Lukijan kirje: Pieni lapsi kuuluu kotiin

Perhepolitiikan pitäisi olla tekoja eikä vain vaalipuheita.Lue koko juttu

Kommentit (15)

Rakkautta ja rauhaa

Nyt on muotisanana "varhaiskasvatus". Pieni lapsi ei tarvitse varhaiskasvatusta, hän tarvitsee hoivaa, rakkautta, syliä, huomiota, aikaa ja rauhaa. Varhaiskasvatuksen aika tulee sitten, kun lapsi osaa puhua ja toimia yhdessä toisten kanssa eli noin 3-vuotiaasta eteenpäin.

Eikä edes uraäiti

Pieni lapsi voi voida hyvin monenlaisessa ympäristössä. Pääasia ovat turvalliset ja pysyvät suhteet aikuisiin, ja niitä lapsella voi olla kodin lisäksi myös päiväkodissa. Kontaktit toisten lasten kanssa ja se, että jo ihan pienestä pitäen oppii toimimaan ryhmässä (omasta kokemuksesta voin sanoa, että lapsi alkaa totutella siihen monella tasolla jo paljon ennen kolmatta ikävuottaan!) eivät varmasti myöskään tee lapselle pahaa.

Onhan se toki ikävää jättää oma pikkuinen päiväksi toisten hoitoon, mutta useimmiten tämä on vanhemman näkökulma, ei lapsen.

Lapsen hyvinvointi aina ensin

Samaa mieltä ja itse olen toiminut kahden lapseni kohdalla juurikin näin. Vuoden ikäinen lapsi ei ymmärrä vielä miksi hänet jätetään esim. päiväkotiin. Olen työskennellyt päiväkodissa ja alle vuoden ja vuoden ikäiset itkevät noin viikon ennenkuin sopeutuvat ryhmään. Kyllä se vaan tuntui työntekijänäkin pahalta :(

Mutsi

On hyvää ja huonoa päivähoitoa, mutta on myös hyvää ja huonoa kotihoitoa. Koti ei ikävä kyllä ole lapselle aina paras paikka, eikä sieltä aina edes saa hyvää ja rakastavaa hoitoa. Toki useimmiten koti lienee paras paikka pienelle lapselle, mutta ei päivähoitokaan automaattisesti ole vain huono vaihtoehto. Jos koti ja päivähoito tekevät hyvää yhteistyötä, eivätkä lapsen hoitopäivät ole liian pitkät ja päivähoidossa on pätevä, ammattitaitoinen sekä pysyvä henkilökunta, lapsella voi olla todella hyvät oltavat.

Olet rakas äiti, mutta et ihan...

Äiri laittoi minut yksityiseen päivähoitoon ollessani alle vuoden, enkä ole siitä mennyt pilalle - päinvastoin. Muistelen lämmöllä hoitajaani, joka hoiti minua ihan eskariin asti. Olin perheemme ainut lapsi, joten päivähoidossa opin myös käyttäytymään toisia lapsia kohtaan hyvin. Muuten minusta olisi saattanut tulla itsekäs lapsi, koska äiti hemmotteli minua paljon.

Olen tyytyväinen äidin ratkaisuun. Hän halusi tehdä uraa, ja olen kiitollinen, että hän tajusi myös sen, ettei hän ehkä osaa tarjota yhtä hyvää pohjaa lapselle kuin hoitajani. Äiti tienasi rahaa, jolla voitiin mennä lomille, ja siitä olen tyytyväinen.

Lapsen tunteita voi kuunnella muullakin tavoin kuin puheella. Minä esimerkiksi hyräilin ja lauleskelin iloisena aina, kun tulin hoitajalta - jo kuulemma ennen kuin opin puhumaan.

Sivustakatsoja

Tottakai on tilanteita, jolloin päivähoito vuoden ikäiselle on perusteltua. Monilla vanhemmilla on asuntolainaa ym. jolloin molempien palkkatuloja tarvitaan. Nykyään vaan on tapana viedä lapsi saamaan "laadukasta varhaiskasvatusta", vaikka toinen vanhemmista olisi kotona. Minusta 1-3v. pitäisi olla oikeus turvalliseen kotihoitoon. Räikeimmissä tapauksissa lapsi on hoidossa pidennetyn päivän (6h) ja myös heinäkuun. Eli lapsella ei ole lomaa, koska vanhempi ei niin halua. Oma aika on niin tärkeää. En voi ymmärtää.

Mumi

Olen ollut (ilmeisen) itsekäs. 

Olen halunnut itselleni 4 lasta pitkillä ikäeroilla vaikka olen tiennyt etten pysty yhtäkään hoitamaan kotona. Taloudellisesti se ei ole täällä pk-seudulla vaan ollut mahdollista. Toki voi viisaana sanoa että kyse on valinnoista mutta mitkä olisi olleet vaihtoehdot: vuokrakämpässä yli tonnin vastike vai omassa yli tonnin asumiskulut? Jollain ne pitää maksaa.

Monesti huomaa keskustelupalstoilla että ne jotka on kotona saa paljon tukia jotka mahdollistaa elämisen yhden palkalla. Me olemme saaneet lapsilisät eikä muuta. Kotihoidontuki oli niin pieni ettei enää ruokaan olisi jäänyt rahaa kun asuminen on maksettu. Yhden lapsen kanssa sinniteltiin kunnes hän oli 1,5v mutta se oli muilta lapsilta heti pois.

Lapsemme ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Sosiaalisiksi, terveiksi ja onnellisiksi. Kukaan ei muista pahalla aikaa tarhassa, päinvastoin sieltä on vieläkin elämässä paljon hyviä ystäviä!

Nyt vuorostaan pieni lapsenlapsi meni tarhaan 1v 3kk ikäisenä - puhelias, vilkas lapsi jota ei kyllä yksi aikuinen riittänyt viihdyttämään mitenkään. Nyt hän on iloinen kun on ystäviä ja tekemistä! Olen sanonut poikani perheelle että siitä on turha tuntea syyllisyyttä. Lomilla sitten lomaillaan 100% yhdessä.

Vierailija

Tätä lukiessani katselen sosiaalista, elämöivää ja valtavan sanavaraston omaavaa 4-vuotiasta esikoistani (nyt olemme lomalla), joka on ollut päiväkodissa 1-vuotiaasta alkaen. Nuorimmainen aloittaa päiväkotitaipaleensa vuodenvaihteessa samassa iässä. Meidän perheellemme suhteellisen varhainen päivähoidon aloitus on ollut toimiva ratkaisu, ja vuoropuhelu päivähoidon kanssa on onnistunut hyvin alusta saakka =) Iltapäivistä alkaen ja viikonloppuisin nautimme toistemme seurasta perheenä. Kunnioitan myös kotona lastaan hoitavia - heillä se taas on toimiva ratkaisu. 

S

Näinpä vain saatiin taas lokeroitua kaikki lapset samaan muottiin ja kasattua meidän "uraäitien" niskaan kivikeko vanhojen kekojen lisäksi! 

Olen pystynyt hoitamaan vain yhden kolmesta lapsestani kotona kolmevuotiaaksi. Muut ovat joutuneet päiväkotiin nuorempina. Tämä tapaus, joka "joutui" sinne yksivuotiaana, on porukan sosiaalisin, mukautuvaisin, omatoimisin ja rohkein - toki tämä voi olla myös sattumaa, mene ja tiedä. 

Hyvä heille, joiden talous ja hermot kestävät esimerkiksi 10 vuoden kotonaolon lasten kanssa. Itselläni ei kestä kumpikaan. Nuorin lapsista on siitä onnekas, että hän on hoidossa vain 80 tuntia kuukaudessa - monesti hoitopäivät alkavat klo 13.30 puolison mennessä töihin ja päättyvät 16.30. Vapaapäiviä on paljon - lasta ei viedä päiväkotiin vanhemman arkivapailla. 

Ehkäpä olisikin ihan tervettä tuon "kaikki lapset" ja "3v., maaginen raja" -ajattelun sijaan miettiä erilaisia hoitomuotoja ja -aikoja, jotka mahdollistavat sekä ansiotyössä käymisen että lapsen huomioimisen. Tai jos esim. omat lapset raatavat töissä maksaakseen laskunsa, voisiko vaikka isovanhemmat alkaa hoitamaan lapsenlapsia kotihoidon mahdollistamiseksi? 

Ei syyllistetä

Ihmeellistä syyllistämistä, aivan kuin lapset olisivat heitteillä päiväkodissa. Minä olen ollut valtavan tyytyväinen kunnalliseen päivähoitoon ja kerhotarjontaan. Meillä kolme lasta, joista esikoinen täyttää juuri 5 ja nuorimmainen täytti juuri vuoden ja kaikki lähtevät juuri päivähoitoon. Vanhempainvapaan olemme mieheni kanssa jakaneet melkolailla aina puoliksi, jotta hänkin on saanut olla kotona. Mutta meillä kaikki lapset ovat heti vuoden paikkeilla menneet siis päivähoitoon, koska juuri valmistuneina, työikäisinä ja asuntovelallisina, ja oman henkisen hyvinvoinninkin kannalta, on miellelään oltu työelämässä mukana. Olen ollut niin hämillään ja hyvillään siitä, miten hienoja taitoja lapset hoidossa oppivatkaan ja miten ihania kokemuksia siellä tarjotaan. Ja mikä tärkeintä - siellä on kavereita. Kotona ollessa vanhempien aika menee usein arjen pyöritykseen eikä siinä tule niin huolehdittua kaverien etsinnästä tai yleensäkään suhteiden ylläpidosta. Viimeisen vuoden aikana jouduin olemaan kaikkien kanssa kotona, kun tuli tuo päivähoitoaikalain uudistus, minkä vuoksi en halunnut maksaa 60% maksua ja höntätä 5 päivänä viikossa tuolla poppoolla koko ajan viemässä lapsia hoitoon ja kotiin, kun hoitoaika olisi ollut 4 h päivässä eikä Vantaalla ollut haluja järjestää hoitoa parina päivänä viikossa. Niin täytyy sanoa, että keskimmäinen on selkeästi hitaammin kehittynyt puheen ja vessailun osalta kun on ollut kotona. Ja on ollut itselläkin todella vaikeita päiviä, kun väsymystä vauvaa hoitaessa väkisinkin tulee ja muut lapset erittäin vilkkaita, kuten leikki-ikäisten kuuluu. Mutta kuten eräs lääkäri minulle totesi, että voi sitä olla montaa mieltä siitä, missä lasten tulisi olla hoidossa, mutta se on varmaa, että kun kaikki on kotona, niin opitaanpahan olemaan keskenään. On se näinkin. Mutta halusin nostaa vain esiin, että jokaisella on erilaiset voimavarat ja valmiudet, eikä se ole kenenkään muun asia, ellei lapsi todella kärsi. 

AnnieRouva

Hienosti!

Näin saatiin laitettua halki poikki ja pinoon tämäkin asia (vai työssäkäyvät äidit, sitä sopii miettiä). Te, jotka tiedätte niin erinomaisesti, että lapsi tulee hoitaa kotona kolmivuotiaaksi;

- Miten itse elätätte perheen, jos kotihoidontuki (ainoa tulonlähde) on 350 euroa kuussa? Yli kahden vuoden ajan sen jälkeen kun vanhempainrahakausi päättyy lapsen ollessa 10 kk ikäinen?
- Miten paljon rahaa voitte laittaa siihen, että lapsenne pääsee juuri siihen "pieneen ryhmään" kolme vuotta täytettyään?
- Mitä traumoja hoitoonmenosta koituu lapselle, jos lapsella on tasapainoinen perhe-elämä ja hyvät rutiinit kotona, ja päiväkodissa kohtelu on tasapuolista ja lasta tukevaa sekä arvostavaa, kuten useimmiten on asianlaita?

Kuinka vaikeaa on ennen näitä aivotöräyksiä ajatella, että ihmisiä on moneen junaan, heidän tilanteensa ovat hyvin vaihtelevia, ja jokainen perhe kyllä pohtii vaihtoehtojaan siitä näkökulmasta, mikä on koko perheen etu. Koko perheen etu ei ole sama asia kuin lapsen etu, eikä työssäkäyvä äiti käy töissä "vain omaa etuaan" ajatellen.

Lapsi tarvitsee täyspäiset vanhemmat. Monet vanhemmat kulkevat nyt jo jaksamisensa äärirajoilla yrittäessään ajatella "lapsen parasta": Olemalla koko ajan saatavissa, jaksamalla loputtomasti selvitellä, hoitaa, lohduttaa. Kännykänkäytöstä huomautellaan äideille, vaikka tämä olisi kännykkänsä kimpussa varatakseen lapselleen ajan lääkäriin. Julkista imetystä paheksutaan milloin missäkin, vaikka kyse on lapsen luonnollisesta ruokkimisesta. Äitejä haukutaan jos menevät töihin liian aikaisin (kylmä uraäiti) tai liian myöhään ("sekin teki toisen lapsen ettei tarttis vaan töihin mennä viiteen vuoteen, heh heh"). Tätä taistelua ei voi yksikään äiti voittaa, aina menee pieleen. Antakaa olla ja laittakaa se suu suppuun, te täydelliset.

Työssä käynyt

En usko, että nämä LAPSEN PARAS PAIKKA ON KOTONA -äidit ajattelevat pelkästään lapsia. He lienevät naisia, jotka pitävät kotitöistä, pienestä puuhastelusta sekä ennenkaikkea siitä että heillä on pienessä kotivaltakunnassaan yksinvaltiaan oikeudet ja kruunu päässä. Isät kantavat rahaa kotiin, ja lapsi tanssii "uhrautuvan" äitin pillin mukaisesti ilman häiriötekijöitä. Näin ei tietenkään aina ole.

Kotona esimerkiksi aran tai ammatistaan välittämättömän naisen on tavallaan helppo olla: ei tarvitse sopeutua työyhteisöön, kilpailla, asettua alttiiksi ja olla hyvä äiti iltaisin ja viikonloppuisin.

Muistan että oli sydäntäsärkevää viedä pieni 15 kk ikäinen esikoiseni hoitoon, mutta siitä se "suttaantui". Muille lapsille tuli hoitaja kotiin, mutta päiväkodit sopivat monille perheille ja lapsille erinomaisesti.

On ääliömäistä pakottaa lahjakas, älykäs ja monesti esimiehiään fiksumpi nainen pyyhkimään rätillä tiskipöytää, tai nenäliinalla nenää koska tavallista pölhömmätkin miehet eivät jaksa olla aina kotona. Liisa Keltinkangas-Järvinen on hieno tutkija, ja hän suosittaa lapsen kotonaoloa, mutta osa naisista ei todellakaan ole tehty pullamuotista; he tulisivat hulluksi. Voivat kyllä rakastaa lapsiaan hullun lailla. Oli aina ihana nähdä rakkaat nassut kun tulimme lasten isän kanssa töistä.

Tärkeintä oli ettei kukaan kirjoittelisi noita ehdottomia "teesejään". Kannattakaamme monimuotoisuutta ja arvostakaamme yksilöllisiä ominaisuuksia.

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat