Älä kasvata lapsestasi liian kilttiä - muuten hän piilottaa tunteensa aikuisenakin

Jos lapsena ei ole saanut olla välillä kiukkuinen ja näyttää pahaa mieltä, voi aikuisenakin olla liian kiltti.

"Meillä ei koskaan riidellä" ei ole ylpeyden aihe vaan vaaran merkki, sanoo psykologi Johanna Mäki-Petäjä.Lue koko juttu

Kommentit (5)

siipirikko

Tuttua on tuo kiltteys ja näkymättömänä peesailu. Siitä johtuen "raakileena" huusin kuin palosireeni ja puhuin lasteni puolesta, jolla myöhemmin monta asiaa ymmärtäneenä luulin suojelevani heitä. Puhetta ei todellakaan ollut, vain ilmeitä ja mielialoja seuraten piti luovia kotona, kylmää ja turvatonta. Ei siinä persoona rakennu kuin narsistiksi. Onneksi voi parantua, mutta syyllisyys kulkee mukana, vaikka kuinka yrittää uskoa sen menneeksi.

Vierailija

Riitelin äitini kanssa usein, sillä olen itse aika Kärkäs ilmaisemaan oman mielipiteeni. En vain halunnut kasvaa liian kiltiksi, mutta mitäpä odottaa itaetietoiselta ja päämäiseltä esikoislapselta. Äitini taas oli sitämieltä että lasten tulee totella kiltisti kaikkea mitä vanhemmat käskee ilman vastaan sanomista, ja jos menin ja ehdotin jotain harrastusta jota halusin kokeilla vastaus oli usein "ei ole varaa", "et ole rikas tai kuuluisa", "olet liian lihava" tai "liian vaarallista". Siihen kaatui haaveet jalkapallon ja laulamisen harrastamisesta. Kilttiä minusta ei kuitenkaan tullut vaikkakin hyväsydämminen ja empaattinen, äitini mukaan olen silti vaikea luonteinen, ongelmatapaus ja kuriton koska minulla vain on tapa asettaa ja näyttää muille ne omat rajat. Mutta kuten kuitenkin opetetaan, niin ketään ei saa syyttää ja syyllistää edes omia vanhempiaan vaan se syy ja vika on aina itsessä. On parempi antaa menneiden olla ja unohtaa haavat.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Vierailija, kiitos keskusteluun osallistumisesta! Kasvatusmetodit ovat varmasti ajan myötä muuttuneet ja ihmiset ovat siinä erilaisia, kukin toimii varmasti parhaan taitonsa mukaan. Hienoa, että olet itse jaksanut puolustaa omia toiveitasi ja tarpeitasi. Tsemppiä edelleenkin! Ja kuten sanoit, parempi varmasti unohtaa menneet.

herkkyskostautuu

Tunnen hyvin itseni tuosta. Kotona ei näytetty tunteita(niitä ei yksinkertaisesti ollut). Äiti oli taitava painostamaan kilttiä lasta(minua). Ja onnistuikin kasvattamaan aran pirulaisen, ja tunsin todellisen vapauden koittaneen vasta kun äiti siirtyi rajan tuolle puolelle.

Rankkaa puhetta, mutta olen kärsinyt tunnevammasta keski-ikään asti ja vasta silloin uskalsin puhua muille ilman varaumia. Siihen asti vetäydyin aina tilanteesta, vaikka minulla olisi ollut idea tai mileipide asiaan.

Olen analysoinut itseäni ja tunnistan itsessäni hyvin herkän ihmisen, joka poljettiin maan rakoon. Nyt sitä sitten ontuu tätä elämää läpi parhaansa mukaan, mutta lapsuus jätti arvet jotka eivät koskaan kokonaan parane.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat