Lukijan kirje: Lapseni eivät itsenäisty

Lapseni ovat näennäisesti omillaan, mutta kun tulee jotain ongelmia, he palaavat asumaan luokseni itsestään selvästi. Olenko kasvattanut heidät väärin?Lue koko juttu

Kommentit (8)

Kaisa

Haastava tilanne. Paras olisi kertoa oman rauhan ja oman tilan tarpeesta ennen seuraavaa pyyntöä. Jos kerrot toiveesi vasta kun tilanne on päällä, on riski siitä että lapset pahoittavat mielensä paljon suurempi.
Voitteko sopia, että pystyt tarjoamaan yösijan esim enimmillään parin viikon ajaksi, mutta ei pidemmäksi aikaa?
Jääkaapilla käyntiin voisi auttaa se, että pitää jääkaapin melko tyhjänä ja lapsen kysyessä ruokaa, voi todeta ettei kukaan ole käynyt kaupassa, ja ehkäpä lapsi kokkaisi samalla sinulle kun tekee itselleen.
Loppujen lopuksi sinä tunnet lapsesi parhaiten ja tiedät tarvitsevatko he suoraa puhetta vai riittääkö hienovarainen vihjaus. Tiedät myös parhaiten, kuinka suoraan voit puhua. Pyri silti käyttämään "minusta tuntuu"-lauseita, jotta välttyisitte turhalta riidalta. Kaikkea hyvää sinulle!

entinen nuori ja ymmärtämätön

He saattavat tehdä noin, koska toisetkin heidän ikäisensä toimivat niin. Oletko kertonut, mikä taloudellinen tilanteesi on? Oletko selittänyt, mistä menoistasi joudut tinkimään, jos he käyttävät jääkaappiasi kuin lapsuusaikanaan? Kannattaisi ehkä rauhassa keskustella tilanteesta ja laatia säännöt niille ajoille, kun ovat kauemmin kotona. Ja kyllä saa sanoa myös "ei", jos sääntöihisi ei suostuta.

Kotini ei ole hotelli

Olen aina sanonut tyttärelleni, että kotiin voi AINA palata ottamaan uutta vauhtia, jos elämässä tulee tiukkoja paikkoja. En silti suostuisi itse isoihin kompromisseihin omassa kotonani. Tekisin selväksi millä ehdoin pidempi oleskelu minun taloudessa tapahtuisi. Varmaankin perisin pari sataa euroa siitä, että jääkaapille on vapaa pääsy ja että kalustettu asuminen luonani on mahdollista. Lisäksi edellyttäisin kyllä talostöihin osallistumista, koska kotini ei ole hotelli, eikä meillä ole palveluskuntaa.

Anoppi x 3

Jos todella on tarve väliaikaiselle kotiin paluulle, tottakai sen lapselleen suo. Mutta! Kenen pöydän alla on jalat, hän sanelee säännöt. Mielestäni teet hallaa lapsillesi kun annat heidän elää kuin pellossa. Koska ovat olleet omillaan,tai vaikka eivät, mutta ovat aikuisia ja tietävät ettei mikään ole ilmaista. Pöydän ääreen ja luvut esiin. Asuminen, sähkö, ruoka,kotityöt ym. Ja myös se kuinka kauan katsot " hätätilaa". Et todella ole palvelija!
Minulla on kolme poikaa ja myös kolme tyytyväistä miniää, koska pojat osaavat tehdä kotityöt ja ymmärtävät rahan arvon. Tulevat myös lomilla meille, ja myös kaikki osallistuvat kaikkeen!
Toivottavasti ryhdistäydyt jotta lapsesikin sen tekevät!

Veri vettä sakeampaa

Ihanaa, kun lapset saavat tulla luoksesi. Et ole kasvattanut heitä väärin. Monessa Euroopan maassa yli 30-vuotiaatkin lapset asuvat vielä vanhempien kanssa, joskus jopa perheineen. Kun pidät läheiset ja rakastavat välit lapsiisi, hekin pitävät huolta sinusta, kunhan tulet vanhaksi. Panosta lapsiisi, anna heille kaikkesi. Älä vertaa itseäsi kylmiin suomalaisvanhempiin, jotka vaativat lapsiltaan kotona asumisesta rahaa!

poikaset ulos pesästä

Mielestäni lapselle kuuluu opettaa pienestä pitäen kodin askareita, rahan merkityksen ja arvon. Lintujen maailmassa toimii tapa jolla lintuemo tuuppaa tarpeeksi isot poikaset alas pesästä, kyllä ne omat siivet kantavat kun on tarpeeksi kypsä. Pätee ihmisiinkin, menin 15 vuotiaana töihin omasta halustani, myös kolme tytärtäni ovat saman ikäisinä olleet ensin hautausmaalla kesälomat töissä ja nyt ovat omissa ammateissaan. Nyt on ilo huomata, että 15-vuotias vanhin lapsenlapseni on ollut ensimmäisen kesänsä töissä ja sopinut jo työnantajan kanssa ensi kesän työpaikasta.

Vierailija

Mutta onko tällaista tapahtunut monta kertaa? Tarkoitan sitä, etteivät kai sentään yhtä mittaa heidän parisuhteet katkea? Ja miksi silloin pitää tulla kotiin, meneekö asunto alta saman tien?

Jos lapsella on tilapäinen asunnottomuus, toki autat häntä parhaasi mukaan hankkimaan uuden asunnon. Miksi ihmeessä tällaisista asioita ei voi kunnolla sopia? Perheessämme on jokainen aina tiennyt hyvin tarkkaan muiden taloudellisen tilanteen säästöjä myöten. Mutta jos itse salailee raha-asioitaan, lapset voivat kuvitella sinun olevan varakkaampi kuin oletkaan. Mistä sen tietää ellei puhu.

Vierailija

Tyttäreni muutti ensimmäisen kerran kotoa kun aloitti lukion. Kulkuyhteydet täällä maalla on huonot, joten muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Viikonloput ja lomat hän vietti luonamme kotona. Itsenäistyminen ja omista asioista huolehtiminen alkoi siis varhain, mutta läheltä oli hyvä seurata ja tarvittaessa tukea nuoren itsenäistymistä.
Lukion loputtua hän sai kesätyötä kaupungista mihin hän myös oli hakenut opiskelemaan. Nyt välimatkamme on useampi satakilometriä. Lähtiessään hän jätti kotiavaimen huoneensa pöydälle ja sanoi hymyillen ettei tarvitse sitä enää.
Siitä huolimatta lapsuudenkodin ovi on aina auki hänelle ilman velvoitteita.

Me kaikki vanhemmat olemme erilaisia luonteiltamme ja niin ovat lapsetkin. Mikä on sitten se "oikea" tapa kasvattaa toisille, voi vastaavasti olla "väärä" muille.
Mitä sinuna tekisin, niin keskustelisin mieltä painavista asioista lastesi kanssa. Kuten edellinen kirjoitti, ei voi tietää ellei puhu. Tsemppiä!

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat