Tuula Pajamäki, 58: ”Nautin, kun saan viettää joulua yksin”

Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.

Joulu yksin ei ole välttämättä yksinäinen. Se voi olla oma valinta.Lue koko juttu

Kommentit (3)

Joulutonttu

Kun elin kahden poikani kanssa  meillä oli ihania jouluja, perinteisiä.Sellaisia mitkä opin lapsena.Laitoin ja touhusin , niin kuin äiti oli opettanut.Jotain uutta tuli mukaan silloisesta kotimaastani. Äiti oli joskus mukana mutta hänkin haluasi useimmiten viettää joulunsa kotonaan.

 Joulu on aina ollut mun juttuni ja lapsuusjoulut saavat mut kaipaamaan sitä aikaa takaisin. Joskus kesälläkin on etsittävä lapsuusajan joulukoristeet esille.Äidinäidin ja äidin antamat. Vanhat joululiinat.

 Olin meistä kolmesta tytöstä viimeisin joka oli äidin kanssa ja ne joulut olivat ihania.Niinpä äiti, jo 93 v, nukkuikin pois jouluaatona. Se oli kaunis lähtö jouluenkelin matkaan.Aattoiltana.

Nyt viimeiset 7 vuotta olen jaksanut joulun vain lasteni avuin.Tietysti sydämessäni on joulu aina. Lapseni tulevat keski-euroopasta luokseni. Uutta miestäni ei juhlat perinteisesti, ilman alkoholia, (paitsi ruokajuomana viini tai kotiolut)  kiinnostaneet. Ei kauniit koristeet tai kaunis kattaus. Hänellä oli toinen rakkaus; alkoholi aamusta iltaan. Vaikka laitoin joulun joka vuosi hänellekin.

Ekasta adventista se alkoi.Joulun valmistelu.Rakastan koristelua.Miestäni kiinnosti vain juominen. Olin siis yksin vaikkakin kahden.Olen 100 % liikuntarajoitteinen ja pyörätuolissa, mutta ei se haitannut joulun laittoa. Apu mieheltäni olisi ollut kuitenkin tevetullutta. Halusin ja haluan tehdä kaiken itse siivoukset ja ruuat, mutta se pieni apu olisi ollut paikallaan. Opin olemaan hänen kanssaan  yksin.Päivästä toiseen.

Jouluksi poikani tulivat kotiin. HE pelastivat minun jouluni. Mieheni lapset eivät enää pariin vuoteen tulleet. He olivat aiemmin, mutta isänsä juominen  oli liikaa, heillekin. Hauskaa meillä viidelläkin oli yhdessä. 

Me kolme olemme tottuneet, jo aiemmin, olemaan aaton kolmisin. Katselemme kuusta, laulamme ja olemme vain. Joulupukkiakin leikimme.

Mieheni sammui usein jo ennen ateriaa. Viime vuonna vanhin poikani tuli päiväksi. Joulupäiväksi. Paras joululahja mitä voi saada.

Nyt minulla on erilainen joulu. Olen sairaalassa. Eronnut ja tosiaankin yksin. Poikani haluaisivat tulla mutta, koska joudun olemaan sairaalassa , he olisivat hotellissa. Jouduin etsimään uuden asunnon ja se on vielä laittamatta.Olen jo kuudetta kuukautta täällä ja minua masentaa koska en ole saanut laittaa jouluani. Vietän joulua nyt muistoissa, ajassa kun olin onnellinen.

Ehkäpä vielä joskus.Minä ja lapseni ja heidän mahdolliset kumppaninsa istumme kuusen valossa ja kuuntelemme jouluyötä.Kynttilät loistavat, hyasintit tuoksuvat ja on vain rauha ja onnellisuus. Ja enkelikello

Jouluna yksin

Suhtautuminen jouluun ja lehdissä julkaistavat joulutarinat lähtevät yleensä siitä, että ihmisillä on aina jonkunikäisiä lapsia ja iso suku. Yhä enemmän on kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole lapsia, perhettä eikä isoa sukuaan.
Sitä tilannetta yleensä surkutellaan, mutta jos ei ole ollut sisaruksia saati lapsia, ei niitä osaa kaivatakaan. Ei yksinvietetty juhlapyhä ole mikään vankila.

Tunnelmoija

Ilostuin , kun luin jutun Tuulasta,joka pitää yksin olosta jouluna.Aivan kuin minä!Olen kokenut olevani outo kummajainen, kun sukujoulut hälinöineen eivät viehätä.On sellaistakin kokeiltu, mutta koko tunnelma hävisi.Jouluun kuuluu rauhallinen kotona olo ja ulkoilu.Onneksi mieheni on samanlainen, eikä ole vaatinut koskaan sukulaissukkulointia vaan olemme viettäneet joulut pienen perheemme parissa.Kuten muutkin juhlapyhät.Meillä on kaksi lasta jotka ovat jo yli 20 -vuotiaita.Saa nähdä, mitä mielessäni tapahtuu,jos lapsenlapsia ilmaantuu.Olen nyt oppinut,että on olemassa introventteja ihmisiä, ja olen mitä suurimmassa määrin sellainen.Olen jostain syystä kuitenkin töissä asiakaspalvelussa, ja siinä pärjään asiakkaiden kanssa hyvin ja hermoni kestävät vaikka mitä. En vihaa ihmisiä, esim. sukulaisia enkä juhlia,mutta olen mieluummin omissa oloissani.Osallistun vain aivan pakollisiin tilaisuuksiin.On hirveää lukea juttuja sellaisista perheistä, joiden illat ovat niin aikataulutettu täyteen harrastuksia ja kuljetuksia,että omaa rauhaa ei ole koskaan.Meitä on moneksi!

Suosituimmat

Uusimmat

Latest

Suosituimmat