Milloin lapsen välit isovanhempiin saa katkaista? Asiantuntija vastaa

Kaikki isovanhemmat eivät saa tavata lapsenlapsiaan.

Monet isovanhemmat eivät ymmärrä, miksi he eivät saa tavata lapsenlapsiaan. Kärsivätkö lapset siitä? Väestöliiton asiantuntijat neuvovat vanhempia pohtimaan, rankaisevatko he lapsiaan siitä, ettei heillä itsellään synkkaa lapsen isovanhempien kanssa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Nämä ovat vaikeita ja monisyisiä asioita. Itse luen kateellisena isovanhemmista, jotka haluavat olla lastenlapsien kanssa. Omat vanhempani eivät halua. He eivät ole koskaan hoitaneet lapsiani, he ovat käyneet meillä vierailulla 6 vuotta sitten eikä heillä ole aikaa tavata meitä, kun tulemme heidän paikkakunnalleen. Edes lastemme isot juhlat (rippijuhlat yms) eivät saa heitä tulemaan. Olemme viimeksi tavanneet kolmisen vuotta sitten. Äitini haluaisi laittaa rahaa lasten tilille. Hän ehkä ajattelee, että isovanhemmuus on sillä kuitattu. Tunnen äärimmäistä loukkaantumista, etteivät minun lapseni kiinnosta vanhempiani. Tuppautuvat isovanhemmat ovat hankalia toisella tavalla, mutta kurjaa tämäkin on.

Nine

Itse mietin, mikä valtava menetys lapsilleni on ollut, kun isovanhempia on haudan levossa jo keski-ikäisenä. Varaisovanhempia ei ole löytynyt. Lapsilta on jäänyt tämä rikkaus kokematta. Elämä on.

Vierailija

Joskus isovanhempi voi aiheuttaa tahallisesti kitkaa lapsen vanhempien väliin, käyttää henkistä väkivaltaa vanhempia kohtaan. Tällöin paras ratkaisu on katkaista välit ja paeta paikalta. Tämä on teko, jossa vanhempi ottaa vastuun perheensä elämästä ja omasta hyvinvoinnistaan. Paras ratkaisu lapselle.

Vierailija

Enpä usko, että kukaan kevyillä perusteilla katkaisee välejä isovanhempiin. Jos välit ovat lopullisesti menneet, ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua antaa lapsiaan hoitoon ihmisille, joita pitää epäluotettavina tai joita inhoaa. Tietenkin tilanne on ikävä ja voi olla kumman tahansa osapuolen "syy", voihan lasten vanhemmillakin olla mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.

Vierailija

Jos isovanhemmilla on esim. alkoholiongelmia ja väkivaltaista käytöstä alkoholin alaisena, en todellakaan antaisi lasten heitä tavata. Jos ei voi luottaa lupauksiin eikä heidän käytöksensä voi olettaa olevan "normaalia", niin parempi on suojella lasta ja laittaa välit poikki. Ja kertoa lapselle, miksi välirikko on tullut, lapsen iän mukaisesti.

Vierailija

Isovanhemmat, joita lapsenlapset eivät halua tavata, voisivat harjoittaa hieman itsetutkiskelua... usein on niin, että isovanhemmat ovat rajattomia ja ahdistavia eivätkä jätä muuta vaihtoehtoa kuin tietoisen etäällä pitämisen.

63v, 9 lapsen isoäiti

Lapsella on oikeus isovanhempiinsa mikäli ei ole jotain todella raskauttavaa syytä katkaista välejä. Elämässäni oli tosi iso aukko ilman yhdeksää lastenlastani ja sydämeni särkyisi ellen saisi heitä tavata.

Vierailija

Itse olen sellaisen suvun vesa, jossa ilmeni lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Sukulaisvälien laittaminen holdiin on terveellistä rajojen asettamista, jotta annettaisiin oikeudelle tilaa.

Joo

On kärjistettyä sanoa että vanhempi antaa kielteisen ongelmanratkaisumallin lapselleen. Pitää muistaa että ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Tärkeintä on selittää tilanne lapselle ja kertoa että syy ei ole hänessä. Lapsi oppii että tilanteita ja välejä ei voi aina korjata eikä ristiriitoja ratkaista. Se on elämää. Niinikään lapsi oppii että ihmissuhteeseen ei tarvitse jäädä jos se ei toimi vaikka kyse olisi sukulaisuussuhteesta.
Mielestäni on myös luonnotonta jos lapsi tapaa isovanhempiaan yksinään, lapsi ei ole mikään vanhemmistaan erillinen olento.

yxi

Jos ihminen on ns. "normi" kansalainen ei juo, eikä rikosrekisteriä. Ei narsismia,  eikä muitakaan mielenterveysaongelmia. Kyllä syytä voi hakea myös lasten äidistä ja isoäidista. Heillä on sukupolvien ketju sellainen että miehet ulos. Isoäiti kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön eikä kovin sympatiseeraa Isiä/ miehiä. 

Heittänyt omien lastensa isän ulos kun poika oli viisiviikkoinen. Tyttäreensä taas symbioottinen suhde. Tytär eronnut oli jo ennestään kunnes tapasi poikani. Hänenkin eka lapsen isä sai lähteä.

Uskon että lapset on manipuloitu ja puhuttu vain pahaa meistä. Lasten isä kärsii kuten minäkin. Olemattomat suhteet on myös isällä. Minuun ei juurikaan suhdetta vaikka lapset ovat jo aikuisia. Ei kukaan ole halunnut tutustua minuun. On vain äidinpuoleinen suku. Mieletäni tämä ei ole tervettä.

Miniä kertoi aikoinaan kuinka häntä koulussa kiusattiin kun äiti asui tyttöjen kanssa. Uhri on myös äiti. Isoäiti voimakastahtoinen ja pitää otteessaan varmaan niian kauan kuin henki pihisee.

Sivustaseuraaja

Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että kukaan kevyillä perusteilla katkaisee välejä isovanhempiin. Jos välit ovat lopullisesti menneet, ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua antaa lapsiaan hoitoon ihmisille, joita pitää epäluotettavina tai joita inhoaa. Tietenkin tilanne on ikävä ja voi olla kumman tahansa osapuolen "syy", voihan lasten vanhemmillakin olla mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.

Olen täsmälleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että kenenkään ei pitäisi kevyillä perusteilla katkaista lastensa välejä  heidän isovanhempiin. Ongelman ydin onkin sitten mitkä katsotaan riittävän painavaksi perusteeksi katkaista välit. 

Tosielämässä on tapahtunut niin, että alle puolivuotiaan vauvan mummo sai työttömyyden jälkeen koulutustaan vastaavan työpaikan. Työhön kuului matkustamista, joka oli tuoreelle mummolle vastenmielistä, mutta minkäs mahtoi kun tehtäväkuvaan  kuului. Tästä suivaantui mummon aikuinen tytär, joka päätteli äitinsä ottaneen työpaikan vain ja ainoastaan päästäkseen työmatkoilla pettämään puolisoaan, tyttären rakasta isää. Asia ei pitänyt mitenkään paikkaansa, mutta aikuinen tytär piti mielipiteestään kiinni kynsin hampain ja esti tämän vuoksi kaiken vauvan ja mummon kanssakäymisen. Mummo yritti selvittää asiaa jopa ammattiauttajan avulla, mutta tyttäreen ei mikään tehonnut. Ammattiauttajan istunnoissa (joissa mummo ja tyttärensä kävivät yhdessä) tytär kaiveli äitinsä tekemisiä ja sanomisia aina lapsuudestaan asti ja esitti ne sellaisessa näkökulmassa, että mummo meni niin hämilleen ettei osannut edes puolustautua. Tuntui, että aikuinen tytär tunsi äitinsä elämän, ystävät, parisuhteen, työasiat sekä raha-asiat paremmin kuin mummo itse ja ammattiauttaja meni täysin tyttären puolelle. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että tytär edelleen estää äidiltään kaiken kanssakäymisen perheensä kanssa ja puhunut lapselleen pahaa mummosta. Mummo on luopunut toivosta saada sopu aikaan, koska tytär on uhannut poliisilla ja lähestymiskiellolla. Mummon oma terveys romahti ja hän joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös avioliitto on hajonnut, koska mummon aviomies uskoo mieluummin voimakastahtoista tytärtään kuin omaa vaimoaan.  

Tätä tilannetta seuratessani olen oppinut, että välttämättä kaikki vieraannutetut mummot (eivätkä papatkaan) ole välttämättä niitä hankalia vauvaperheen elämään mielinmäärin sekaantuvia narsisti-isovanhempia. Uskon, että valtaosa vieraannutetuista isovanhemmista on täyspäisiä ihmisiä, jotka kipeästi kärsivät siitä, etteivät saa olla mukana lastenlastensa elämässä. Se suru vie ennenaikaiseen hautaan. 

Onnellinen mummu

Onhan maailma lapsia täynnä, ei tarvitse olla biologien lapsenlapsi. Moni lapsi tarvitsee tänäpäivänä turvallista aikuisia yhdeksi rinnallekulkijaksi.
Vapaaehtoistyö tarjoaa tämän mahdollisuuden, jos on halua. Heistä voi tulla hyvin läheisiä jos heille tarjoaa turvaa ja rakkautta. On vastuuntuntoinen ja tarjoaa heille erilaisia virikkeitä, mistä lapset pitävät. Sen ei tarvitse olla kallis harrastus. Voi leipoa, piirtää, pelata erilaisia pelejä, lukea heidän kanssaan, ulkoilla jne. Minulle tämä on tarjonnut rikkaat elämän jo kymmenen vuoden ajan.

Siksi ei

On muitakin syitä kuin juopottelu tms., jolloin vanhemmilla on oikeus rajoittaa lapsen ja isovanhemman tapaamisia.

Esim., jos isovanhempi ei osaa/jaksa/huvita tehdä lapsen kanssa mitään, mitä lapsi ehdottaa, vaan lapsen pitäisi olla pelkkä isovanhemman viihdyttäjä tai näyttelyesine, niin ei se suhde kovin hyvä lapselle ole. Ei ole isovanhempi ehdottanut leipomisia, lukemisia, pelejä, tms. Ei lapsi myöskään nauti siitä, että hänen sanomisilleen nauretaan joka käänteessä, ujoksi ja tuppisuuksihan siinä muuttuisi itse kukin. Ei ole mielestäni oikein sekään, että isovanhempi pyrkii ottamaan vanhemman roolin ja käyttäytymisellään mitätöi lapsen omat vanhemmat. 

Onnellinen äiti

63v, 9 lapsen isoäiti kirjoitti:
Lapsella on oikeus isovanhempiinsa mikäli ei ole jotain todella raskauttavaa syytä katkaista välejä. Elämässäni oli tosi iso aukko ilman yhdeksää lastenlastani ja sydämeni särkyisi ellen saisi heitä tavata.

Minulla taas on niin ihanat aikuiset lapset, että elämässäni ei ole mitään aukkoa, vaikka ei lapsenlapsia ole yhtäkään. 

Mummi

Lapsenlapsi kysyi, miksi me isovanhemmat emme tulleet synttäreille. Sanoin, ettei meitä kutsuttu. Lapsi oli hölmistyneen näköinen ja sanaton.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat