Riitta, 64, uupui miehensä hoitamiseen ja erosi 36 vuoden liiton jälkeen: ”Tuntui ainoalta ratkaisulta”

Riitta, 64, uupui miehensä hoitamiseen ja erosi 36 vuoden liiton jälkeen: ”Tuntui ainoalta ratkaisulta”

”Kerroin Laurille, että haluan eron ja että olen järjestänyt hänelle hoitopaikan. Se oli hänelle shokki”, kertoo nyt 64-vuotias Riitta. Kuvituskuvan nainen ei liity artikkeliin.

Riitta päätti erota Parkinsonin tautia sairastavasta miehestään 36 avioliittovuoden jälkeen. Hänestä se oli ainoa mahdollinen ratkaisu, mutta hinta oli kova: välit menivät sekä anopin että esikoispojan kanssa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (49)

Vierailija

Kyllä parkissontauti muuttaa psyykkistä olemusta.
Sitten on vielä lääkkeet jotka muuttavat ihmistä.
En tunnista enään äitiäni joka sairastaa Parkinsonia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä on vain tämä yksi elämä ja useimmiten nainen on se joka uhraa kaiken perheen eteen. Jutussahan oli niin että perhe oli sopeutunut ainaisiin muuttoihinkin ja uuden kodin perustaminen ei ole helppoa. Luulen että uupuminen on tapahtunut jo ennen miehen sairastumista. Kuinkahan olisi käynyt jos sairastunut olisi ollut vaimo? Olen nähnyt sen kun näin on ja ei erota vaan pidetään kulissia yllä, onnetonta elämää molemmille.

Omaishoitajien asiat ovat Suom...

Mahdollisesti kysymys on omaishoitajan loppuun palamisesta? Omaishoitajien asiat ovat Suomessa pääosin retuperällä. Omaishoidontuki ei ole subjektiivinen oikeus, vaan kunnat harkitsevat, kenelle tukea maksetaan, kuinka paljon ja millä perusteilla. Vain pieni osa päätoimisista omaishoitajista saa omaishoidontukea. Sidonnaisuus hoitotyöhön on suurta - jaksaisitko itse huolehtia 24/7 sairaasta läheisestäsi???

Omaishoitaja ei välttämättä saa lakisääteisiä vapaapäiviään, koska sopivaa sijaishoitoa ei ole tarjolla. Monikaan kunta ei halua järjestää sijaishoitajaa omaishoidettavalle kotiin. Sijaishoitopaikka voi olla kaukana tai se on täysin sopimaton hoidettavan tarpeisiin nähden. Esimerkiksi laitos kuten terveyskeskuksen vuodeosasto tai vanhainkoti on kaoottinen ja levoton hoitopaikka kotona asuvalle ihmiselle. Sijaishoitoa ei käytetä, koska omaishoidettava on huonommassa kunnossa sijaishoidosta kotiin tullessa kuin sinne mennessä.

Parkinsonin tauti etenee hyvin yksilöllisesti ja myös oireet vaihtelevat eri potilailla paljonkin. Kaikilla potilailla ei ole kaikkia oireita. Osalla potilaista taudinkuvaan kuuluu myös ns. Parkinsonin taudin dementiaa. Parkinsonin tautia ei vielä tunneta riittävän hyvin ja sairastunutta voidaan luulla oireiden perusteella jopa humalaiseksi. Paremmin tunnetaan yleisin dementiaa aiheuttava muistisairaus eli Alzheimerin tauti. Alzheimer-potilaatkin ovat yksilöllisiä. Osa on rauhallisia, jopa flegmaattisia, hyväntuulisia ja levollisia. Osa on karkailevia, levottomia, arvaamattomia ja jopa väkivaltaisia.

Vierailija

Omaishoito on usein sitä, että noin 70-80-vuotias, iäkäs ja monisairas puoliso hoitaa kotona vielä huonokuntoisempaa ja monisairaampaa puolisoaan. Kunnan kotihoitaja käväisee, kurkistaa ovelta ja antaa lääkkeet. Kunnallinen kotihoito tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa lähitulevaisuudessa. Nykyinen kotihoito ei pysty vastaamaan kotona asuvien, ikääntyneiden ihmisten tarpeisiin, koska ikääntyneitä on entistä enemmän. Ikääntyneiden lapset ja lapsenlapset voivat asua kaukana. Lapsillakin on usein työ, vielä kotona asuvia lapsia ja oma koti hoidettavana. Kaikilla perheenjäsenet eivät asu naapurissa tai edes samalla paikkakunnalla.

Parkinsonin tauti etenee - osalla hitaasti ja osalla nopeammin. Parannuskeinoa sairauteen ei ole vielä löydetty. Oireita voidaan helpottaa lääkkeillä, omaehtoisella liikunnalla ja fysioterapialla. Parkinsonin tauti aiheuttaa vapinaa, jäykkyyttä, liikkeitten hitautta, uupumusta, univaikeuksia ja voimakasta päiväaikaista väsymystä. Monella potilaalla on myös masennusta ja aloitekyvyttömyyttä, mielialamuutoksia ja virtsaus- ja ulostamisvaikeuksia. Pitkälle edenneessä sairaudessa potilas tarvitsee apua juomiseen, syömiseen, wc-käynteihin, peseytymiseen, pukeutumiseen, liikkumiseen ja muihin arkipäivän toimintoihin.

Vierailija

"Parkinsonin tauti ei muuta psyykeä, vie ainoastaan liikuntakyvyn." Parkinsonin tauti oireineen ja lääkityksineen vaikuttaa potilaan psyykkiseen tasapainoon. Jos sairastunut on työikäinen, työnteko käy tilanvaihteluiden, yöllisten univaikeuksien ja päiväaikaisen uupumuksen takia raskaaksi ja mahdottomaksi. Autolla ajaminen on vaarallista ja ajokortista on luovuttava, koska kuljettaja on liikenteessä vaaraksi itselle ja muille. Suurimmalla osalla Parkinsonin tautia sairastavista on eriasteista masennusta ja osa potilaista saa taudin edetessä Parkinson-dementian.

ainasamalaulu

mietityttää kirjoitti:
Miksi piti erota, eikö laitospaikan saaminen ja omaishoitajuudesta luopuminen olisi riittänyt? En tuomitse mutta tuntuu pahalta että ihminen hylätään silloin kun hän on heikoimmillaan. Ollut todella kova paikka miehelle. Hänellä ei ollut mahdollisuutta uuteen elämään ja suhteeseen toisin kuin vaimolla. Parkinsonin tauti ei muuta psyykeä, vie ainoastaan liikuntakyvyn. Entä jos tilanne olisi ollut toisinpäin ja vaimo olisi sairastunut?

Niin, tilastojen mukaan omaishoitajat ovat pääsääntöisesti naisia. Kun nainen sairastuu, mies lähtee.  Hatunnosto sukupuoleen katsomatta kaikille niille, jotka jaksavat, oli se sitten hautaan asti tai hoitokotiin asti. 

Vierailija

Missä oli miehen suku ja muut perheen läheiset, kun vastuu sairaasta miehestä jäi yksin vaimolle? Kävikö miehen suku auttamassa esimerkiksi kotiapuna ja sijaishoitajana, jotta vaimo olisi saanut levätä ja nukkua univelkansa pois? Suosittelen tutustumaan paremmin Parkinsonin tautiin ja miten sairaus vaikuttaa potilaan toimintakykyyn. Sairauden edetessä Parkinson-potilas ei pysty asumaan yksin eikä hän selviä tavallisista päivittäisistä toiminnoista ilman omaishoitajan tai muun hoitajan apua. Tulkaa sitten kommentoimaan palstalle, miten Riitan olisi pitänyt Teidän mielestä toimia!

Tytär

Äitini sairastaa Parkinsonin tautia. Sairaus ja lääkitys muuttaa ihmisen ihan toisenlaiseksi. Suren usein sitä, että mummu ei jaksa touhuta lasteni kanssa. Miten kauan hän selviää kotona? Entä kun täytyy muuttaa, niin minne? Kun vanhempien sairastuminen on vaikeaa hyväksyä, miten sitten puolison sairastuminen? Mietin että onko ihan pakko erota ja hylätä? Eikö laitoshoito olisi sittenkin parempi? Kävisi hoitamassa sairastunutta omien voimien mukaan. Siinä, että omaishoitaja uuvuttaa itsensä, siinä ei ole mitään järkeä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Suosittelen tutustumaan paremmin Parkinsonin tautiin ja miten sairaus vaikuttaa potilaan toimintakykyyn. Sairauden edetessä Parkinson-potilas ei pysty asumaan yksin eikä hän selviä tavallisista päivittäisistä toiminnoista ilman omaishoitajan tai muun hoitajan apua. Tulkaa sitten kommentoimaan palstalle, miten Riitan olisi pitänyt Teidän mielestä toimia!

Olen tutustunut tautiin, koska miehelläni on se. Potilas tarvitsee taudin edetessä niin paljon  hoitoa, että omaishoitaja väsyy väistämättä. Laitospaikan etsimisen ymmärrän, mutta avioeroa en.  Uskon, että ero johtui asioista, jotka tapahtuivat jo ennen miehen sairastumista, esim. siitä, että Riitta oli mahdollisesti asettanut liian pitkään muiden tarpeet etusijalle, elänyt miehen ja lasten kautta ja katkeroitui sitten siitä, että "palkintoa" eli yhteisiä, vapaita eläkevuosia ei tullutkaan. Jos liitto olisi ollut tasavertainen kahden toisiaan tukevan aikuisen suhde ennen sairastumista, ei avioeron tarvetta olisi ollut, koska Riitalla ei olisi ollut "elämätöntä elämää" jonka hakuun hän nyt lähti. Tämä on siis vain ulkopuolisen pohdintaa, ei absoluuttinen totuus.

Vierailija

Jos ero tulikin tästä syystä: Kyseessä ei ollut enää tasavertainen parisuhde vaan yksipuolinen hoitosuhde. Mies tarvitsi kaikessa vaimon apua. Vaimo oli sidoksissa 24/7 miehensä hoitoon eikä miehelle saanut sijaishoitoa mistään. Vaimo ei saanut levätä eikä nukkua. Vaimo paloi loppuun ja uupui omaishoitajuuteen. Parkinsonin tauti vaikuttaa sairastuneen persoonallisuuteen sairauden edetessä. Sairauden edetessä parkkis ei pärjää yksin, koska hän ei selviä omatoimisesti päivittäisistä toiminnoista. Parkkiksille myös sattuu ja tapahtuu usein kotitapaturmia kuten kaatumisia ja putoamisia.

Vierailija

Suomi on täynnä Riittoja, jotka tekevät pyyteettömästi vuodesta toiseen - uhrautuvat puolisonsa, lastensa tai lastenlastensa takia. Suuret ikäluokat ovat jo eläkeiässä ja vanhusten määrä kasvaa lähivuosina. Samalla myös muistisairaita ja/tai muuten paljon apua tarvitsevia vanhuksia on Suomessa yhä enemmän. Yhä useammalla meistä on perheessä tai lähipiirissä muistisairas, joka asuu kotona. Vanhusten pitäisi pärjätä omassa kodissaan yhä pitempään - rajoitteista, sairauksista ja vaivoista huolimatta. Vanhusten yksinäisyys ja masennus, kotiin eristäytyminen ja toimettomuus ovat suuria ongelmia. Kotihoito käväisee 1-3 kertaa päivässä ja muun ajan yksinäinen vanhus joko istuu tuolilla tai makaa vuoteessa.

Amalia

Itse en usko, että olisin pystynyt eroamaan. Tarpeeksi iso päätös olisi ollut viedä mies hoivalaitokseen. Lisäksi en olisi pystynyt perustelemaan päätöstä erosta lapsilleni, saati laajemmalle lähipiirille. Ja tuskin olisin ollut onnellinenkaan enää toisen kanssa, kun kuitenkin olisin miettinyt miestäni siellä sairaalassa. Mutta kukin tekee omat ratkaisut ja elää niiden päätösten ja seuraamusten kanssa.

Vierailija

Parkinson on kova tauti molemmille. En tiedä kuinka toimisin samassa tilanteessa vuosien aikana. Olisiko tämä tarina valoisampi jos laitoshoito järjestyy aikaisemmin? Tuntuu, että vaimo jäi aivan yksin, että lapset ja muu lähipiiri ei auttanut ollenkaan. Yksi asia kuitenkin on tiedossa; myös Reino vanhenee joka päivä...

Vierailija

Oikea päätös kirjoitti:
Ainoa oikea ratkaisu. Jos hän olisi jatkanut miehensä omaishoitoa, olisi potilaita ollut kohta kaksi...kaikilla meillä ei vain ole samalla lailla voimavaroja ja on rohkeutta tunnustaa se. Millähän oikeudella vanhin poika tuomitsi äitinsä, oliko itse hoitanut isäänsä 24/7/365? Itse en haluaisi, että kukaan uhraa oman elämänsä, jos sattuisin vakavasti sairastumaan.  Hyvä, että teit ratkaisusi -kellään muulla ei ole oikeutta sitä tuomita, kukaan muuhan ei elä elämääsi!

Kyllä hän varmaan ymmärsi sen, ettei jaksa hoitaa 24/7, mutta miksi ero? Rakkaus loppuu kun toinen sairastuu vakavasti?

Vierailija

Serena kirjoitti:
Ei kenelläkään meistä ole oikeutta arvostella toisten päätöksiä. Riitta teki tässä tilanteessa niin kuin hän ajatteli olevan sen ainoan oikean päätöksen ja sitä meidän pitää kunnioittaa. Käsi sydämelle - kuka meistä jaksaisi sellaista hoitorumbaa kuin minkä läpi hän oli kulkenut jo monta vuotta? Miehen tila paheni koko ajan. Ei voi olettaa että jaksaisi hoitaa toista 24/7 varsinkin kun koko elämä oli jo mennyt miehen kuvioiden mukaan. Hyvä päätös ottaa elämä haltuun ja tehdä lopulta niin miltä itse tuntui parhaalta. En todellakaan koskaan menisi moittimaan ihmisiä siitä mitä he ovat päättäneet, ei se kuulu kenellekään ulkopuoliselle.

Ja sehän ei ole mahdollista, että olisi naimisissa miehen kanssa jota joku toinen hoitaa?

Oikein meni

mietityttää kirjoitti:
Miksi piti erota, eikö laitospaikan saaminen ja omaishoitajuudesta luopuminen olisi riittänyt? En tuomitse mutta tuntuu pahalta että ihminen hylätään silloin kun hän on heikoimmillaan. Ollut todella kova paikka miehelle. Hänellä ei ollut mahdollisuutta uuteen elämään ja suhteeseen toisin kuin vaimolla. Parkinsonin tauti ei muuta psyykeä, vie ainoastaan liikuntakyvyn. Entä jos tilanne olisi ollut toisinpäin ja vaimo olisi sairastunut?

Niin mitä sitten? Emme voi tietää. Ehkä mies olisi lähtenyt, ehkä ei. Ehkä hän olisi sairastunut uupumukseen ja vaimo olisi päätynyt laitoshoitoon ennen aikojaan. Tai kenties mies olisi rakastunut toiseen, mutta päättänyt hammasta purren yrittää jatkaa avioliittoa, koska niinhän hyvää elämää joidenkin mielestä pitää elää, itsensä uhraten, vaikkei olisi enää rakkautakaan. 

Entäpä vaimo sitten? Hän ei vaikuta ihmiseltä, joka haluaisi, että kukaan vastentahtoisesti uhrautuisi hänen puolestaan oman terveytensä kustannuksella. 

Jutussa viitattiin siihen, että vaimo on siirtänyt omat toiveensa sivuun koko avioliiton ajan. Tällaiset huomiot yleensä avaavat ihmisen silmät ja arvot menevät uusiksi. Tässäkin tapauksessa kärsijöinä taisivat lopulta olla ulkopuoliset ihmiset eli tuomitsijat ja raakkujat, jotka omassa syyllisyydentuskassaan ovat kovin kärkkäitä tuomitsemaan muita. 

Elä elämääsi

Hieno tarina.Onnea hänen elämälleen.Upea selviytymistarina.Älkää jättäkö elämäänne elämättä.Hienoa että tämä nainen uskalsi olla ihminen ja ottaa elämästään vastuuta.Hänestä ei tullut ihmisen kuorta.

Vierailija

Lapset on usein kriittisiä vanhempiensa ratkaisuja kohtaan, vaikka todellisuudessa eivät ole itse valmiita venymään avuksi. Ja ihmiselämä on kuitenkin ainutkertainen, miksi ihmisen pitäisi kieltää itseltään vuosikymmeniksi loppuelämäkseen oikeus normaaleista elämäniloista nauttimiseen vain siksi että toinen on sairas? Kohtuuton vaatimus, ja useimmat heistä jotka sitä muilta edellyttävät eivät itse olisi siihen valmiita. Tosiasiassa Suomi on täynnä vanhoja sairaita änkyröitä, jotka vaativat että heidän läheistensä pitäisi pitää heistä huolta, vaikka itse terveinä ollessaan eivät ajatelleet silloinkaan kuin itseään. Toista ajatteleva sairas ihminen ottaisi itse eron ettei muodostuisi puolisolleen taakaksi. Silti toki kunnioitan niitä, jotka haluavat ja jaksavat puolisoaan tukea ja hoitaa läpi raskaiden sairauksien vuosien läpi väistämättömään loppuun saakka.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat