Maarit, 33, kävi käsiksi tyttäreensä: ”Oli kauheaa huomata olevansa äiti, jota oma lapsi pelkää”

Maarit, 33, kävi käsiksi tyttäreensä: ”Oli kauheaa huomata olevansa äiti, jota oma lapsi pelkää”

"Olen tehnyt äitinä väärin, mutta ollut myös hellä ja hyväksyvä. Toivon sen olevan tyttäreni vahvin lapsuudenmuisto äidistään", Maarit sanoo. Kuvituskuvan henkilöt eivät liity juttuun.

Maarit läimäytti tytärtään ensin yhden kerran, sitten toisen. Se oli lapsuuskodista opittu malli. Hän sai apua, kun uskalsi puhua väkivaltaisuudestaan.Lue koko juttu

Kommentit (1)

Vierailija

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tärkeästä ja vähän puhutusta asiasta. Oma tarinani on hyvin samanlainen. Oman lapsuuden muka jo käsitellyt väkivaltakokemukset ja isän jatkuvia varominen lapsena. Itse sitten uupuneena lapsen retuuttaminen ja kauhea raivoaminen. Hain ja sain apua, ja tajusin olevani masentunut. Myös minulle oli tärkeää huolehtia unesta ja levosta. Näistä pitäisi paljon avoimemmin puhua. En pystynyt kertomaan neuvolassa tilanteestani, kun eihän kukaan kunnon äiti raivoa ja lyö lasta. Se ei kuitenkaan johtunut luonteestani vaan elämäntilanteessa, kuormittumisesta ja vanhoista traumoista. Ja se loppui kun sain apua, onneksi. Silti poden yhä kauheaa syyllisyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat