Lukijan kirje: Välit tyttäreen viilenivät

Tytär uhkaa, että jos en hoida lapsenlasta, niin en saa nähdä häntä lainkaan.Lue koko juttu

Kommentit (6)

Vierailija

Tyttäresi voi olla niin äärettömän väsynyt ja myös pettynyt elämäänsä, että ei kykene muuhun. Yksinhuoltajana on taatusti todella raskasta, kun huolehtii kaikesta itse, ja kyselyt elämästä ahdistavat, jos on itsekin pettynyt omaan elämään. Apusi on varmasti arvostettua, mutta ehkä hän kokee olevansa puun ja kuoren välissä väsymyksensä kanssa, jollet pysty apuasi antamaan sillon kun hän sitä toivoisi ja tahtoisi, ja on siksi vihamielinenkin. 

Itse kahden lapsen äitinä huomaan (vaikken yksinhuoltjana), että todella väsyneenä juuri tämä rakastava lämpö, jonka mainitsit, häviää itsestäni, enkä kykene antamaan sitä muille, vaikka haluaisinkin. Meillä ei myöskään ole apuverkostoa, joten miehen ollessa pidempiä aikoja töissä, väsymys vie voimat ja värit elmästä. Onko tyttäresi lapsen isä kuitenkin osan ajasta lapsen kanssa?

Toiset ihmiset kestää enemmän ja toiset vähemmän. Itse ainakin herkkänä ihmisenä väsyn helposti arjen vaatimuksiin, vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että jaksaisin paremmin.  Värit ja lämpö palaavat aina kunhan saan olla hetken itsekseni ja hengitellä ja ajatella ajatukseni rauhassa loppuun. 

Toivottavasti yhteisymmärrys välillenne palaa!

Vierailija

Kerroit vain tyttäresi kauheasta käytöksestä. Omasta toiminnastasi et kertonut oikein mitään. Jos tytär suuttuu kaikista neuvoistasi, niin oletko joskus puuttunut hänen elämäänsä arvostellen ja neuvoja tuputtaen siinä määrin, että hänellä on mennyt hermo? Pätemisen ja nalkuttamisen jälkeen voi mikä vain hyväkin neuvo tuntua ärsyttävältä puuttumiselta omiin asioihin.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Vierailija kirjoitti:
Tyttäresi voi olla niin äärettömän väsynyt ja myös pettynyt elämäänsä, että ei kykene muuhun. Yksinhuoltajana on taatusti todella raskasta, kun huolehtii kaikesta itse, ja kyselyt elämästä ahdistavat, jos on itsekin pettynyt omaan elämään. Apusi on varmasti arvostettua, mutta ehkä hän kokee olevansa puun ja kuoren välissä väsymyksensä kanssa, jollet pysty apuasi antamaan sillon kun hän sitä toivoisi ja tahtoisi, ja on siksi vihamielinenkin. 

Itse kahden lapsen äitinä huomaan (vaikken yksinhuoltjana), että todella väsyneenä juuri tämä rakastava lämpö, jonka mainitsit, häviää itsestäni, enkä kykene antamaan sitä muille, vaikka haluaisinkin. Meillä ei myöskään ole apuverkostoa, joten miehen ollessa pidempiä aikoja töissä, väsymys vie voimat ja värit elmästä. Onko tyttäresi lapsen isä kuitenkin osan ajasta lapsen kanssa?

Toiset ihmiset kestää enemmän ja toiset vähemmän. Itse ainakin herkkänä ihmisenä väsyn helposti arjen vaatimuksiin, vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, ja olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että jaksaisin paremmin.  Värit ja lämpö palaavat aina kunhan saan olla hetken itsekseni ja hengitellä ja ajatella ajatukseni rauhassa loppuun. 

Toivottavasti yhteisymmärrys välillenne palaa!

Hei nimimerkki Vierailija, kiitos sinulle myötätuntoisista kommenteista. Ei todellakaan ole ihme, että voimat voivat olla hyvin vähissä eri elämänvaiheissa. Hienoa, että olet ymmärtänyt pitää huolta itsestäsi ja löytänyt siihen keinoja. Toivotaan, että myös Lukijan kirjeen kirjoittaja löytää. Hyvää joulua!

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

yh ja hoitaja itsekin kirjoitti:
Ettei olisi loppuunpalamispisteessä hoitotyön takia? Olet hänelle ainut jolle kiukutella?

Hei nimimerkki yh ja hoitaja itsekin, tuo onkin tosi mielenkiintoinen kysymys laajemminkin elämässä: Joku läheinen on usein se ainut, jolle kiukutella. Mutta saisiko läheisillekään? Mitä mieltä olette? Loppuunpalamispiste on paha, jos semmoiseen on päätynyt, jotain sen syillekin pitäisi tehdä.

Murmeli

Minun tyttäreni sai ensimmäisen lapsen ja oli pettynyt kun en käy useammin hoitam assa vauvaa,selitin hänelle että matka on pitkä ja sairauteni vie voimia. Ja sitten yllättäin hän katkaisi välit,syytä ei hän kertonut,ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Hänellä on hyvin toimeentuleva mies,molemmat ovat kolmekymmisiä,anoppi käy usein lapsenhoitoapuna. Nyt vauva on jo 1,5 vuotias. Kun luen kertomustasi oman tyttäreni käytös on tosi itsekästä. Toivon ettei sinun tyttäresi katkaise välejään sinuun ja näin hanki lisää mielipahaa joka siitä koituisi. Yksinhuoltajuus ei ole helppoa ja ehkä sinä olet se johon hän sitten purkaa väsymystään,jos vain jaksat sen kantaa.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat