihmisiä omien etujensa ajamattomuudesta ja muiden tarpeiden asettamista omien tarpeiden edelle. Tästä käänteisenä ääriesimerkkinä ovat narsistiset persoonat, jotka todella osaavat ajaa omaa etuaan muista piittaamatta. He loukkaavat muita ja pitävät kiltteyttä pilkkanaan. Ovatko he siis onnistuneesti löytäneet "oman juttunsa". Mieluummin olen liian kiltti kuin empatiaan kykenemätön. Voiko oman edun tavoittelukaan tuottaa aina pelkkää täyttymystä?

Marieliini630

Eräs ihminen käyttää minun avomiestäni täysin hyväkseen,kun pyytää vähän väliä rahaa lainaksi. Hän ei ei ole läheinen. Avomieheni on liian kiltti ja lainaa hänelle. Hän kyllä maksaa takaisin,mutta kohta taas on pyytämässä lainaan rahaa. Avomieheni ei osaa sanoa ei, eikä pahoittaa kenenkään mieltä.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei nimimerkki Marieliini630, kuulostaapa kurjalta! Oletko pystynyt puhumaan miehellesi tästä ja miten sinua asia painaa? Jos teidän on vaikea saada tilannetta muuttumaan, ehkä joku muu voisi tuoda esiin uusia näkökulmia miehellesi? Tsemppiä ja onnea matkaan, monesti asiat voivat muuttua yllättävästikin.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat