Aloita uusi keskustelu

Nelikymppisenä alkaa rakastaa asioita, joita ennen inhosi – kuten hiihtämistä

Muutos tapahtui niillä main, kun täytin 40 vuotta. Aloin rakastaa asioita, joita teininä inhosin: Mustikoiden keruuta. Kaalilaatikkoa. Ja hiihtämistä.

klo 7:01 | 3.1.2018

Harvoja valintoja elämässä kadun, mutta niitä talvia 15–40-vuotiaana kadun, jolloin en hiihtänyt, kirjoittaa Ulla Ahvenniemi.Lue koko juttu

Kommentit (5)

Mustikkamummo

1/5 |

klo 10:36 | 3.1.2018

Löysin tästä kirjoituksesta itseni niin se vaan menee ja tätä olen toteuttanut jo yli kaksikymmentä vuotta. Lapsenlapset leikillisesti sanovat minua mustikkamummoksi?

Arja - Kodin Kuvalehti

Seuraa

2/5 |

klo 14:54 | 3.1.2018

Mustikkamummo kirjoitti:
Löysin tästä kirjoituksesta itseni niin se vaan menee ja tätä olen toteuttanut jo yli kaksikymmentä vuotta. Lapsenlapset leikillisesti sanovat minua mustikkamummoksi?

Hauska kuulla, Mustikkamummo! :-) Niin sitä vain voi itsensä elämässä yllättää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lumiset talvet rip

3/5 |

klo 21:11 | 3.1.2018

Olen Itä-Suomesta kotoisin ja luokasta 1 hiihdettiin muistaakseni lukion kakkoselle, pahimmillaan 3 kertaa viikossa. Sen jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut. Nyt (45-vuotiaana) sain hiihtokärpäsen pureman, mahtavaa liiku taas ulkona luonnossa. Tai olisi, jos täällä etelässä olisi luultavasti lunta. +5 ja ruoho vihertää...

Arja - Kodin Kuvalehti

Seuraa

4/5 |

klo 10:04 | 4.1.2018

Lumiset talvet rip kirjoitti:
Olen Itä-Suomesta kotoisin ja luokasta 1 hiihdettiin muistaakseni lukion kakkoselle, pahimmillaan 3 kertaa viikossa. Sen jälkeen en ole suksia jalkaani laittanut. Nyt (45-vuotiaana) sain hiihtokärpäsen pureman, mahtavaa liiku taas ulkona luonnossa. Tai olisi, jos täällä etelässä olisi luultavasti lunta. +5 ja ruoho vihertää...

Hauska kuulla, että olet innostunut uudestaan ladulle! Harmi todellakin, että lumesta ei täällä etelässä ole tietoakaan. Mutta toivo elää, jospa sitä vielä saataisiin! :-)