Nelikymppisenä alkaa rakastaa asioita, joita ennen inhosi – kuten hiihtämistä

Nelikymppisenä alkaa rakastaa asioita, joita ennen inhosi – kuten hiihtämistä

Muutos tapahtui niillä main, kun täytin 40 vuotta. Aloin rakastaa asioita, joita teininä inhosin: Mustikoiden keruuta. Kaalilaatikkoa. Ja hiihtämistä.

Harvoja valintoja elämässä kadun, mutta niitä talvia 15–40-vuotiaana kadun, jolloin en hiihtänyt, kirjoittaa Ulla Ahvenniemi.Lue koko juttu

Kommentit (5)

Mustikkamummo

Löysin tästä kirjoituksesta itseni niin se vaan menee ja tätä olen toteuttanut jo yli kaksikymmentä vuotta. Lapsenlapset leikillisesti sanovat minua mustikkamummoksi😊

Mustikkamummo kirjoitti:
Löysin tästä kirjoituksesta itseni niin se vaan menee ja tätä olen toteuttanut jo yli kaksikymmentä vuotta. Lapsenlapset leikillisesti sanovat minua mustikkamummoksi😊

Hauska kuulla, Mustikkamummo! :-) Niin sitä vain voi itsensä elämässä yllättää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumiset talvet rip

Olen Itä-Suomesta kotoisin ja luokasta 1 hiihdettiin muistaakseni lukion kakkoselle, pahimmillaan 3 kertaa viikossa. Sen jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut. Nyt (45-vuotiaana) sain hiihtokärpäsen pureman, mahtavaa liiku taas ulkona luonnossa. Tai olisi, jos täällä etelässä olisi luultavasti lunta. +5 ja ruoho vihertää...

Lumiset talvet rip kirjoitti:
Olen Itä-Suomesta kotoisin ja luokasta 1 hiihdettiin muistaakseni lukion kakkoselle, pahimmillaan 3 kertaa viikossa. Sen jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut. Nyt (45-vuotiaana) sain hiihtokärpäsen pureman, mahtavaa liiku taas ulkona luonnossa. Tai olisi, jos täällä etelässä olisi luultavasti lunta. +5 ja ruoho vihertää...

Hauska kuulla, että olet innostunut uudestaan ladulle! Harmi todellakin, että lumesta ei täällä etelässä ole tietoakaan. Mutta toivo elää, jospa sitä vielä saataisiin! :-)

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat