Lukijan kirje: Äitini viestii rivien välistä
klo 14:12 | 27.10.2017
Jo lapsuudesta muistan, miten minua ärsytti äitini tapa viestiä ilmeillä ja huokauksilla.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo lapsuudesta muistan, miten minua ärsytti äitini tapa viestiä ilmeillä ja huokauksilla.Lue koko juttu
Äitisi käyttäytyy ikäkaudelleen tyypilliseen tapaan. Teoriani on, että sen ikäpolven naiset ovat olleet melko alistettuja, ensin vanhemmilleen, sitten miehilleen. Et voi häntä muuttaa, voit tarkkailla itseäsi ja varoa hänen huonoja mallejaan. Minun äitini takertui minuun, minäkin haluaisin takertua lapsiini. Onneksi he ajavat minut kauemmaksi ja osaan useimmiten hillitä itseni. Välillämme on silti rakkautta ja läheisyyttä.
En tiedä onko kyse iästä. Jo pitkään kuollut isänäitini viesti ihan suoraan puheellaan, jota eleet ja ilmeet vain tehostivat. Luulen että äitini taas yrittää Sinun äitisi tapaan pakottaa minut ja sisareni lukemaan rivien välistä. Olemme sopineet ettei onnistu, ja olen sanonut että sano suoraan esimerkiksi jos haluat tulla viikonlopuksi luoksemme tai jos et halua. Tervetuloa -kommentti riittää, muu soutaminen ja huopaaminen on turhaa. Jos alistuu kerrankin, saa kärsiä siitä niin kauan kuin elinikää riittää. Kysymys on toisten henkisestä hyppyyttämisestä. Ja siitä nauttimisesta.
Minun äitini ei edes huokaile. Mutkan kautta saa sitten kuulla kaikista asioista, välillä ihan hölmöistäkin. Esimerkiksi piti siskolta kuulla, että kylässä ollessaan äiti tykkäisi yövalosta sohvan vieressä. Voisi siten lukea vielä lehteä ennen nukahtamista. Tätäkään ei voinut suoraan pyytää.
Hei! Minä olen huomannut, että kun olen itse opetellut olemaan aidosti läsnä ja kuuntelemaan äitiäni, niin meillä on ollut hyviä keskusteluja. Kun sitten olen osoittanut, että kuuntelen häntä, olen saanut selville hänen tarpeitaan ja toiveitaan. Pitää myös välillä kysyä, niin voi saada vastauksen. Hän ei valita ja on hyvin iloinen, kun joku aidosti näkee hänen arvonsa ihmisenä. Veljeni käyvät häntä katsomassa, ovat kärsimättömiä, räpläävät kännyköitään, puhuvat vain itsestään ja tiuskivat heti vanhalle ihmiselle, jos uskaltaa jotain kysyä (huono kuulo) tai kyseenalaistaa. En pidä äitiäni enkelinä, mutta jos ihminen huomioidaan aidosti, hän saattaa positiivisesti yllättää.
Minulla oli kerran sellainen miesystävä joka kuvitteli minun tarkoittavan jotain muuta kuin sanoin. Monta kertaa sanoin hänelle: "älä yritä lukea rivien välistä koska siellä ei lue mitään". Hän ollut jo pitkään entinen miesystävä.