Kahden maan perheissä arki on ihania jälleennäkemisiä ja haikeita hyvästejä

Välimatka tuntuu sitä pidemmältä mitä enemmän tulee ikää, kirjoittaa Minna McGill pääkirjoituksessaan.Lue koko juttu

Kommentit (1)

Finn54

Olen asunut 31 vuotta Englannissa, toinen lapsista asuu perheineen Suomessa, toinen Englannissa. Vanhemmat ja veli Suomessa. Alkuvuosina itkin aina kun kone laskeutui Vantaalle, saman tein kun saavuttiin takaisin Lontooseen... oli haikea tulla ja haikea lähteä.
Niin monta syntymäpäivää, rippijuhlaa ja muita tärkeitä tapahtumia on jäänyt juhlimatta, ei tarkoituksella mutta yleensä käytännön syistä... syyllisyys ja mielipaha vaivaa.
Yhtäkaikki, koti on nyt täällä ja jokapäiväinen elämä. Huoli vanhempien terveydestä ja SIITÄ puhelinsoitosta (kolmesti on jo tultu hädissään sanomaan näkemiin sairaalassa!)...
Ulkosuomalaisen olo ei ole aina helppo. Mutta itse olemme valintamme tehneet.
Huolimatta ylläolevasta en kadu muuttoa päivääkään! Jos katuisin en olisi enää täällä. Yhteinen vanhuus britti aviomiehen kanssa on edessä, rakkaus välillämme sai minut jättämään Suomen ja se kantaa minut aina hautaan asti - niinkuin poikani viisaana miehenä sanoi "älä katsele taaksepäin, aina vain eteenpäin"!

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat