Huutojaosta toipuminen vei yli 10 vuotta – liikuntatunnit voivat viedä liikunnan ilon aikuiseltakin

Alakoululaisena oman vuoron odottaminen liikuntatunnilla pelotti: jokaisen piti tehdä venytykset ja kuperkeikat vuorotellen, muiden katsoessa. Suorituksesta sai arvosanan ja opettaja kertoi numeron kaikkien kuullen.

Tätä mieltä: Kun kapteenit valitsivat liikuntatunneilla joukkueita, jäin aina viimeisten joukkoon. Kukaan ei opettanut, että myös me kankeammat ja kömpelömmät voimme nauttia liikunnasta ihan oikeasti, kirjoittaa Anna Pihlajaniemi.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Peruskoulun liikunnan opetussuunnitelmaan ei kuulu lajiopetusta - on hyvä muistaa, että opetussuunnitelma on opettajaa velvoittava asiakirja. Saatetaan kuitenkin pelata esimerkiksi lentopalloa muistuttavaa peliä, mutta pallon sijaan käytetään ilmapalloa. Sitä tuskin kukaan harrastaa vapaa-ajallaan ja oppilailla on matala kynnys osallistua ja iloita.

Opettaja on pedagogiikan asiantuntija ja pätevä opettaja ymmärtää, miten esimerkiksi joukkuejakoja tehdään ilman, että lapsi tuntee itsensä nöyryytetyksi. Liikuntatunneilla pyritään motoristien taitojen harjoitteluun ja keholliseen kokemukseen. Nykyopettajien keskuudessa on yleisessä tiedossa se, miten arka aihe oma kehollisuus on monelle lapselle. Muiden oppilaiden ja myös opettajan arvioivaksi tulkitun katseen välttää esimerkiksi niin, että liikuntatunnin kulku etenee siihen tahtiin, että toisten tekemiseen ei yksinkertaisesti ehdi kiinnittää huomiota. Tästä esimerkkinä olkoon erilaisten ratojen yms kulku hyvässä vauhdissa ja samanaikaisesti, jolloin vain omaan tekemiseen jää aikaa.

Vierailija

Opetussuunnitelma kertoo mitä sisältöjä opetuksessa tulee käydä, ei sitä mitä sisältöjä ei saa käydä. Mikään ei esyä oikeiden lajien harrastamista liikuntatunneill vaikkei sitä ekplisiittisestä kansallisen tason OPS:sa määtiteltäisi. Lajimäärittelyt olisi mahdoton sinne tehdäkään paikallisista eroista johtuen.

Vierailija

Opetussuunnitelmaan tässä viittaamalla kaiketi tarkoitetaan sitä, että jos sen on lukenut ja ymmärtää lukemaansa, liikunnanopetus nykypäivänä ei ole lähimaillakaan sitä, mitä artikkelissa kuvattiin.

Vierailija

Opetussuunnitelma ei kiellä lentopallon pelaamista - sitä saa ja jopa kuuluu edelleen pelata sellaisenaan. Opetussuunnitelma painottaa taitojen oppimista ja lentopallo opettaa näitä mm. heiton, lyönnin ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei nimimerkki Vierailija: hyvä kuulla, että jos opetussuunnitelmaa noudatetaan, "liikunnanopetus nykypäivänä ei ole lähimaillakaan sitä, mitä artikkelissa kuvattiin". Onko teillä muilla kokemusta, onko vanhasta huutojakojen kaltaisista käytännöistä vielä jäänteitä käytössä?

Vierailija

Valitettavasti noista vanhoista käyttännöistä on vielä valtavasti jäljellä, kuinka yksi näyttää esimerkkiä kärrynpyörästä tai kuperkeikasta opettajan kehuessa kympin suoritukseksi. Sijaisopen ollessa vuorossa, saattaa saada maistiaisen siitä kuinka kivaa liikuntatunnilla oikestaan saattaisi olla. Miksei sulkapalloa voisi vain pelata pelaamisen ilosta, hauskaa pitäen ja nauttien yhdessäolosta? Miksi kuutos tai seiskaluokkalaiset tarvitsevat rankingtaulukon, josta kaikki näkevät sinun olevan heikoin pelaaja? Tällaisia olivat viime vuoden liikuntatunnit yhdessä alakoulussa pohjois-suomessa. Uudistukset tulevat hitaasti.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Hei Vierailija, no onpa kurjaa, että uudistuminen tosiaan tapahtuu näin hitaasti, ainakin teillä siellä. Toivotaan, että liikunnan iloa alettaisiin korostaa suorituksia enemmän, se varmasti on jo monien opettajien sisäistämä ajatus joka tapauksessa.

1960-luvun koululainen

Maalaisopikouöua käyneenä ja lähinnä epäpätevien opettajien ohjaamana minulla on samanlaisia kokemuksia kuin artikkelin kirjoittajalla. Vielä kohta 70-vuotiaana inhoan voimistelua. Kooltaan pienimpään jouduin koulussa hyppimään varsahyppyä nurkasta nurkkaan aina ensimmäisenä. Sininen voimistelupuku inhottaa vieläkin. Meilläkään ei opetettu minkään pelin sääntöjä kunnolla. Vasta aikuisena olen nauttinut juoksusta, kävelystä ja nyttemmin uinnista. Uimakoulunopettajalleni olen tosi kiitollinen. Vähitellen olen oppinut nauttimaan myös kuntosalista.
Mutta urheilu ja voimistelu eivät olleet sen ajan koulun ainoa kammotus. Musiikkitunneilla olivat ehkä vielä kauheampaa. Meille opetettiin, että jos ei osaa laulaa, ei voi ymmärtää musiikista muutenkaan. Sekin on ollut opeteltava vasta paljon myöhemmin.
Toivottavasti nykykoulumaailman tilanne on parempi.

Vierailija

Arvioinnin kohteeksi tulee joutumaan monta kertaa aikuisiällä mm. työelämässä ja se on opittava kestämään. Tänä päivänä ollaan liian herkkiä. Koululiikunta itsellä oli arvosana 7 ja tänä päivänä fyysinen suorituskyky on parempi kuin suurimmalla osalla silloisista luokan 9-10 arvosanan liikunnan oppilaista. Enkä osannut pelata. Se on itsestä kiinni onko koululiikunta tekosyy jäädä sohvalle. Ikä on 30.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Arvioinnin kohteeksi tulee joutumaan monta kertaa aikuisiällä mm. työelämässä ja se on opittava kestämään. Tänä päivänä ollaan liian herkkiä. Koululiikunta itsellä oli arvosana 7 ja tänä päivänä fyysinen suorituskyky on parempi kuin suurimmalla osalla silloisista luokan 9-10 arvosanan liikunnan oppilaista. Enkä osannut pelata. Se on itsestä kiinni onko koululiikunta tekosyy jäädä sohvalle. Ikä on 30.

Koululiikunnan tarkoitus ei ole opettaa kestämään arviointia, tai luoda kovuutta, vaan sen tulisi herättää mielenkiintoa liikkumiseen. Ei se ainakaan itselläni ole toiminut, vaan liikunnan into on löytynyt vasta näin myöhemmin omien kiinnostusten kohteiden myötä. Näin ollen omalla kohdallani koululiikunta on siis epäonnistunut tehtävässään.

Vierailija

Jaan tunteen. Liikuin vapaa-ajalla omintakeisesti. Maalaispoikana kroppa oli niin hämmästyttävän hyvässä kunnossa, että, kun kaverit leikkimielisesti iskivät vatsaan, lihakset suojasivat ja kestivät iskut. Vanhempani olivat akateemisesti suuntautuneita, joten liikuntaan tai välineisiin ei panostettu. Kun luokkatoverini nauttivat luistelusta, minun jalkani särkivät huonon tuen puuttuessa.

Olin hyvässä kunnossa, mutta kukaan ei ollut koskaan opastanut liikkumista. Sain aina vain seiskaa ja sen annettiin ymmärtää olevan vain geeneettisesti määräytyvä kuten musikaalisuus. Paitsio? Missään ei koskaan opetettu jalkapallon sääntöjä eikä osoitettu, mistä niitä saisi tietää. Huudeltiin vain kuin tolvanalle, joka ei ymmärrä edes pelin perusteita. En vieläkään pidä jalkapallon katselusta, kun missasin koululiikunnassa joukueurheilun ilon.

Vasta yliopistoliikunnassa ja opastetuilla tunneilla oivalsin, kuinka äärettömän kivaa on oppia liikunnallisia asioita. Nyt aikuisena olen monin verroin liikunnallisempi ja paremmassa kunnossa kuin silloiset kympin oppilaat.

Vierailija

Joo mäkin jäin viimeisten joukkoon ala-asteella ja vaikka miten tosissani juoksin tai löin pesäpalloa (ja osuin myös palloonkin) niin silti liikunnan numero oli toistuvasti 7. Aika tylyä ja vielä tuollaiselle ala-asteikäiselle. Näin siis vm89-92. Kun siirryin yläasteelle liikuntanumero vaihtui 9. Enkä tehnyt mitäön sen enempää toisin. Sen sijaan jotkut ala-asteen 8-9nron tytöistä ei sitten viitsineet liikkua/osallistua liikuntatunneille enää yläasteella lainkaan. Muutenkin liikunta yläasteella oli inhimillisempää. Ala-asteen liikunnan opettajamme oli siis täysin paska motivoimisessa, kannustamisessa ja arvioimisessa. Ja vanhempani niin vitun hiiriä etteivät voineet tehdä asiasta numeroa. Joten jos ikinä oman lapseni kohdalla, niin sitä ei perusteitta niellä. Että sillei. Vesalan ala-asteen silloiselle liikunnan opettajalle terveisiä, vanhene rauhassa.

Vierailija

Mullakin oli ala-asteella liikunnan numero 7. Tietääkseni luokaltani + rinnakkaisluokalta ei kenelläkään muulla. No nyt olen 35v, edelleen hoikka ja ehkä urheilullisempi, mutta samalla luokalla olleista niin moni muu täynnä läskiä lyllerrystä. Että vaikka miten olisi hyvää/huonoa koululiikunta, niin aikuisiällä vaikutus yleisemmin ei enää johdu siitä. Ehkä enemmänkin aikuisiän liikkumista määrittää sen jälkeinen ravinto, ja jäikö ryyppyputki päälle opiskeluajoilta (jos edes opiskelemaan meni).

Liikkaope

Koululiikuntaan on onneksi tullut jo paljon uusia, ei-kilpailullisia lajeja, ja muutenkin oppilaslähtöisempää otetta. Toki perinteisetkin lajit ja harjoitteet ovat hyviä ja suosittujakin, mutta niitä pitää teettää ihan eri tavalla kuin jutun esimerkissä on kerrottu. Arviointia ei todellakaan kuulu tehdä kaikkien kuullen, ja oppilaalla on myös oikeus tietää, mistä hänen arvosanansa on muodostunut. Liikunnanopettajan opinnoissa panostettiin jo 2000-luvulla minun aikanani paljon eriyttämiseen (eli annetaan oppilaille esim. telinevoimistelussa haastavuudeltaan erilaisia tehtäviä, joista valitsevat itselleen sopivat). Huutojakoja en usko kenenkään ainakaan nuoremman opettajan enää käyttävän, joukkueet saa tehtyä monella muullakin tapaa. Itse en ole huutojakoja käyttänyt kertaakaan 10v urani aikana, edes oppilaiden pyynnöstä. Kerran kävi niin, että sijainen (ei opettaja) oli käyttänyt huutojakoja, ja viimeiseksi jäänyt oppilas kertoi siitä myöhemmin pahoillaan. Harmitti hirveästi kivan, motivoituneen oppilaan puolesta.
Tärkein tehtävä minulla liikunnanopettajana on juuri se, että jokainen oppilas uskoo peruskoulusta lähtiessään voivansa harrastaa valitsemaansa liikuntaa myöhemminkin, ja on saanut koululiikunnasta hyviä kokemuksia.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat