Lukijan kirje: Äidin negatiivisuus raivostuttaa

Sanon toki äidille vastaan, mutten ole tohtinut koskaan karjaista, että käännäpä asiat nyt positiiviseksi vaikka yhden viikon ajan!Lue koko juttu

Kommentit (11)

Totuus tekee vapaaksi

Ehkä äidillesi tekisi hyvää, jos kuitenkin joskus pysäyttäisit hänen negatiivisuustulvansa. Onko sitä kukaan hänelle tehnyt? Nostanut peiliä hänen silmiensä eteen ja näyttänyt, millainen hän on.

Tiedätkö, miksi hän on niin negatiivinen? Jos tiedät hänen lihaansa pistävän piikin, ehkä siihen tarttuminen herättäisi äitisi.

Kannattaa ainakin harkita. Hänen ja itsesi takia. Iso kirja sanoo, että totuus tekee meidät vapaaksi. Ja ehkä oma olosikin helpottaa.

Vierailija

Pystyn samaistumaan tapaasi ajatella. Olen vain muuttunut. Ensinnäkin ihmiset kestää negatiivisuutta eri tavoin, joillekin yhden tekevää ja toiset ahdistuvat jo pienestä altistuksesta.

Poikasi ja kälysi eivät omaa historiaa äitisi kanssa siinä määrin kuin sinä. Lapsi jos kasvaa aikuisen kanssa joka luo ympäristöstään paikan joka on pelkkää negatiivisuutta ja arvostelua, on jo tutkitusti selvää että se aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa mielelle. Aikuisetkin sairastuu vakavasti huonossa suhteessa.

Parasta olisi että käyt raskaan henkisen polun läpi jonka jälkeen äitisi valta sinun mieleesi ei kosketa enää. Siinä vaiheessa voi myös suojella itseään ilman vihan/katkeruuden tunteita ja ehkä jopa parantamaan välejä, vaikka hyviä niistä ei tulisikaan.

Valitukseen kyllästänyt

Minusta sinun ei tarvitse sietää äitisi negatiivisuutta. Sano vastaan ja kerro miltä sinusta tuntuu. Olet aikuinen ja sinulla on tarvittaessa oikeus myös katkaista välit.
Toinen asia on, että valittaminen ja yleinen negatiivisuus on suomalaisten helmasynti. Monet jaksavat valittaa päivät pääksytysten kaikenlaisista pikkuasioista ja ovat aina nuttu nurin. Olen itse vähentänyt kanssakäymistä ystävien ja tuttavien kanssa, jotka valittavat valittamistaan, vaikka asiat ovat ihan hyvin. Se on vain tapa, joka rasittaa kuuntelijaa.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Vierailija kirjoitti:
Pystyn samaistumaan tapaasi ajatella. Olen vain muuttunut. Ensinnäkin ihmiset kestää negatiivisuutta eri tavoin, joillekin yhden tekevää ja toiset ahdistuvat jo pienestä altistuksesta.

Poikasi ja kälysi eivät omaa historiaa äitisi kanssa siinä määrin kuin sinä. Lapsi jos kasvaa aikuisen kanssa joka luo ympäristöstään paikan joka on pelkkää negatiivisuutta ja arvostelua, on jo tutkitusti selvää että se aiheuttaa peruuttamatonta tuhoa mielelle. Aikuisetkin sairastuu vakavasti huonossa suhteessa.

Parasta olisi että käyt raskaan henkisen polun läpi jonka jälkeen äitisi valta sinun mieleesi ei kosketa enää. Siinä vaiheessa voi myös suojella itseään ilman vihan/katkeruuden tunteita ja ehkä jopa parantamaan välejä, vaikka hyviä niistä ei tulisikaan.

Hei Vierailija, itsensä suojeleminen on varmasti viisasta. Mutta miten tehdä se taidolla ja loukkaamatta, se on usein vaikea haaste. Hienoa, että koet itse löytäneesi toimivan tavan.

Arjalle

Kun ajattelee välejä sellaisiin jotka loukkaa tai aiheuttaa pahaa mieltä miksi olla niin huolissaan että loukkaa. Varsinkin jos puhuu kuin ihminen ihmiselle ja miltä tuntuu. Viha ja katkeruus on useimmiten niitä joiden vuoksi toinen osapuoli loukkaantuu ja tulee patti tilanne ja se kun asioista ei puhuta ajoissa.

Onneksi olen tullut isääni ☺

Puhut ihan minun suullani! Äitini on peruspessimisti ihminen joka vatvoo asiat negatiivisen kautta kolmeen kertaan: etukäteen ( kuinka surkeasti kaikki tulee kuitenkin menemään), nykyhetkellä ( tätä minä pelkäsin että näin tässä tulee käymään) ja takakäteen ( kyllä olis oitäny tietää ettei mikään mee niinkuin suunnittelee). Ka kaikki tämä, vaikka oikeasti asiat olisivat ihan hyvin. Myös itsesääli ja alemmuudentunto on voimavaroista kaikkein kantavin!
Koskaan ei minnekään pääse ( hänellä ei ole ajokorttia), eikä kukaan vie minnekään. Sitten kun kysyy, niin vastaus on yleensä ettei nyt jaksa minnekään lähteä. Tai jos lähtee niin autossa oli liikaa vetoa tai epämukavat penkit. Tai viivyttiin liian kauan. Tai ei menty sellaista reittiä mikä olisi kiinnostanut.
Lapsenlapsia hän kaipaa, mutta kun tulevat käymään, niin, peijoonit, sekoittavat kaiken ja murustelevatkin lattialle.
Pääsääntöisesti äidille ei voi kun nauraa, mutta välillä kyllä huumori loppuukin!

Molemminpuolinen kunnioitus

Hei! Minä olen aina pitänyt puoleni äitiäni vastaan. Kun olen huomannut jossain asiassa negatiivisuutta, olen aloittanut keskustelun tyyliin, että oletko tullut ajatelleeksi, että asian voisi nähdä näin ja näinkin. Joskus puhe ei ole mennyt perille, mutta olenpa joskus saanut hänet miettimään asiaa toiselta kannalta. Ja jos lopputulos ei ole muuttunut, olen todennut, että OK, sovitaan sitten, että ollaan tästä asiasta eri mieltä. Kohtelias jämäkkyys tuntuu toimivan eivätkä silloin taistele ihmiset vaan vain eri mielipiteet. Eikä tarvitse turvautua huutokilpailuun. Useimmat ihmiset osaavat suhtautua asioihin harkitsevasti kunhan heitä aidosti kuuntelee ja arvostaa, mutta muistaa pitää omat rajansa.

Vierailija

Ota etäisyyttä. Äidin luona voi kylällä ja kahvilla, mutta koko elämää ei tarvitse avata. Itse olen ottanut etäisyyttä, koska äidilläni ja minulla on hyvin erilainen suhtautuminen asioihin. Esim. Lapseni rajoihin asettaminen. Äidin moraali on hyvin löysä. Kiroilee ym. Lapsen kuullen.
En ole äitini vahti, joten suosiolla olen ottanut etäisyyttä. Sopii minulle.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä. Äidin luona voi kylällä ja kahvilla, mutta koko elämää ei tarvitse avata. Itse olen ottanut etäisyyttä, koska äidilläni ja minulla on hyvin erilainen suhtautuminen asioihin. Esim. Lapseni rajoihin asettaminen. Äidin moraali on hyvin löysä. Kiroilee ym. Lapsen kuullen.
En ole äitini vahti, joten suosiolla olen ottanut etäisyyttä. Sopii minulle.

Hei Vierailija, yhteydenpito voi todella varmasti joskus olla hyvin vaikeaa, jos esimerkiksi kertomallasi tavalla moraali, käytöstavat ja rajat ovat hyvin erilaisia. Viisautta ja hyvää jatkoa teille!

Vierailija

Parhaasta lapsuudenytävästäni on vuosien aikana kehittynyt todellinen peruspessimisti. Hän esimerkiksi ei käy missään tai harrasta mitään, koska "se ei ole hauskaa yksin" (hän ei kuitenkaan ole lainkaan ujo tai sisäänpäinkääntynyt), joka asiasta löytyy aina joku huono puoli. Kun käyn hänen luonaan toisella puolella Suomea, juodaan kahvit ja jutellaan pintapuolisesti minun asioita ja sitten istutaan nojatuoleihin puhumaan maailman epäkohdista. -Ei parantamaan niitä. Siksi käyn siellä erittäin harvoin, ne ovat niin raskaita reissuja.

Vierailija

Oletteko miettineet, että nämä negatiiviset lähimmäisenne voivat ollakin todellisuudessa masentuneita? Tuntuisiko hyvältä sanoa, että katkaise välit masentuneeseen kaveriin, niin saat paremman mielen?

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat