Erityisherkkä Meri, 37: ”Luulin olevani hankala, mutta olenkin aika ihana – koen vain maailman toisin kuin muut”

Erityisherkkä ihminen aistii maailman syvemmin ja rajummin, mutta ehkä ymmärtääkin siitä vähän enemmän. Kuvituskuvan nainen ei liity kertomukseen.

Meri, 37, oppi ymmärtämään omaa erityisherkkyyttään vasta, kun näki samat ominaisuudet pojassaan.Lue koko juttu

Erityisherkkä Meri, 37: ”Luulin olevani hankala, mutta olenkin aika ihana – koen vain maailman toisin kuin muut”

Sivut

Kommentit (30)

Ei niin herkkä

Kuulostaa todella raskaalta! Hyvä, että jutun nainen on löytänyt keinot arjessa pärjäämiseen.

  • ylös 11
  • alas 6
Välillä toisessa ulottuvuudessa

Ei tämä herkkyys ole ollenkaan rankkaa! Pelkästään ihanaa :-) Minulle tämä on normaalia ja muut saisivat olla hiljaisempia... Mutta koska eivät ole, poistun paikalta. Tai tarvitsen lepopäivän, mutta lepopäivä ei ole kiellettyjen listalla kenelläkään. On ihanaa nauttia elämän pienistä ja melkein näkymättömistä asioista. Olen jo perillä onnellisuudessa, eikä ole suurta tarvetta jahdata sitä. Olisi kiva antaa tästä tunteesta osa niille kiireisille meteliä pitäville itseään aina niin kovasti esiin tuoville epäherkemmille ihmisille. Mutta mahtaako heille pieni ilo riittää?

  • ylös 42
  • alas 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Olisi kiva antaa tästä tunteesta osa niille kiireisille meteliä pitäville itseään aina niin kovasti esiin tuoville epäherkemmille ihmisille. Mutta mahtaako heille pieni ilo riittää?[/quote]
Pientä ylemmyydentuntoa ilmassa? ;)

T. eräs erityisherkkä, joka hyväksyy myös muunlaiset ihmiset

  • ylös 24
  • alas 16
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva antaa tästä tunteesta osa niille kiireisille meteliä pitäville itseään aina niin kovasti esiin tuoville epäherkemmille ihmisille. Mutta mahtaako heille pieni ilo riittää?

Pientä ylemmyydentuntoa ilmassa? ;)

T. eräs erityisherkkä, joka hyväksyy myös muunlaiset ihmiset[/quote]

Ei kai meteli kiirettä tarkoita? Metelöijillähän on aikaa rakennella tontille ralliautoreittejä, ym

  • ylös 15
  • alas 7
Vierailija

Miksi tämän jutun kirjoittaja ei kerro nimeään eikä lähdekään kerro nimeään.

Hmmm. Juttu vihjaa, että meluherkkyys on joku friiikkiminaisuus, johon liittyy hyvät arvosanat tai tyttöys.

Outoa, koska meluherkkiä on kolmasosa ihmisistä, ehkä aiemmasta herkistymisestä johtuen, enkä ole vielä koskaan tavannut ketään, joka vapaaehtoisesti olisi muiden metelissä.

Mm avokonttorit syövät lähes kaikkien työtehoa.

  • ylös 27
  • alas 12
Vierailija

Hesari ei eroa iltasanomista, kodin kuvalehti oli ennen kaunis lehti, jota tekivät oikeat toimittajat

  • ylös 14
  • alas 10
Vierailija

Kympin tyttö on haukkumasana suomessa, en ole koskaan tavannut ketään, joka kutsuu itseään näin.voiko jutun kirjoittaja ja lähde astua esiin omalla nimellä?

  • ylös 16
  • alas 27
Vierailija

Tosi outo juttu.
Kukaan tietämäni ok oppilas koulussa ei ole tarkkaillut muita, mutta kiusaajat kyllä tunnistavat muiden tunteita koska he hyödyntävät niitä

  • ylös 16
  • alas 41
HK

Mielenkiintoinen kirjoitus. Kommentit sensijaan ovat osittain aivan käsittämättömiä ja kuvastavat kyllä oikein hyvin miten Suomessa suorastaan halveksitaan jos on yhtään erilainen ja eroaa harmaasta massasta.

  • ylös 85
  • alas 18
Herkkyys

Todella mielenkiintoista! Olen pitkään kuvitellut, että olemme toisen lapseni kanssa "puoliksi erityisherkkiä, eli herkkiä". Jotkut reaktiomme tuntuvat kummastuttavan muita toistuvasti.

Onni on erilaisuus. Kaikki me saamme elämästä oman siivumme, ehkä hieman erilaisen kuin toinen.

  • ylös 29
  • alas 9
VN

Erityisherkkä-nimen alle mahtuu monen tyyppisiä 'oireistoja' ja herkkyyskaudetkin vaihtelevat.
Olen erittäin herkkä aistimaan tunnetiloja, vivahteita, kuulemaan, haistamaan, näkemään ja kokemaan suuresti. Ihan väsymykseen saakka, joka tarkoittaa totaaliyksinoloa ja akkujen latailua.
Jos en kuuntele tarvetta hiljentää (jo muutenkin rauhallisesta :-D), stressaannun ja koen senkin erittäin voimakkaasti.
Joskus olisin valmis antamaan pois jotain aistiyliherkkyyksistä ja ottamaan tilalle ns. normaliutta ja vahvuutta.

  • ylös 31
  • alas 6

Huikea tarina!
Minä olen ollut/olen herkkyydessä tuolta väliltä.
Minulla on ollut joitakin syviä masennuskausia elämässäni. Kun ne olivat päällä, tunnistin kadulla masentuneet ihmiset (joidenkin kanssa aloin jutellakin).

Itken helposti kaikesta: netin jutuista, elokuvista (jopa niin että kanssakatsojat katsovat minua vähän ihmetellen valojen sytyttyä), kaikesta. - En häpeä sitä yhtään. Nauran sille, ja saan kanssaihmisetkin nauramaan sille.

Välillä herkkyyteni on ollut vaikeaa: Miksi MINÄ tunnen näin, muut eivät?
Mutta olen oppinut tämän: Jotkuu tuntevat PALJON, jotkut Jonkin verran, jotkut Vähän, jotkut ovat tunteettomia...

  • ylös 21
  • alas 13
Vierailija

Ihanaa kun jonkun itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen kehittyy tuolla tavalla, mutta kyllä tää erityisesherkkyys tällasena miten ihmiset siihen suhtautuu on aika humpuukia. Ongelma on, että siinä niputetaan mielivaltaisesti erilaisia ominaisuuksia saman käsitteen alle. Kun näin tehdään, niin yksinkertaistetaan ihmisten ominaisuuksia ja luodaan perustelemattomia odotuksia. Tosiasiassa esimerkiksi ärsykeherkkyys ei todellakaan tarkoita sitä, että olisi myös voimakkaasti emootioita kokeva. Tää Aaronin erityisherkkyys kivasti kyllä popularisoi ymmärrystä tietyistä piirteistä, mutta harmillisesti vaikuttaa johtaneen siihen, että toisistaan erillisiä piirteitä ajatellaan jotenkin toistensa kanssa käsi kädessä kulkeviksi. Toinen ongelma mun mielestä saattaa syntyä siitä, että lapsensa erityisherkäksi leimannut vanhempi ei esimerkiksi koe yhtä tärkeänä opettaa lasta sietämään pettymyksiä ja voimakkaita tunteita. Niiden sietämiseen toki kuuluu, että lapsi ei ala nähdä itseään negatiivisesti, mutta minusta silti asenteessa "olen vain tällainen koska olen erityisherkkä", on jotain ongelmallista. On lukuisia oikeasti toimivia keinoja kestää esimerkiksi sosiaalisia tilanteita tai meluisia paikkoja ilman, että joutuu aina poistumaan. Yksi pelkoni on, että erityisherkäksi lapsensa leimannut vanhempi opettaa lapsen aina poistumaan kuormittavista tilanteista, jolloin lapselta saattaa jäädä oppimatta tärkeitä sosiaalisia taitoja ja itsehillintään ja pettymyksen sietämiseen liittyviä keinoja. Älkää ymmärtäkö täysin väärin mun kommenttia nyt - on siis oikeesti hienoa ja todella tärkeetä, että ihmiset eivät häpeä tunteitaan ja kokemuksiaan, mutta pelkään liiallisen, äärimmäisen "itsen hyväksymisen" johtavan varsinkin lapsen kasvatuksessa siihen, että nämä piirteet kontrollivat elämää, kun keinoja omien reaktioiden sietämiseen ei ole niin paljon kun pitäisi.

  • ylös 33
  • alas 14
Vierailija

Samaa mieltä! Ärsyttää ihmispiirteiden jalustalle asettaminen ja mystifiointi. Eiköhän noi aistillisen herkät puolet kuulu kaikille, vaikka erityisherkiksi itseään kutsuvat meluherkät ja tunnesäätelyongelmaiset yrittääkin monopolisoida ne nyt itselleen.

  • ylös 12
  • alas 45
Erilaisuus

Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä! Ärsyttää ihmispiirteiden jalustalle asettaminen ja mystifiointi. Eiköhän noi aistillisen herkät puolet kuulu kaikille, vaikka erityisherkiksi itseään kutsuvat meluherkät ja tunnesäätelyongelmaiset yrittääkin monopolisoida ne nyt itselleen.

On faktaa että toisten hermosto, tuntemukset ja aistit ovat herkempiä kuin muiden.
Kruunua ei siitä päähänsä saa, mutta heitä voi olla läheisinä helpompi ymmärtää kun/jos ymmärtää herkkyyttä.
Herkän elämä on muutenkin jo tarpeeksi kuormittavaa, ja on siunaus jos läheiset edes yrittävät ymmärtää.

  • ylös 51
  • alas 7
Vierailija

Voisko "erityisherkät" vaan suunnata tarkkaavuuttaan muiden sijasta itseensä. Sen sijaan, että erityisherkkä koko ajan tarkkailee, analysoi ja arvostelee ympärillään olevia ihmisiä ja heidän toimintaansa, voisi "erityisherkkä" ennemminkin kiinnittää huomiota itseensä ja omaan käytökseensä. Kirjoituksen henkilö ei esimerkiksi pysy mukana keskusteluissa eikä ehdi vastata kysymyksiin. Miksiköhän? Sanoisin, että "erityisherkkyys" on tarkkaavuuden ongelma. Hyvä puoli siinä on se, että tarkkaavuuden suuntaamista oikeisiin asioihin voi harjoitella.

  • ylös 13
  • alas 40
Vierailija

'Erityisherkkyys' on synnynnäinen, rakenteellinen ominaisuus, jota sinänsä ei voi muuttaa. Oppimalla, tietoisesti ja tavoitteellisesti erilaisia asioita voi opetella, mutta rakenteellisten ominaisuuksien kanssa täytyy lähinnä vain oppia pärjäämään ja tulemaan niiden kanssa mahdollisimman hyvin toimeen - muuttaa niitä ei voi. Aivan kuin ei voi muuttaa esim. vartalonsa pituutta tai muita mittasuhteita, hiustensa laatua tai luontaista perustemperamenttia.

Olipa ihminen sitten 'erityisherkkä' tai ei, ei se tee hänestä 'huonompaa' tai 'parempaa' ihmisenä. Ihmiselämän sujuvuuden ja miellyttävyyden kannalta on edullista jos/kun ihmisolemusta ominaisuuksineen tunnetaan ja ymmärretään paremmin. Voidaan suvaita ja antaa tilaa ihmisen monenlaiselle erilaisuudella joka päiväisen elämän arjessa.

  • ylös 24
  • alas 7
Vierailija

En pidä koko käsitteestä erityisherkkä. Se ei kerro oikeastaan mitään. Olen itse, samoin kuten isäni, toinen lapseni ja isoäitini näitä ihmisiä, joita kutsutaan erityisherkiksi. Isäni puhui "lukijoista". Hän tarkoitti, että on ihmisiä, jotka osaavat tulkita toisten ihmisten pieniä mikroilmeitä, äänensävyjen hienoisia muutoksia, erottaa vähäisiä sävyeroja materiaaleissa, mauissa, tuoksuissa jne. toisia ihmisiä paremmin ja siten hyödyntää informaatiota hieman toisia tehokkaammin. Tämä ei tee "lukijoista" muita parempia tai huonompia.

Ajatelkaa, että tilanne on sama kuin ihmisillä, joilla on absoluuttinen sävelkorva. He huomaavat pienenkin riitasoinnun silloin, kun monen mielestä sointi on edelleen virheetöntä. Toisaalta upeita nyansseja soinnuissa, joita toinen ei pidä mitenkään erityisenä.

Informaation määrä on vain maailmassa niin valtava, että välillä sitä tulvii liikaa. Silloin tuntuu, kuin ei kestäisi kaikkea ääntä, tuoksuja, eleitä, ilmeitä. Vaan "lukijoiden" pitää oppia elämään sen kanssa, eikä yrittää olla kuten muut. Järjestää elämä siten, että välillä informaatiotulvan alta pääsee lepuuttamaan aivojaan.

Ominaisuudesta on myös hyötyä tietyissä ammateissa. Lukijat ovat hyviä asiakaspalvelijoita, tiimityön ryhmäyttävä voima. Taitoa pitää vain harjoittaa ja opetella sietämään epämiellyttävät lieveilmiöt.

Ja siltikin, ihminen ei ole mitenkään erityinen - vaan ihan normaali ihminen.

  • ylös 21
  • alas 8
Vierailija

Tällaisten tuntemusten takana voi olla aika monenlaisia asioita: mielenterveysongelmia, neurologisia häiriöitä, opittuja käyttäytymismalleja tai mitä tahansa. Kirjoituksessa huomiota kiinnitti negatiivinen suhde äitiin ja ikävä sanoa: se, että myös lapsesta tehtiin yksin tein erityinen. Kuvatut ilmiöt ovat kaikki aivan normaaleja. Suhtautuminen vain on aika itsekeskeistä ja mikä kurjaa myös, ylimielistä muita kohtaan. Jokaisella on oikeus tuntea olevansa ihmisenä erityinen kuten Veikko Lavikin jo sanoi: jokainen ihminen on laulun arvoinen. Nämä erityisherkät ikävästi massoittavat muut (kuten edellinenkin kommentoija joka puhuu harmaasta massasta!) ja tekevät huonoista sosiaalisista taidoista tai muista käyttäytymisen ongelmista hyveen. Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan puhumaan niistä todellisista ongelmista, jotka pakottavat tähän asenteeseen.

  • ylös 9
  • alas 28

Vierailija kirjoitti:
En pidä koko käsitteestä erityisherkkä. Se ei kerro oikeastaan mitään. Olen itse, samoin kuten isäni, toinen lapseni ja isoäitini näitä ihmisiä, joita kutsutaan erityisherkiksi. Isäni puhui "lukijoista". Hän tarkoitti, että on ihmisiä, jotka osaavat tulkita toisten ihmisten pieniä mikroilmeitä, äänensävyjen hienoisia muutoksia, erottaa vähäisiä sävyeroja materiaaleissa, mauissa, tuoksuissa jne. toisia ihmisiä paremmin ja siten hyödyntää informaatiota hieman toisia tehokkaammin. Tämä ei tee "lukijoista" muita parempia tai huonompia.

Ajatelkaa, että tilanne on sama kuin ihmisillä, joilla on absoluuttinen sävelkorva. He huomaavat pienenkin riitasoinnun silloin, kun monen mielestä sointi on edelleen virheetöntä. Toisaalta upeita nyansseja soinnuissa, joita toinen ei pidä mitenkään erityisenä.

Informaation määrä on vain maailmassa niin valtava, että välillä sitä tulvii liikaa. Silloin tuntuu, kuin ei kestäisi kaikkea ääntä, tuoksuja, eleitä, ilmeitä. Vaan "lukijoiden" pitää oppia elämään sen kanssa, eikä yrittää olla kuten muut. Järjestää elämä siten, että välillä informaatiotulvan alta pääsee lepuuttamaan aivojaan.

Ominaisuudesta on myös hyötyä tietyissä ammateissa. Lukijat ovat hyviä asiakaspalvelijoita, tiimityön ryhmäyttävä voima. Taitoa pitää vain harjoittaa ja opetella sietämään epämiellyttävät lieveilmiöt.

Ja siltikin, ihminen ei ole mitenkään erityinen - vaan ihan normaali ihminen.

Hei Vierailija, tuo isäsi käyttämä ilmaisu onkin aika osuva: on ihmisiä, jotka osaavat "lukea" asioita toisia herkemmin, ihan luonnostaan ja erityisesti sitä yrittämättä. Varmasti totta!

  • ylös 18
  • alas 9

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat