Henna: ”Mies tekisi puolestani mitä vain, mutta seksiä hän ei halua”

Henna: ”Mies tekisi puolestani mitä vain, mutta seksiä hän ei halua”

Joskus Henna miettii, rakastaako Mikko häntä vain ystävänä.

Seksitönkin liitto voi olla onnellinen – mutta vain, jos asia on ok molemmille, sanoo seksuaaliterapeutti. Usein halutonkin haluaisi haluta, muttei oikein tiedä, miten.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (35)

Neuvoton

Hankala tilanne. Ei sitä seksiä mistään välttämättä saa, vaikka eroaisikin, ja samalla menisi parisuhteen tuoma turvallisuus. Mutta itsekin seksittömäksi kuihtuneessa suhteessa eläneenä sanon, että elämä on parempaa eron jälkeen. Ihan ok, jos kumpikaan ei halua, mutta Hennan tilanne ei ole sellainen. Kyllä se vie itsetunnon, jos kumppani on haluton, ja jokin syy siihen on.

Iholla

Niin..kuin lukisi omaa tarinaansa. Kaikki on hyvin mutta.. myös uskottomuus tuli kuvioihin,kun kukaan ei kosketa kotona useista yrityksistä ja keskusteluista huolimatta? kun itse olen hyvin seksuaalinen. Ja uskottomuus paljastuessaan taisi tehdä lopullisen stopin? Hassua tilaanteessa on se että kun sitä seksiä on,vaikkakin todella harvoin niin se on uskomattoman hyvää!! Vaikeita asioita mutta jokainen laittakoon asiat itselleen tärkeysjärjestykseen . Itse kaipaan ihoa,kosketusta ym ja jos se jää pois niin..huoh?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen seksitön

Toisen kosketus, läheisyys on niin voimaannuttavaa että ilman sitä ei haluaisi elää. Seksi on parhaimmillaan kahden ihmisen yhteistä intiimiä ja herkkää lähellä oloa. Se tunne kun aistit toisesta että hän haluaa tehdä sinulle hyvää, antaa nautintoa javeakkautta. Vilpittömästi, ilman kiirettä. Ja kun itse uskaltaa ottaa sen kaiken nautinnon ja rakkauden vastaan. Itse olen nyt tällaisessa suhteessa ihanan ihmisen kanssa. Erostani on pian 2 vuotta. Liitossa en halunnut kumppaniani ja tämä asia oli välissämme vuosikaudet. Syy on selkiytynyt minulle eromme jälkeen. On niin tärkeää kertoa kumppanille mistä hänessä tykkää ja kehua aina kun siihen vaan on aihetta. Se voi olla uusi kivannäköinen paita, kampaajalla/parturissa käynnin huomaaminen, kiittäminen esim kodin siivoamisesta tai vaikka iltasadun lukemisesta lapsille. Itse olen luonteeltani tällainen, muttabä ikävä kyllä kumppanini ei ikinä huomioinut. Ei edes silloin kun sain tuntuvan huomionosoituksen työstäni ja asia uutisoitiin lehdessäkin. Tästä kaikesta johtuen en vaan enää halunnut häntä. Kosketuskin ällötti. Olisin silti ollut valmis jatkamaan, koska halusin pitää kiinni siitä että lapset ei joutuisi kokemaan vanhempien eroa. Nyt voin todeta että se oli turha pelko. Olen onnellinen ja lapseni näyttävät siltä myös.

TuulaTT

Harvemmin puhutaan siitä että mies on haluton. Yleensä syyllistetään vain naisia. Silloin kun toinen ei halua eikä edes halua puhua tilanteesta, se käy oman hyvinvoinnin päälle ja käy mielessään vaikka minkälaisia skenaarioita siitä miksi ei toiselle kelpaa. Samalla kovettuu itsekin kun ei saa toivomaansa. Läheisyys ja halaukset ja masturbointi voi riittää toiselle osapuolelle, mutta ei riitä minulle. Olen painiskellut tuon ongelman kanssa vuosia, ja suhde on muuttunut etäiseksi ystävyydeksi ja eri osoitteisiin, mutta vielä väsyneenä pulpahtelee pintaan ajatus ettei minua hyväksytty fyysisesti.

Onska vain

Toden näköisesti miehelläsi on erektion kanssa  ongelmia.Heppi ei seiso ja siksi ei lähesty sinua.Eikun lääkäriin ja potenssi lääkkeitä on tosi hyviä olemassa .Ruppee seisomaan lähes varmastikkiin .On omaperäinen kokemus olemassa .Miehelle se on tosi iso asia .Ja keskustelkaa asiasta avoimesti Semppiä vaan teille molemmille

Rakastan edelleen, mutta itseä...

Olen alle neljäkymppinen mies. Parisuhteeni rakastamani naisen kanssa päättyi läheisyyden ja seksin puuttumiseen. En kokenut olevani haluttava ja hän ei halunnut/kyennyt osoittamaan edes hellyyttä. Se söi sisältä niin pahasti, että seksuaalinen itseluottamukseni alkoi rakoilemaan ja hain itsetunnon buustausta muualta. En pettänyt fyysisesti häntä, mutta olin epäluotettava. Parisuhde ilman läheisyyttä ja seksiä on mielestäni kaverisuhde. En voi oman kokemukseni perusteella suositella sellaista henkilöille joille läheisyys ja seksuaalisuus ovat tärkeitä asioita.

Mielestäni läheisyyden torjuminen ja osoittamatta jättäminen on parisuhteessa henkistä väkivaltaa.

Nainen 42v.

Asiat voivat muuttua, mutta se vaatii kärsivällisyyttä ja puhumista. Olen ollut naimisissa  yli 20 vuotta saman miehen kanssa ja takana on 8 vuoden seksitön jakso. Hiton pitkä aika. Sanoin välillä miehelleni, että ei mua ole tarkoitettu mihinkään nunnaksi, eli mieli tekee, mutta siihen se jäi. Sitten sanoin, että alanpa sitten kiehnäämään kylkeä vasten, jos edettäisi vaikka vähitellen. Tämän vuoden maaliskuussa tuo 8 vuoden seksitön jakso loppui, kun tulin töistä niin kiimaisena että olin haljeta ja sanoin sen ääneen. Sen jälkeen ollaan vähitellen taas sekstailtu, mutta mieli tekisi hitosti enemmän ja useammin. Olen aina se aloitteen tekevä osapuoli. Mies on kerran tehnyt aloitteen tuon maaliskuun jälkeen.

Takana on jakso, jolloin me molemmat vain katosimme omien tietokoneiden ääreen ja vähitellen ei edes tehnyt mieli. Selän rapsutusta ja jotain pientä on ollut mutta kyllä sitä on tarvinnut opetella läheisyyttäkin uudelleen. Ollaan otettu tavaksi välillä herätä kiireettöminä aamuina alasti kiinni toisissamme eikä tarvi edetä seksiin asti. Mutta asioita ja toiveita on sanottava ääneen. Ei toinen ole ajatusten lukija, vaikka sitä usein niin toivoisikin. Ikää meillä on vähän yli 40 molemmilla. Miehellä ei ole erektio-ongelmia, vaikka sekin jossain kohtaa kävi mielessä. Seksuaalista halua pitää vain välillä herätellä.

Halullinen nainen

Mies ei halua eikä pysty. Tajuaa olevansa burnoutissa ja yrittää sitä nyt mukahoitaa, mutta lääkäriin sitä ei saa, ei sitten millään. Sanoo vaan että "kyllä tämä tästä" ja kuukaudet, vuodet vierii.

Mikä siinä on että keski-ikäinen mies pelkää lääkäriä enemmän kuin kuolemaa? Seksitön liitto, monta vuotta lähes ilman seksiä. Yksin olen juossut pariterapiassa. Välillä on niin hirveät himot että meinaan käydä käsiksi työkaveriin. Jos tässä tilanteessa ajautuisin väärään sänkyyn, niin katson kyllä että mahdollinen avioliiton hajoaminen ei olisi yksin minun syyni. Vaan mieluiten haluisin oman mieheni. Meillä oli joskus todella hyvä seksielämä. N48

Vierailija

Neuvoton kirjoitti:
Hankala tilanne. Ei sitä seksiä mistään välttämättä saa, vaikka eroaisikin, ja samalla menisi parisuhteen tuoma turvallisuus. Mutta itsekin seksittömäksi kuihtuneessa suhteessa eläneenä sanon, että elämä on parempaa eron jälkeen. Ihan ok, jos kumpikaan ei halua, mutta Hennan tilanne ei ole sellainen. Kyllä se vie itsetunnon, jos kumppani on haluton, ja jokin syy siihen on.

Voi olla ettei seksiä saisi eron jälkeenkään, mutta jäisi pois aktiivinen tunne torjutukditai hyljityksi tulosta. Ja olisi toivoa: olisi lupa ryhtyä suhteeseen, vaikka vain yhden yön, kun kohdalle osuu. Ja eiköhän naisen kohdalle osu, kun tarpeeksi haluaa.

Marru

Joo enpä tuollasessa suhteessa viihtyis päivääkään . Törkeää käytöstä mieheltä . Seksi kuuluu suhteeseen niinku voi leivälle ja mitä avoimempaa seksi on kumppanin kanssa sen parempi . Näin meillä ja mies on tyytyväinen .

Voi kyynel

Tällainen tilanne on meillä. Itkettää, kun luin tarinan. Tämä on minulle kova paikka, enkä ole hyväksynyt tätä, enkä varmasti hyväksy koskaan. Aika näyttää, kuinka käy tälle liitolle.

Nainen 45 v.

Mekin olemme nelikymppisiä, kolmen lapsen vanhempia. Seksiä ei ole juuri koskaan ja jos on, aina minun aloitteestani. Tunnen itseni huonoksi ja epäviehättäväksi vaikka järjellä ymmärrän, että olen ihan kivan näköinen. Haluaisin enemmän seksiä ja joskus on käynyt mielessä, että haluaisin testata viehätysvoimaani vieraisiin miehiin. En silti voisi pettää miestäni. Meillä on kaikin puolin hyvä suhde mutta seksistä, tai sen puutteesta emme pysty puhumaan

Hei nimimerkki Nainen 45 v., voisikohan tilanteeseen löytyä apua siten, että esimerkiksi perheneuvoja antaisi tukea joko sinulle tai teille molemmille? Joskus toiselta ihmiseltä voi saada hyvin toimivia neuvoja. Kannattaa varmasti ennemmin yrittää parantaa omaa parisuhdetta kuin lähteä kokeilemaan omaa viehätysvoimaa muihin.

lumipallo2

Avioliittomme on vuosien saatossa ajatunut vähäseksisyyteen. Molemmat kyllä haluaisivat mutta miehenä olen totaalisen kyllästynyt vaimon aloitekyvyttömyyteen. Ei edes pientä vinkkiä voi saada milloin rouvalla mahdollisesti tekisi mieli ja siinä saa sitten arvailla. En kyllä voi ymmärtää miehiä jotka torjuvat naisensa aloitteen. Se olisi mitä kiihottavinta jos nainen tekisi aloitteen mutta kun ei niin ei.

Vierailija

Seksittömyys on yksi asia, mutta se, ettei asiasta voida edes puhua ja sen syitä selvitellä, on jo väkivaltaa. Olen pahoillani, mutta jos kommunikoimattomuuteen ei tule pian muutosta, neuvoisin lähtemään suosiolla.

Itselläni on takana yli kymmenen vuoden suhde, jossa oli kyllä seksiä, mutta aina minun aloitteestani, ja selvästi miehen sydän ei ollut mukana touhussa. Vaikka seksi oli teknisesti hyvää, kyseessä on intohimolaji, jota ei voi feikata.

Se tunne, kun saa puhjeta jälleen kukkaan vuosikausia kestäneen tyydyttämättömän parisuhteen jälkeen, on huikea! Kun yhtäkkiä huomaa, että on sittenkin kaunis ja haluttava ei vain jonkun, vaan monien silmissä, sitä voisi vaikka haljeta! Olen itse eron jälkeen kasvanut ainakin viisitoista senttiä henkistä pituutta, saanut kilokaupalla itseluottamusta ja kokemusta siitä, että en pelkästään kelpaa, vaan olen haluttava ja tavoiteltava juuri tällaisena, kaikista kiloistani ja puutteistani huolimatta. Sekä miehen, joka haluaa juuri minua.

Vierailija

Kuullostipa kovin tutulta tilanteesta, tosin itse olin jossain vaiheessa uskaltautunut puhumaan asiasta ääneen, mutten valitettavasti saanut mitään kommunikaatiota aikaiseksi.
Kaipasin lämpöä, kosketusta ja läheisyyttä, olimme kuin kaksi kaverusta liitossamme.
Havahduin jossain vaiheessa siihen että naiseuteni oli niin hukassa, etten osannut edes kuvitella seksifantasiaa, olin ihan lukossa sisäisesti.
Aloin avautua ystävilleni, se auttoi ymmärtämään ettei tämä ole sellainen suhde jossa haluan viettää lopun elämääni.
Tulin tilanteeseen että huomasin olevani hyvin yksinäinen, oireilin ja ahdistunut, oireilin pitkään jatkuneella ihottumalla. Mietin asiaa usein ja ehdotin että menisimme ammattiauttajan puheille josko saisimme vielä liittomme toimimaan.
Mieheni ei ollut valmis siihen, miten olisikaan kun ei pystynyt kanssani edes asiasta puhumaan.
Kirjoittelin pitkiä kirjeitä hänelle ja vastaukseksi sain sanat "kiitos samoin" tmv.
Hän oli lukossa toisella tavalla.
Sovimme että eroamme.
Kolme lasta, lähes 20 yhteistä vuotta.
Vaikka ero oli ihan välttämätön, se oli kuitenkin ihan hirveä pettymys. Elämäni suurin kriisi.
Erosta on nyt kolme vuotta.
Perhekuviot olemme saaneet mallilleen ja silti tuntuu että olen itseni kanssa vielä jossain prosessissa.
Tapasin sattumalta uuden miehen kaksi vuotta sitten. Hän haluaa koskettaa, halata ja pussata. Läheisyys tuntuu uskomattoman hyvältä.
Kuuntele itseäsi ja pura asioita: puhu, kirjoita, laula.
Toivon että löydätte toisenne vielä.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat