Tajusin ystäväni työuupumuksen merkit vasta jälkikäteen – näin kaikki alkoi

Oma vikani, sanoi työssä uupunut ystävä. Hän oli väärässä. Väsyneen pitää levätä, ei hävetä ja sinnitellä.Lue koko juttu

Kommentit (11)

ex-uupunut

Niin tuttua, niin surullista. Omalla työpaikallanikin on työuupuneita, monta. Mukaan lukien itseni. Toiset selviävät valtavasta työkuormasta paremmin kuin toiset. Itse ratkaisin asian jäämällä vuorotteluvapaalle, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Sinnittelin pienellä korvauksella lähes vuoden. Oli todella vapauttavaa olla ilman aikatauluja, deadlineja, ilman jatkuvaa painetta tehdä enemmän, nopeammin ja paremmin.

Paluu töihin ei ollut niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Työyhteisössäni tiedettiin vapaalle jäämiseni perimmäiset syyt ja ne otettiin yllättävän hyvin huomioon palattuani töihin, vaikka olin muuta pelännyt. Uskalsin sanoa, että haluan tehdä työni hyvin ja se onnistuu vain, jos työkuormaa hieman kevennetään. Toivottavasti useampi uskaltaisi sanoa eikä pelkäisi leimautuvansa laiskaksi.

Tunnollinen

Niin tuttua. Olen itse tällä hetkellä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Yritin pitää töissä kaikkea kasassa kunnes en enää jaksanut. Työnantaja ihmettelee miksi en kertonut tilanteesta. Yritin, mutta kukaan ei ottanut asiaa vakavasti ja lopulta en jaksanut enää välittää. En ole ollenkaan varma, että haluan palata työhön mutta en jaksa miettiä muutakaan.

Vierailija

Kiitos tästä kirjoituksesta! Tunnistin itseni ja monta muuta. Uupumus tulee pikkuhiljaa salakavalasti ja yhtäkkiä vain huomaa, ettei jaksa enää. Varsinkin, jos muillakin elämän alueilla tulee murheita samaan aikaan. Päivä kerrallaan kohti kevättä mennään.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Tunnollinen kirjoitti:
Niin tuttua. Olen itse tällä hetkellä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi. Yritin pitää töissä kaikkea kasassa kunnes en enää jaksanut. Työnantaja ihmettelee miksi en kertonut tilanteesta. Yritin, mutta kukaan ei ottanut asiaa vakavasti ja lopulta en jaksanut enää välittää. En ole ollenkaan varma, että haluan palata työhön mutta en jaksa miettiä muutakaan.

Hei Tunnollinen, voimia ja luottavaista mieltä sinulle! Lepo on joskus välttämätöntä voimien palautumiseksi. Jos työnantajasi ihmettelee, miksi et kertonut, ehkä sieltä löytyy myös ymmärrystä sille, että työkuormaa pitää jatkossa keventää? Toivottavasti uusi, sopivan tuntuinen työnkuva löytyy sitten, kun jaksat - tai jokin toinen kohtuullisemman tuntuinen paikka. Valoisampaa kevättä!

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä kirjoituksesta! Tunnistin itseni ja monta muuta. Uupumus tulee pikkuhiljaa salakavalasti ja yhtäkkiä vain huomaa, ettei jaksa enää. Varsinkin, jos muillakin elämän alueilla tulee murheita samaan aikaan. Päivä kerrallaan kohti kevättä mennään.

Olet varmasti oikeassa, Vierailija: uupumus yllättää monen. Ehkä meidän kaikkien pitäisi oppia siksi aina välillä kysymään itseltä, onko jokin taakka liian painava ja ehkä jotenkin kevennettävissä. Murheiden tuloa ei useinkaan voi itse valita, mutta jospa osaisimme jotenkin keventää taakkojamme ja pyytää apua. Voimia ja tosiaan, kevättä kohti!

Liian myöhään

Tämä on kuin omasta elämästäni. Juuri näin minulle kävi. Vuosia jatkunut stressi, työuupumus ja henkinen pahoinvointi töissä, talon rakennus ja ero siihen päälle - en jaksanut enää. Nyt olen jo palannut töihin, mutta osaan ottaa iisimmin - jos en ehdi tekemään jotain hommaa niin sitten en ehdi. Ei maailma siihen kaadu.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Liian myöhään kirjoitti:
Tämä on kuin omasta elämästäni. Juuri näin minulle kävi. Vuosia jatkunut stressi, työuupumus ja henkinen pahoinvointi töissä, talon rakennus ja ero siihen päälle - en jaksanut enää. Nyt olen jo palannut töihin, mutta osaan ottaa iisimmin - jos en ehdi tekemään jotain hommaa niin sitten en ehdi. Ei maailma siihen kaadu.

Lämmin halaus sinulle, nimimerkki Liian myöhään! Kovan koulun olet joutunut käymään läpi, mutta hieno kuulla, että osaat nyt ottaa iisimmin. Maailma ei tosiaankaan kaadu, jos jokin homma jää odottamaan.

RiiRi

Tämä on niin tuttua minulle, työuupumus tuli salakavalasti.
Työtoverit ja mieheni sanoi minulle, mene läkäriin.
Itse en enään tajunnut, olin jo liian uupunut.
Siitä alkoi puolen vuoden sairausloma, pysykiatri, psykoloogi ja nyt terapiat.
Minä menin aivan liian myöhään lääkäriin.
Jatko ei ole helppoa, pitää koko ajan miettiä, miten jaksan, miten saan taas itseni kasattu tähän päivään, miten jaksan työpäivän, jaksanko hakea uutta työpaikkaa, joka aiheuttaisi vähemmän stressiä ja ahdistusta tavoitteiden suhteen.
Jaksanko, mun on pakko jaksaa, koska haluan tämän päättyvän.

Pieni palkkakin

Ongelma on se että vielä töissä ollessa tahtia ei voi hidastaa vaikka ei millään ehtisi tai jaksaisi. Itse teen keittiö ja siivous työtä, enkä voi pestä vain puolta lattiaa tai jättää jälkiruoan tekemättä, se näkyy heti. Joko teet tai otat lopputilin. Olen niin terve että en ikinä voi jäädä kotiin "pelkän" flunssan tai muunkaan taudin takia. Todennäköisesti elimistö tai mieli pettää sitten kerralla kunnolla :(

Nina Aurinkoinen

Niin... Liian vahva erityisherkkä... Ei vaan jaksa... Tuli myös se päivä, kun kaikki pysähtyi minussa... Vaikka ystävä oli monet kerrat varoittanut, mutta enhän minä väsy mistään?!? Minähän olen tripla durasell pupu joka on ylpeä siitä, miten vahva olen! Että olisin hyväksytty.. Että minut huomattaisiin... Enkä edes ihanissa asioissa huomaa väsymyksen tunnetta, koska sellaiselle ei ollut lapsuudessa koskaan sijaa... Oli pakko jaksaa... Se oli elinehto! Tuosta totaalisesti kehoni pysäytyksestä on jo 10 vuotta ja vasta viime kuukaudet olen osannut pysähtyä, levätä... Nauttia ja sallia myöntää, että nyt en jaksa vaikka tarvisi.. Vaikka yhteiskunta ei sitä koskaan kunnioittanut... Ahdisteli, tarjosi lääkkeitä, teki jopa lastensuojeluilmoituksen... Kun ei saa olla heikko, eikä ainakaan sitä sanoa ääneen! Niin... Järkyttävän ja pelottavan mankelin läpi olen mennyt... Olen nyt entistä vahvempi, mutta sallin itselleni myös herkkyyteni ja rakastan itseäni kaikkine puolinen 💖 Vaikka kukaan muu ei sitä tekisi!

Talouden kasvu uuvuttaa

Tässä oravanpyörässä ei niin vain heittäydytä vuorotteluvapaalla tai jäädä sairauslomalle ilman seurauksia. Sanotaan, että voidaan mukauttaa työtehtäviä ja olla osasairauspäivärahalla kevyemmin töissä. Samaan aikaan tehtävämäärä on edelleen sama, mutta sijaisia ei oteta ja saat sivusta seurata osapäivätyössä kun työkaverit katkerana hoitaa sinunkin osatyösi. Sen lisäksi seuraavan vuoden loma-ajan palkka pienenee koska keskiansio pienenee. Itse jouduin tekemään jopa ylityötä osasairauspäivinä kun ei ollut vuoroihin henkilökuntaa. Parempi jäädä kokonaan sairauslomalle, ei ainakaan kukaan tule kysymään ylitöihin.

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat