Anja saa olla mummi vain pari kertaa vuodessa, Eeva liikaakin

Toimiva isovanhemmuus edellyttää puhumista, sanoo asiantuntija. Mutta usein puhuminen pelottaa: entä, jos välit lapsenlapseen katkeavat kokonaan?

Anja saa tavata lapsenlapsiaan vain pari kertaa vuodessa. Eevan taas odotetaan olevan käytettävissä koko ajan. Kumpikin miettii samaa: miten ottaa lapsen kanssa puheeksi, millainen isoäiti haluaisi olla.Lue koko juttu

Kommentit (10)

Vierailija

Kuulostavat todella oudoilta ja inhottavilta molemmat tilanteet. Etenkin tuo, missä lapsi käy kerran vuodessa tapaamassa vanhempaansa (lastensa mummoa) pari tuntia. Aika yksipuoliselta kuulosti tuo näkemys - eiköhän tuollaiseen etäisyyden ottamiseen ole aina joku syy. Toinen tapaus kuulostaa siltä, että voi olla lapsen puolelta ihan ajattelemattomuutta ja mummon puolelta liikaa kiltteyttä. Ihmettelenpä sellaista ihmistä, joka loukkaantuu toisen kieltäytyessä lapsenvahtivelvollisuudesta koska on itse reissussa.

Vierailija

Ensimmäinen reaktio oli, että tuossa Anjan tapauksessa taustalla on oltava jokin syy, miksei tytär halua äitiään nähdä eikä sitouttaa perheeseensä. Onkohan Anjalla ongelmia esim. mielenterveyden tai alkoholin kanssa?

Suvi

Mielestäni on aivan hirveää, jos isovanhempi ei halua lapsen lastaan hoitaa, silloin kun tarvitaan. Ajattelisi 20-30 vuotta itse omaa elämäänsä eteenpäin. Silloin ei varmasti lapsi tai lapsenlapsi halua myöskään hoitaa ikäihmisiä tai edes tulla katsomaan vanhainkotiin. Sitä saa mitä antaa !

Vierailija

Näissä molemmissa tapauksissa pitäisi asia ottaa esille reilusti ja keskustella asiat halki. Minusta mummu voi reissata ja elää omaa elämäänsä eikä olla pelkästään lapsensa piika hoitamalla aina hänen lapsiaan kun vain pyydetään,kohtuus kaikessa myös lastenhoitoavussa. Ja toinen mummi sitten jokin syyhän siinä täytyy olla jos ei mummi kelpaa,eli sitä keskustelua asiasta onko syy mummissa vai kenties vävyssä kun niitäkin on niin erilaisia. Tyttäreni eksä viihtyi  aina meillä mielestäni jopa luvattoman hyvin,nykyinen miehensä taas ei juuri ollenkaan ,me ihmiset kun olemme niin erilaisia.

Vierailija

Nämä väsähtäneet nykymummot tuntuvat usein unohtaneen omien vanhempiensa auttaneen lastenhoidossa 20-30v sitten. Eli on itse saanut apua pikkulapsivaiheessa ja nyt haluaa nauttia elämästä omien lasten auttamisen sijaan...

Äitiys voi olla vain kulissi

Äitini kertomus olisi varmaan samanlainen kuin Anjan. Meillä se todellisuus on kuitenkin se, että äitiäni ei todellisuudessa lapseni (hänen ainoa lapsenlapsensa) kiinnosta, hän ei koskaan puhelimessa kysy lapseni kuulumisia, ja kylässä käydessämme hänelle on tärkeintä päästä näyttämään omaa puutarhaansa. Jos olemme paikalla niin että hänen miehensä ei ole siellä, alkaa valitus siitä, mitä ikävää mies on taas tehnyt. Ikävät asiat ovat kaliiberia ruohonleikkuusta pinnaaminen yms. Koska meidän kyläilyämme tarvitaan lähinnä äitini tarpeeseen pitää kulissit pystyssä, ei siihen että hän olisi mitenkään kiinnostunut minusta tai lapsenlapsestaan, niin ei tee mieli kyläillä. Se nimittäin koskee edelleen, että en ole, eikä lapsenikaan ole, minkäänlaisen kiinnostuksen arvoinen.  

Arvo

Kun ihminen siirtyy vuosikymmenten työelämästä eläkkeelle, monesti stressaantuneena ja väsyneenä, se on valtava muutos. Sitä haluaa ensin olla ihan omillaan ja huilata, eikä toivo sitä, että toiset ovat heti neuvomassa, mitä tehdä. Toipumisaikaa varastamassa.
Pitää saada miettiä ja totutella uusi päivärytmi ja hakea oma uusi itsensä. Pitää saada tilaa omille asioilleen ja toiveille, jotta vetreytyisi irti työkyvioista. Voimia kerättyään voi alkaa olla lapsien perheiden palkattomana juoksutyttönä. Se muka väsymätön seitsemänkymppinen.

Miettikää nyt edes vähän välillä, missä on raja. Onko teidän uraputkenne ainoa tuki eläkemummo. Sillä on omakin elämä. Hän auttaa kun voi ja jaksaa. Toista täyttä työuraa ei ole haaveillut.

Hilkka -Kaarina

Minä en ole nähnytkään isovanhempiani. He olivat kuolleet, ennenkuin vanhempani menivät avioliittoon. Minun lapsia eivät ole isovanhemmat hoitaneet. En olisi kyllä antanutkaan, koska halusin itse hoitaa. Minun ei ole tarvinnut /saanut hoitaa lapsenlapsiani. Tapaan heitä 2-3 kertaa kk.ssa. Ihania ovat.

Äiti, mutta ei mummo

Ja sitten on niitä, jotka eivät saa olla isovanhempia vaikka haluaisikin ja olisi teoriassa mahdollista. Ei elämä ole tasapainoista ja oikeudenmukaista. Helpommin selviää kun hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat. Että nyt on näin.

Vierailija

Luoja, miten onnellinen olenkaan entisestä anopistani. Hänen kanssaan pystyimme aikanaan sopimaan lasten hoitamisesta ilman ongelmia. Kerran viikossa tarvitsimme itse häntä kaksi tuntia, että sain käyttää yhtä lasta terapiassa. Kerran viikossa tänä terapiassa kävijä kävi mummulla taksilla. Perheenä käytiin, kun anoppiniin toivoi. Yleensä perjantai-iltaisin.

Kun lapset kasvoivat, he alkoivat hypätä mummun oven takana ihan itsekseen. Ja tyttö, joka muutti kehitysvammaisten asumisyksikköön, saa vuorostaan mummun vieraakseen säännöllisesti.

Kun tyttäristäni nuorin kuoli, entinen anoppini sanoi, että aina, kun ovikello soi jän kuvittelee Raakelin tulleen leipomaan.

Nykyään mummu käy viikottain tapaamassa tyttöä hautausmaalla.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat