Psykologi kehottaa ottamaan omaa aikaa: ”On kolme asiaa, jotka jokaisen pitäisi pystyä tekemään yksin”

Psykologi kehottaa ottamaan omaa aikaa: ”On kolme asiaa, jotka jokaisen pitäisi pystyä tekemään yksin”

Joskus oma aika on hemmottelua, joskus hankalien tunteiden kohtaamista. ”Yksinolon ei tarvitse aina olla mukavaa. On tärkeää ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet”, sanoo psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander.

Toiset tarvitsevat yksinoloa palautumiseen ja rauhoittumiseen enemmän kuin toiset, mutta psykologi Anna Collanderin mukaan oma aika olisi hyväksi jokaiselle. Hän kertoo kolme asiaa, jotka kaikkien pitäisi osata tehdä yksin.Lue koko juttu

Kommentit (8)

Vierailija

Oli jännä lukea tuollaisesta ilmiöstä, että ihminen pelkää yksinoloa tai ylipäänsä tekee yksin olemisesta ison numeron/ongelman. En ole ikinä ajatellut asiaa tuolla tavalla. En ole pitänyt omaa aikaa tai yksin olemista sen kummempana. Enkä varsinkaan ole ajatellut, että yksin ollessa pitäisi jotenkin hirveästi tehdä jotain itsetutkiskelua tai viettää jotain merkityksellistä yksinoloaikaa. Ehkä se on tärkeämpää ihmiselle, jolle yksinolo tai oma aika on joku ongelma?

Tuota itkemistä vähän mietin, että mitä sillä tarkoitetaan. Onko siis jotenkin hyvä itkeä omissa oloissaan? Itse ajattelen, että on hyvä, jos on joku läheinen, jonka seurassa uskaltaa itkeä ja jonka puoleen voi kääntyä. Mitähän tässä tarkoitettiin tuolla, että yksin pitäisi osata itkeä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saana

Minä tulisin hulluksi jos en saisi silloin tällöin olla yksin. Outoa että mont ihmettelevät miksi haluan olla yksin vaikka olen naimisissa. No kun minä vaan tarvitsen välillä vapaan viikonlopun tai päivän, ei se en kummempaa ole. Ja vaikka olenkin naimisissa niin on minulla omia juttuja, ei sitä tarvitse koko ajan olla kimpassa.

Onni on olla yksin rauhassa.

Rakastan yksinoloa! Sitä ei aina saa eikä varsinkaan hyväksytä. Joulurauha yksin on hurmaava, ei pelottava! Luulen että moni ei uskalla olla yksin koska ihmiset pelkäävät "yksinäisyyttä". Se on eri tunne.

Vierailija

Olin hengellisisesti ja ruumillisesti raskaassa työssä kun nuorin tyttäreni oli noin kuusi-seitsemänvuotias ja halusi huomiota. Pyysin saada olla rauhassa kahvin ja ajatusten kanssa noin tunnin kun tulin töistä, niin sitten pystyisin antaa hänelle kaikkeni. Tytär ymmärsi, ja kun näki että pidin lupaukseni, asia sujui. (Hän oli kyllä aika introvertti niinkuin minä.)
Olen aina viihtynyt paremmin yksin. Kammon isoja seuroja, vaikka kyllä osaan käyttäytyä ja olla tilapäisesti iloinen ja mukava, enkä pelkää yksin matkustamisesta jne. Sain jo lapsena oppia pärjäämään itse, ja siitä olen hyötynyt. Olen jatkuvasti yksineläjä: kyllästyin avioliittoon yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen, ja olen tyytyväinen vielä kolmekymmentä (!) vuotta myöhemmin. Ystäviä on, ja jos kiva mies sattuisi kolahtamaan paikalle seurustelu ei haittaisi. Mutta en jahtaa, arvostan omaa aikaa ja tekemistä, mikä olisi tärkeätä myös kaverin kohdalla!

Vierailija

En kyllä koe olevani heikko, huono itsetunto tms kun en koe tarvetta varsinaiseen yksinoloon. Mielelläni kyllä välillä vietän aikaa ilman lapsia mieheni kanssa. Eli kun lapset ovat vaikka mummolassa viikonlopun. Silti en minä eikä mieheni koe tarvetta nimenomaan yksin olemiseen. Toki molemmat osaamme olla yksin ja ilman toisiamme yönkin yli, emme vain koe tarvetta olla yksin. Mielummin vietämme aikamme yhdessä. Onneksi olemme tämän suhteen hyvin samanlaisia.

Siksi hassu artikkeli, että jokaisen pitäisi olla välillä yksin, siis tarkoituksella yksinoloa. Ei yhdessä oleminen tarkoita aina takertumista tai yksinolon pelkoa. Se voi olla myös sitä, että molemmat saavat sitä "latautumista" kahdenkeskisestä ajasta.

Ruusukimppu123

Suomessa on paljon yksinasuvia ja paljon mielenterv ongelmia. Voisiko nämä olla syy ja seuraus?

Haluamme olla yksin, mutta emme halua olla yksinäisiä...

Monella on elämäntilanne joka pakottaa venymään, jaksamaan , olemaan läsnä esim.taloudellinen pakko= työmäärä, lapsi perhe arki, sairaudet jolloin aikaa ei jää omalle lepoajalle, yksinoloon riittävästi vaikka haluaisikin.

Hyvä artikkeli että tästä puhutaan.

Vierailija

Aika outoa, jos yksinolo tarkoittaa jollekin itsetutkiskelua. Itse olen parisuhteessa, mutta yhä tuntuu oudolta, jos omaa aikaa ei ole vähintään puolet valveillaolosta. Kiinnostuksenkohteita on niin paljon, ettei tulee tylsää kuin ainoastaan, jos on pakko mennä kokoajan kellon kanssa ja kotitöiden ehdoilla.

Joskus tuntuu, että ihmisillä on keskimäärin aivan älyttömän huono mielikuvitus. Ihmetellään, jos on edes vähän omaa aikaa ja sitten sitä ei osata käyttää, kuin työhön, ryyppäämiseen, teeveen katseluun ja ehkä parhaimmassakin tapauksessa vain pakolliseen liikuntaan, joka mielestäni ei ole vielä omaa aikaa vaan elinehto terveydelle.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat