Sanna Mönkkönen: ”Miksi jostakin niin ihanasta kuin parisuhde pääsee syntymään taistelukenttä?”
Sanna Mönkkönen: ”Miksi jostakin niin ihanasta kuin parisuhde pääsee syntymään taistelukenttä?”
klo 21:01 | 12.7.2017
Sanna Mönkkösen puoliso, entinen huippuvoimistelija Jari Mönkkönen halvaantui pahasti kesällä 2016. Lue, mitä Sanna Mönkkönen kertoi sen jälkeisen vuoden aikana parisuhteesta ymmärtäneensä.Lue koko juttu
Ei ole koskaan me, vaan aina minä ja sinä.
Miksiköhän hyvät ystävät jakavat ilo, surut ja epäpurankin sovussa vuosikymmeniä, mutta parskunnat eivät pysty sopimaan edes roskapussin viennistä?
Pariskunnilla on usein valtasuhde - ei ystävyyssyhde tai kiintymys. Tai parisuhde on vaijokin status, jonka tarkoitus on pönkittää egoa.
Jos tuo vammautunut mies olisi nainen, sen mies olisi lähtenyt vetämään jo aikoja sitten.
Olen koknut puolison vakavan sairastumisen, avioeron ja ex:n kuoleman ja laste jäämisen puoliorvoiksi. Silti koen, että arkielämän kinat on ihan eri asia. Iso kriisi ja arkihuolet eivät sulje pois toisiaan.
Ei lähtenyt minulla. Meillä repaleinen ja tulehtunut parisuhde "parani" kun minä sairastuin vakavasti ja halvaannuin. Mieheni hoiti minua ja nyt alamme hoitaa parisuhdettamme kun toipumiseni on lähtenyt hyvin käyntiin.
Hieno kirjoitus nyt kysytään todella kärsivällisyyttä ja isoa ponnistusta ei kun oikein hyvää jatkoa ja häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!Elämä kyllä kantaa olen huomannut ei sellaista tule vastaan ettei ylitse pääse itse sairaan lapsen kanssa kipuilleena voin kertoa!
Kiitos kommentistasi, Kova ja pehmeä, että arkihuolet ja iso kriisi eivät sulje toisiaan pois. Olet varmasti oikeassa - joskin iso kriisi tuo vielä paljon lisää huolia.
Kiitos myös nimimerkille Onnea Mönkkösen koko perheelle kannustuksesta!
Miehen oikea jalka ja käsi murtuivat pahoin muutama vuosi sitten työtapaturmassa. Pyörätuoli, avustaminen, peseminen, aamulla ruoat päiväksi valmiiksi toiselle, kahvinkeitin ladata hänelle päiväkahvia varten, pienet lapset ja niiden hoito. Väsymys oli hurja, mutta siitä selvittiin. Nykyään mies pystyy kävelemään, käsi toimii, jalka kipeä ja joutuu makaamaan paljon. Arjen lepohetket on tärkeitä, ja päivittäin huilaamme koko perhe yhdessä. Pienistä asioista oppii nauttimaan, ja asiat on hyvin, kun pyörätuolia ei enää tarvita. Mutta pienestä oli lääkärinkin mukaan kiinni, ettei selkäranka mennyt pahemmin. Mieskin oppi töiden sijaan rakastamaan lapsiaan aivan erilailla.