Lukijan kirje: Kaikki eivät kuntoudu

Omalla asenteella on iso merkitys, kun joku on päättänyt voittaa sairauden. Mutta on myös niitä, jotka ovat vahvasti päättäneet voittaa, ja silti he ovat hävinneet.Lue koko juttu

Kommentit (5)

TUULIKKI

Minäkin olen kuudetta vuotta määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä rankan masennuksen ja uupumuksen takia. Olen kyennyt tekemään pieniä määriä työtä, mutta hyväksynyt sen, että tervettä minusta ei enää tule. Rikoin itseni liialla työmäärällä. Mutta näinkin voi elää hyvää, merkityksellistä elämää.

2000€/kk Sairas- ja kansaneläk...

Pahinta on aidon perusturvan puuttuminen, sairas- ja kansaneläkeläisiltä. Et sinäkään kuntoutuisi, tai voisi hoitaa itseäsi, jos sinulta puuttuisi mahdollisuudet syödä riittävän monipuolisesti, käydä edes terveysasemalla lääkärissä ja ostaa välttämättömiä lääkkeitäsi. 

Kaikki vanhenevat, voivat sairastua, joutua väkivallan kohteiksi, tai onnettomuuksiin. Pienen kansakunnan pitäisi pystyä, välittämään toisistaan ja vahvistamaan perusturvaa heille, joille se perustuslainkin mukaan pitäisi kuulua. Emme voi elää pohjoismaiden kehitysmaana, suunta on muutettava. Ihmiset pystyvät siihen, niin halutessaan. 

Liisa
Seuraa 
Liittynyt31.10.2015

Tekstiäni oli lyhennetty, koska se oli suora vastine kk.n lehtijuttuun.

Tärkein pointti löytyi lehdestä koko pituudessaan. Julkisuudessa kerrotut selviytymistarinat tahdonvoimalla parantuneista ja kuntoutuneista ihmisistä, jotka ovat kieltäytyneet kuntoutustuesta antavat väärän kuvan. Aivan kuin kuntoutustukipäätös tipahtaisi kaikille sairauspäivänsä loppuun kuluttaneille automaattisesti postiluukusta.
Olen ihmetellyt lukemattomat kerrat, että miksi. Aivan kuin se päätös kävisi kunnian päälle, revitään tuo päätös. Ja valitaan mieluummin työnteko.

Kaikki eivät voi valita, ja tarvitsisivat kuntoutustuen aivan välttämättä pystyäkseen elää.

En pystynyt töihin, mutta sairauden lisäksi tuli valtavat taloudelliset huolet. Se pahin tilanne oli täyttä totta, perusturva puuttui täysin.

Siksi halusinkin kommentoida ks. Lehtijuttua joka jälleen kerran loi käsitystä siitä kuinka kuntoutustuki tulee automaattisesti. Ei tule ei. Kovia kohtaloita olen kuntoutusten aikana nähnyt. Työtapaturman takia on saattaneet mennä talot ja tavarat, kun toimeentulo on evätty kerta toisensa jälkeen.

Liian tunnollinen

35 vuotta ylikierroksilla ja 33v unettomuutta. Siihen hammaspaikkauksesta alkanut 3-hermosärky kasvoissa 2 hoitamatonta borrelioositartuntaa, uupumus joka muuttui fibroksi ja uupumusoireyhtymäksi. Vuosien kärsiminen em johti lopulta masennukseen kipujen takia kun lääkitystä ei löytynyt.

Lopulta vuoden sairausloma, vuosi kuntoutustuella ja lopulta puolikas eläke koska psykiatrin vastaanotolla kerroin että minulla oli ollut yksi (1) hyvä päivä kuluneen vuoden aikana. Vakava masennus muuttui keskivaikeaksi mikä ei ole eläkkeen perusta. Tuo puolikas eläke on pahinta mitä minulle on tapahtunut! Toinen puoli työttömyyskorvausta mutta vain 1/3 ja sekin pienenee taas syksyllä. Tämä ajoi meidän perheen rahapulaan ja yritämme nyt luopua rakkaasta kodistamme jotta selvämme yhden palkalla.

Kaikki em vain pahentaa oloani, lisäksi pari pahaa kaatumista on aiheuttanut selkä- ja lonkkakipua. Silti tuolla psykiatrin lausunnolla olen yhä työkuntoinen.

Liisa
Seuraa 
Liittynyt31.10.2015

Tsemppiä ?

Työkykyinen näyttää olevan erittäin laaja käsite. Vastaavanlaisia kuin sinun tapauksesi on lukemattomia. Kirjaimellisesti.

Siksi (kuntoutustuen suhteen) harhaanjohtavat selviytymistarinat harmittaa. Vaikka tilanne olisi täyttä totta haastatellun kohdalla. Mutta kertomatta jää kaikkien niiden tarinat jotka eivät ole voineet itse valintojaan tehdä. Ja luodaan virheellisiä mielikuvia kuinka helposti kuntoutustuki napsahtaa. Ja oletetaan siitä suorana jatkumona, että joka ei sitä saa, ei ole myöskään kuntoutustukeen oikeutettu.

Kk.n kiitokseksi on sanottava että yhden muistan sellaisenkin tarinan lehdessä, jossa perheen äiti kertoi tarinaansa. Ja sairauden aiheuttamasta köyhyydestä.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat