Jari Sinkkonen: ”Lapsi tarvitsee itseään vahvemmat vanhemmat” – kolme arkista neuvoa

Jari Sinkkonen muistuttaa, että lapsen täytyy saada välillä epäonnistua ja harjoitella turhautumista.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuulee kouluista ja päiväkodeista jatkuvasti samaa viestiä: lapset pyörittävät yhä enemmän vanhempiaan. ”Vanhemmat kestävät huonosti lasten pettymystä ja kiukkua.”Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (32)

Vanhemmat hoi!

Valitettavan totta myös esim toisen asteen koulutuksessa. Tunneilla opiskelijat pelaavat tietokoneillaan ja puhelimillaan, puhuvat kovaäänisesti opettajan huomautuksista huolimatta, tulevat milloin huvittaa tunneille (jos tulevat) ja haistattelevat ilmettä muuttamatta opettajaa ja opiskelukavereitaan päin kasvoja.

Tänä päivänä opettajilla ei ole auktoriteettia, ja mikä surullisinta mahdollisuutta työrauhaan ja siten opettaa/ohjaamaan opiskelijoita oppitunneilla - jos nuoren ei ole koskaan tarvinnut toimia pyyntöjen/käskyjen mukaan, on opettajan aseeton kun nuori käyttäytyy yllä mainitulla tavalla koulussa. Jäähyille he eivät suostu lähtemään komennoista huolimatta ja muuta niskurointia. Vaikka yrittää keskustella, eivät sanat mene perille. Jos vanhemmilla ei ole lapsiin yhteyttä ja auktoriteettia, on ohjien pitäminen opettajankäsissä lähes mahdoton yhtälö. Ei ihme, että niin monet nuoret opiskelijat saavat potkut työharjoittelusta. He eivät tule ajoissa töihin, eivät kuuntele ja toimi pomon ohjeiden mukaisesti. En vahingossakaan yrittäjänä ottaisi työssäoppimisjaksolle (edes palkatta) osaa tämän päivän toisen asteen opiskleijoista. Onneksi on vielä myös heitä, jotka osaavat ajatella nenäänsä pidemmälle ja myös pärjäävät hyvin työ- ja muuten elämässä.

Miettikää vanhemmat, ennen kuin huudatte opettajille, kun ei teidän pikku mussukka ole käyttäytynyt koulussa. Peili esiin, toivottavasti mitä pikimmin!

Ope

Ihan arkipäivää nykyään päiväkodeissa ja kouluissa, että on tosi paljon lapsia, jotka eivät kykene sopeutumaan siihen, että on sääntöjä, joita pitää noudattaa ja aikuisia, joita pitää totella.Kaikki kyseenalaistetaan ja aikuista ei kunnioiteta.Tyyli on " mutta kun mä en halua tai mutta kun mä haluun". Päälle itkupotkuraivari tai haistattelut.

Surullinen amis-ope

Hei,
Ihan on normaaliarkea ammattikoulussa kaikki ym. Ääriesimerkkinä kouluun marssitetaan lakimies mukaan ohjauskeskusteluihin, vanhinkotilannnetta selvittävälle opettajalle hankitaan varoitus, kun oma lapsi on syyllistynyt tekoon josta työpaikalla saisi potkujen lisäksi rikossyytteen tai erityisopiskelijastatuksella opiskelevalle nuorelle pitää saada tutkinto ammatista, jossa hän ei voi koskaan toimia, koska nuori niin haluaa....Tätä kaikkea ja paljon muuta on nähty. Nyt järkyttävät resurssileikkaukset, joiden johdosta nuorille ei tarjota enää koulussa lähiopetusta, vaan yritysten pitäisi kouluttaa nuoriso "työssäoppien" ammatteihin siinä oman työnsä ohessa. Kaikki me kuitenkin tiedämme kuinka kova paine työelämässä on niillä, jotka ovat vielä paikkansa saaneet pitää. Surullista.

-Amis-ope

Leijonaisä

Kehitysvammaisista saattais olla apua tässä ongelmassa. Mulla on ihana oma kehari lapsi ja hän ei aina olekaan niin kullannuppu et ei pinna kiristyis.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei nimimerkki Leijonaisä: sanos muuta, pinna kiristyy varmasti välillä jokaisella vanhemmalla, eipä ihme, että sinullakin. :-) Kasvattajan tehtävä on välillä kova homma, oli kyse sitten äidistä, isästä tai ammattilaisesta.

Vierailija

Vanhemmat hoi! kirjoitti:
Miettikää vanhemmat, ennen kuin huudatte opettajille, kun ei teidän pikku mussukka ole käyttäytynyt koulussa. Peili esiin, toivottavasti mitä pikimmin!

Todella surullista kuulla... Itse olen katsonut peiliin useamman kerran, käynyt keskusteluja terapeutin kanssa, eikä vieläkään ymmärretä miksi poikani on lievästi sanottuna "helvetin vaikea". En pahoittele hänen puolestaan, mutta toivon ymmärrystä myös niille vanhemmille, jotka katsovat peiliin ja yrittävät tehdä asioille jotain. Koskaan ei ole vain yhtä totuutta...

Vierailija

Ite oon pkssa töissä ja kyllä huomaa siellä jo miten vanhemmuus jollain hukassa. Monta kertaa törmännyt mä en haluu yms juttuihin ihan perusasioissa kuten pukemisessa... yleensä totean että olipas hyvä kun en kysynyt haluatko vaan sanoin että näin tehdään halusit tai et... ei 23 lapsen ryhmässä voi lapset alkaa päättää haluaako ulos vai ei ja koska haluaa... ulkona voivat kyllä toivoa haluamaansa tekemistä...

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hoi! kirjoitti:
Miettikää vanhemmat, ennen kuin huudatte opettajille, kun ei teidän pikku mussukka ole käyttäytynyt koulussa. Peili esiin, toivottavasti mitä pikimmin!

Todella surullista kuulla... Itse olen katsonut peiliin useamman kerran, käynyt keskusteluja terapeutin kanssa, eikä vieläkään ymmärretä miksi poikani on lievästi sanottuna "helvetin vaikea". En pahoittele hänen puolestaan, mutta toivon ymmärrystä myös niille vanhemmille, jotka katsovat peiliin ja yrittävät tehdä asioille jotain. Koskaan ei ole vain yhtä totuutta...

Hei nimimerkki Vanhemmat hoi!, tuon näkökulman esiin tuominen oli tosi hyvä muistutus. Monesti paljon tehdään, mutta asioita on silti vaikea ratkaista. Yritetään muistaa tuo viisas lauseesi: koskaan ei ole vain yhtä totuutta.

Ope toistaiseksi

Kiitos nimimerkille Vanhemmat hoi!

Onko teille tuttua, että rehtorikin osallistuu tähän curlingiin? 

Luokassa muutama oppilas on tyytymätön (johonkin) > oppilaat valittavat rehtorille > rehtori jututtaa oppilaita opettajan selän takana > rehtori kutsuu opettajan kahdenkeskiseen "keskusteluun", jossa opettajan näkemystä tilanteesta ei kysytä.

Valitusten aihe on "liian kova kuri". Opettaja on mielestään vaatinut oppilailta normaaleja käytöstapoja ja työrauhaa tuntityöhön: ei kiroilla, annetaan puheenvuoroja, tullaan ajoissa jne.

Rehtori neuvoo opettajaa katsomaan peiliin, muuttamaan jotenkin toimintaansa ja opettelemaan sietämään meteliä paremmin. Oppilaiden nimiä ei kerrota opettajalle, ja opettajaa kielletään selvittämästä asiaa suoraan ryhmän kanssa. Opettaja haluaa kantaa vastuunsa ilmapiirin parantamiseksi, mutta kokee, että rehtorin toiminnan seurauksena hänellä on siihen kovin vähän työkaluja. 

Että näin kasvatamme lapsia keskinäiseen luottamukseen ja keskustelutaitoihin.

P.S. Opettaja miettii alan tai ainakin työpaikan vaihtoa.

maailmanlaajuinen

Kerrankin olen samaa mieltä. Ja esim, uusioperheessä vaikea puuttua oikeiden vanhempien kasvatus menetelmiin, joissa lapset ovat ottaneet johtajuuden jo pieninä lapsina. Nyt poika kohta 18v ja helpompaa kuin hotelli Kämpissä. Kumpikaan vanhempi ei pysty tuottamaan pienintäkään pettymystä, saatika vaatimaan mitään. Asiasta kyllä keskusteltu, mutta ei muutosta.

Mutsi

Aika vahvasti liioiteltua tämä Sinkkosen asia. Kyllähän suurin osa lapsista kasvatetaan ihan normaalisti. Jos vanhempi ei julkisella paikalla koko ajan jossain ristiriitatilanteessa karju lapselle naama punaisena, niin ei se tarkoita sitä, ettei mitään käytöstapoja kotona harjoiteltaisi.

Mietipä

Ongelma ei ole aina vanhemmat, vaan kännykkäasiassa myös koulu, joka ei saa millään tavoin rajoittaa lasten kännykän käyttöä. Omilla lapsilla ei vielä ole älypuheiimia (7-11-vuotiaita) ja he surevat kun kaverit eivät leiki välitunneilla, vaan pelaavat. Yksi lapsi kysyi ihmeissään, että "äiti miksei opettaja voi vaan sanoa, että nyt kännykät pois ja piste." Kun lapset alkavat itse ihmetellä, miksei heitä voi rajoittaa koulussa, niin on turha myöhemmin osoittaa vain vanhempia. Tämä ei poissulje sitä, että lepsuja vanhempia on paljon.

Vierailija

Mutsi kirjoitti:
Aika vahvasti liioiteltua tämä Sinkkosen asia. Kyllähän suurin osa lapsista kasvatetaan ihan normaalisti. Jos vanhempi ei julkisella paikalla koko ajan jossain ristiriitatilanteessa karju lapselle naama punaisena, niin ei se tarkoita sitä, ettei mitään käytöstapoja kotona harjoiteltaisi.

Toivottavasti teillä ei sentään harjoitella kotona käytöstapoja naama punaisena karjuen... Voi meinaan olla, että lopputulos on päinvastainen.

Mitä käytöstapojen opetttamiseen noin muuten tulee, on se suositeltavaa, yhteiskunnassa kun täytyy ottaa muutkin huomioon (karjuminen kadulla ei ole hyvä käytöstapa).

Vierailija

Juuri näin. Kasvatin poikani yksinhuoltajana. En koskaan kyseenalaistanut sitä, että ihminen on laumaeläin. Laumaeläin tarvitsee johtajan eikä se voi olla alaikäinen lapsi!! Mielestäni onnistuin. Poikani valmistui hiljattain Rajavartiolaitoksen luutnantiksi. Hän kommentoi lapsuuttaan ja nuoruuttaan seuraavasti: "Meinasin mennä hunningolle, mutta onneksi äitillä oli vääpelin otteet! Hän kommentoi myös päiväkotiaikaansa: "Varmaan kaikki oli ihan kivaa, mutta kaikista kivinta oli kun sä tulit aina päivänpäätteeks hakemaan! Siinäpä lapsen ilo, huolimatta hienoista varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmista.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat