Milloin lapsen välit isovanhempiin saa katkaista? Asiantuntija vastaa

Milloin lapsen välit isovanhempiin saa katkaista? Asiantuntija vastaa

Kaikki isovanhemmat eivät saa tavata lapsenlapsiaan.

Monet isovanhemmat eivät ymmärrä, miksi he eivät saa tavata lapsenlapsiaan. Kärsivätkö lapset siitä? Väestöliiton asiantuntijat neuvovat vanhempia pohtimaan, rankaisevatko he lapsiaan siitä, ettei heillä itsellään synkkaa lapsen isovanhempien kanssa.Lue koko juttu

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Nämä ovat vaikeita ja monisyisiä asioita. Itse luen kateellisena isovanhemmista, jotka haluavat olla lastenlapsien kanssa. Omat vanhempani eivät halua. He eivät ole koskaan hoitaneet lapsiani, he ovat käyneet meillä vierailulla 6 vuotta sitten eikä heillä ole aikaa tavata meitä, kun tulemme heidän paikkakunnalleen. Edes lastemme isot juhlat (rippijuhlat yms) eivät saa heitä tulemaan. Olemme viimeksi tavanneet kolmisen vuotta sitten. Äitini haluaisi laittaa rahaa lasten tilille. Hän ehkä ajattelee, että isovanhemmuus on sillä kuitattu. Tunnen äärimmäistä loukkaantumista, etteivät minun lapseni kiinnosta vanhempiani. Tuppautuvat isovanhemmat ovat hankalia toisella tavalla, mutta kurjaa tämäkin on.

Nine

Itse mietin, mikä valtava menetys lapsilleni on ollut, kun isovanhempia on haudan levossa jo keski-ikäisenä. Varaisovanhempia ei ole löytynyt. Lapsilta on jäänyt tämä rikkaus kokematta. Elämä on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joskus isovanhempi voi aiheuttaa tahallisesti kitkaa lapsen vanhempien väliin, käyttää henkistä väkivaltaa vanhempia kohtaan. Tällöin paras ratkaisu on katkaista välit ja paeta paikalta. Tämä on teko, jossa vanhempi ottaa vastuun perheensä elämästä ja omasta hyvinvoinnistaan. Paras ratkaisu lapselle.

Vierailija

Enpä usko, että kukaan kevyillä perusteilla katkaisee välejä isovanhempiin. Jos välit ovat lopullisesti menneet, ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua antaa lapsiaan hoitoon ihmisille, joita pitää epäluotettavina tai joita inhoaa. Tietenkin tilanne on ikävä ja voi olla kumman tahansa osapuolen "syy", voihan lasten vanhemmillakin olla mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.

Vierailija

Jos isovanhemmilla on esim. alkoholiongelmia ja väkivaltaista käytöstä alkoholin alaisena, en todellakaan antaisi lasten heitä tavata. Jos ei voi luottaa lupauksiin eikä heidän käytöksensä voi olettaa olevan "normaalia", niin parempi on suojella lasta ja laittaa välit poikki. Ja kertoa lapselle, miksi välirikko on tullut, lapsen iän mukaisesti.

Vierailija

Isovanhemmat, joita lapsenlapset eivät halua tavata, voisivat harjoittaa hieman itsetutkiskelua... usein on niin, että isovanhemmat ovat rajattomia ja ahdistavia eivätkä jätä muuta vaihtoehtoa kuin tietoisen etäällä pitämisen.

63v, 9 lapsen isoäiti

Lapsella on oikeus isovanhempiinsa mikäli ei ole jotain todella raskauttavaa syytä katkaista välejä. Elämässäni oli tosi iso aukko ilman yhdeksää lastenlastani ja sydämeni särkyisi ellen saisi heitä tavata.

Vierailija

Itse olen sellaisen suvun vesa, jossa ilmeni lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Sukulaisvälien laittaminen holdiin on terveellistä rajojen asettamista, jotta annettaisiin oikeudelle tilaa.

Joo

On kärjistettyä sanoa että vanhempi antaa kielteisen ongelmanratkaisumallin lapselleen. Pitää muistaa että ihmissuhteissa on aina kaksi osapuolta. Tärkeintä on selittää tilanne lapselle ja kertoa että syy ei ole hänessä. Lapsi oppii että tilanteita ja välejä ei voi aina korjata eikä ristiriitoja ratkaista. Se on elämää. Niinikään lapsi oppii että ihmissuhteeseen ei tarvitse jäädä jos se ei toimi vaikka kyse olisi sukulaisuussuhteesta.
Mielestäni on myös luonnotonta jos lapsi tapaa isovanhempiaan yksinään, lapsi ei ole mikään vanhemmistaan erillinen olento.

yxi

Jos ihminen on ns. "normi" kansalainen ei juo, eikä rikosrekisteriä. Ei narsismia,  eikä muitakaan mielenterveysaongelmia. Kyllä syytä voi hakea myös lasten äidistä ja isoäidista. Heillä on sukupolvien ketju sellainen että miehet ulos. Isoäiti kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön eikä kovin sympatiseeraa Isiä/ miehiä. 

Heittänyt omien lastensa isän ulos kun poika oli viisiviikkoinen. Tyttäreensä taas symbioottinen suhde. Tytär eronnut oli jo ennestään kunnes tapasi poikani. Hänenkin eka lapsen isä sai lähteä.

Uskon että lapset on manipuloitu ja puhuttu vain pahaa meistä. Lasten isä kärsii kuten minäkin. Olemattomat suhteet on myös isällä. Minuun ei juurikaan suhdetta vaikka lapset ovat jo aikuisia. Ei kukaan ole halunnut tutustua minuun. On vain äidinpuoleinen suku. Mieletäni tämä ei ole tervettä.

Miniä kertoi aikoinaan kuinka häntä koulussa kiusattiin kun äiti asui tyttöjen kanssa. Uhri on myös äiti. Isoäiti voimakastahtoinen ja pitää otteessaan varmaan niian kauan kuin henki pihisee.

Sivustaseuraaja

Vierailija kirjoitti:
Enpä usko, että kukaan kevyillä perusteilla katkaisee välejä isovanhempiin. Jos välit ovat lopullisesti menneet, ymmärrän hyvin, ettei kukaan halua antaa lapsiaan hoitoon ihmisille, joita pitää epäluotettavina tai joita inhoaa. Tietenkin tilanne on ikävä ja voi olla kumman tahansa osapuolen "syy", voihan lasten vanhemmillakin olla mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.

Olen täsmälleen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, että kenenkään ei pitäisi kevyillä perusteilla katkaista lastensa välejä  heidän isovanhempiin. Ongelman ydin onkin sitten mitkä katsotaan riittävän painavaksi perusteeksi katkaista välit. 

Tosielämässä on tapahtunut niin, että alle puolivuotiaan vauvan mummo sai työttömyyden jälkeen koulutustaan vastaavan työpaikan. Työhön kuului matkustamista, joka oli tuoreelle mummolle vastenmielistä, mutta minkäs mahtoi kun tehtäväkuvaan  kuului. Tästä suivaantui mummon aikuinen tytär, joka päätteli äitinsä ottaneen työpaikan vain ja ainoastaan päästäkseen työmatkoilla pettämään puolisoaan, tyttären rakasta isää. Asia ei pitänyt mitenkään paikkaansa, mutta aikuinen tytär piti mielipiteestään kiinni kynsin hampain ja esti tämän vuoksi kaiken vauvan ja mummon kanssakäymisen. Mummo yritti selvittää asiaa jopa ammattiauttajan avulla, mutta tyttäreen ei mikään tehonnut. Ammattiauttajan istunnoissa (joissa mummo ja tyttärensä kävivät yhdessä) tytär kaiveli äitinsä tekemisiä ja sanomisia aina lapsuudestaan asti ja esitti ne sellaisessa näkökulmassa, että mummo meni niin hämilleen ettei osannut edes puolustautua. Tuntui, että aikuinen tytär tunsi äitinsä elämän, ystävät, parisuhteen, työasiat sekä raha-asiat paremmin kuin mummo itse ja ammattiauttaja meni täysin tyttären puolelle. 

Tällä hetkellä tilanne on se, että tytär edelleen estää äidiltään kaiken kanssakäymisen perheensä kanssa ja puhunut lapselleen pahaa mummosta. Mummo on luopunut toivosta saada sopu aikaan, koska tytär on uhannut poliisilla ja lähestymiskiellolla. Mummon oma terveys romahti ja hän joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Myös avioliitto on hajonnut, koska mummon aviomies uskoo mieluummin voimakastahtoista tytärtään kuin omaa vaimoaan.  

Tätä tilannetta seuratessani olen oppinut, että välttämättä kaikki vieraannutetut mummot (eivätkä papatkaan) ole välttämättä niitä hankalia vauvaperheen elämään mielinmäärin sekaantuvia narsisti-isovanhempia. Uskon, että valtaosa vieraannutetuista isovanhemmista on täyspäisiä ihmisiä, jotka kipeästi kärsivät siitä, etteivät saa olla mukana lastenlastensa elämässä. Se suru vie ennenaikaiseen hautaan. 

Onnellinen mummu

Onhan maailma lapsia täynnä, ei tarvitse olla biologien lapsenlapsi. Moni lapsi tarvitsee tänäpäivänä turvallista aikuisia yhdeksi rinnallekulkijaksi.
Vapaaehtoistyö tarjoaa tämän mahdollisuuden, jos on halua. Heistä voi tulla hyvin läheisiä jos heille tarjoaa turvaa ja rakkautta. On vastuuntuntoinen ja tarjoaa heille erilaisia virikkeitä, mistä lapset pitävät. Sen ei tarvitse olla kallis harrastus. Voi leipoa, piirtää, pelata erilaisia pelejä, lukea heidän kanssaan, ulkoilla jne. Minulle tämä on tarjonnut rikkaat elämän jo kymmenen vuoden ajan.

Siksi ei

On muitakin syitä kuin juopottelu tms., jolloin vanhemmilla on oikeus rajoittaa lapsen ja isovanhemman tapaamisia.

Esim., jos isovanhempi ei osaa/jaksa/huvita tehdä lapsen kanssa mitään, mitä lapsi ehdottaa, vaan lapsen pitäisi olla pelkkä isovanhemman viihdyttäjä tai näyttelyesine, niin ei se suhde kovin hyvä lapselle ole. Ei ole isovanhempi ehdottanut leipomisia, lukemisia, pelejä, tms. Ei lapsi myöskään nauti siitä, että hänen sanomisilleen nauretaan joka käänteessä, ujoksi ja tuppisuuksihan siinä muuttuisi itse kukin. Ei ole mielestäni oikein sekään, että isovanhempi pyrkii ottamaan vanhemman roolin ja käyttäytymisellään mitätöi lapsen omat vanhemmat. 

Onnellinen äiti

63v, 9 lapsen isoäiti kirjoitti:
Lapsella on oikeus isovanhempiinsa mikäli ei ole jotain todella raskauttavaa syytä katkaista välejä. Elämässäni oli tosi iso aukko ilman yhdeksää lastenlastani ja sydämeni särkyisi ellen saisi heitä tavata.

Minulla taas on niin ihanat aikuiset lapset, että elämässäni ei ole mitään aukkoa, vaikka ei lapsenlapsia ole yhtäkään. 

Mummi

Lapsenlapsi kysyi, miksi me isovanhemmat emme tulleet synttäreille. Sanoin, ettei meitä kutsuttu. Lapsi oli hölmistyneen näköinen ja sanaton.

EX-mummo

Voimia Sinulle, Mummi. Meitä on paljon samassa tilanteessa kuin Sinä. Joillakin lapsenlapsilla ei ole mahdollisuutta edes tutustua isovanhempiinsa, koska heidän olemassaolonsa on täysin pimitetty isovanhemmilta. Olen puolestasi onnellinen, että Sinulla on sentään vielä keskusteluyhteys lapsenlapseesi. Toivon hartaasti suhteen kestävän. 

Olen vuosia odottanut kuin kuuta nousevaa milloin lastenhuoltolaki tulisi voimaan, josko siinä tuettaisiin vihdoin lastenlasten ja isovanhempien oikeutta toisiinsa. Painotan edelleen, että on oikein varjella pieniä lapsia kaikelta pahalta. Mutta taivaan tosi on sekin, että suurin osa niistä isovanhemmista, joilta on estetty oikeus olla tekemisissä lastenlastensa kanssa, ovat aivan täyspäisiä itsensä ja oman elämänsä hallitsevia tavallisia ihmisiä, joilla olisi aikaa ja usein taloudellisiakin mahdollisuuksia olla lastenlastensa kanssa ja samalla auttaa heidän oravanpyörässä kiitäviä vanhempiaan. Näihin täysin pätemättömin perustein lapsenlapsistaan vieraannutetuihin isovanhempiin todella sattuu se, etteivät saa olla mukana jälkeläistensä elämässä. Onko oikein, että he ovat taas uudestaan "rakkaita" kun koittaa perunkirjoituspäivä?

Olen huomannut,  että joka kerta kun oikeudettomasti  ja ilman päteviä perusteita lapsenlapsistaan vieraannutettujen isovanhempien puolesta kirjoittaa, niin heti "paremmin tietävät" kommentoivat, että siinä taas kirjoittaa yksi narsistimummi, joka kuvittelee olevansa niin niin mukava ihminen ja tulleensa täysin väärin vieraannutetuksi lapsenlapsistaan tajuamatta omaa ilkeyttään ilkeyttään. Väärin! Olen menettänyt omat lapsenlapseni ja tähän ikään ymmärtänyt, etten saa koskaan enää mahdollisuutta saada takaisin menetettyä aikaa ja kiintymystä. Mutta niin kauan kuin henki pihisee, yritän pitää esillä tätä asiaa niiden isovanhempien puolesta, jotka on lannistettu sanomalla, että "ketään ei estetä olemasta lastenlastensa kanssa ILMAN HYVÄÄ SYYTÄ". He eivät enää itse jaksa puolustaa itseään. Niin, ja sitä paitsi, narsismia saattaa olla niissä vieraannuttajavanhemmissakin, ainakin äärimmäistä itsekkyyttä.

Pien

Pakko selventää että ”vieraannuttaminen” tarkoittaa lapsen manipuloimista sellaista ihmistä vastaan johon hänellä on muodostunut kiintymyssuhde.
Se, että alunperinkin pitää isovanhempiin etäisyyttä, ei ole vieraannuttamista.
Ja tämä laki isovanhempien tapaamisoikeudesta, koskee nimenomaan tilanteita joissa isovanhemmat ovat olleet lapselle läheisiä, kiintymyssuhde on olemassa, ja sitten tuo yhteys on katkennut avioeron tai kuolemantapauksen tms vuoksi. Pelkkä biologinen isovanhemmuus ei riitä syyksi vaatia tapaamisoikeutta lapsenlapsiin.

EX-mummo

Pien kirjoitti:
Pakko selventää että ”vieraannuttaminen” tarkoittaa lapsen manipuloimista sellaista ihmistä vastaan johon hänellä on muodostunut kiintymyssuhde.
Se, että alunperinkin pitää isovanhempiin etäisyyttä, ei ole vieraannuttamista.
Ja tämä laki isovanhempien tapaamisoikeudesta, koskee nimenomaan tilanteita joissa isovanhemmat ovat olleet lapselle läheisiä, kiintymyssuhde on olemassa, ja sitten tuo yhteys on katkennut avioeron tai kuolemantapauksen tms vuoksi. Pelkkä biologinen isovanhemmuus ei riitä syyksi vaatia tapaamisoikeutta lapsenlapsiin.

Kirjoittaja on aivan oikeassa. Uusi lastenhuoltolaki, milloin se sitten tuleekaan jos koskaan, jättää tosiaan ulkopuolelle kaikki sellaiset isovanhemmat, joilta heidän omat aikuiset lapsensa ovat estäneet  kaiken kanssakäymisen joko lastenlasten ollessa niin pieniä ettei heille jää isovanhemmistaan mitään muistikuvaa tai lastenlasten olemassaolo pimitetään isovanhemmilta täysin. Ei toki voi olettaakaan, että siinä mitään kiintymystä kummankaan puolelta kehittyy, vaikka nämä "lastenlapset" ehtisivät täysi-ikäiseksi tultuaan nähdä nk. biologiset isovanhempansa elossa. Se kipu mitä täysin yli laidan heitetty isovanhempi tuntee on helvetti maan päällä, jonka oma aikuinen lapsi on hänelle järjestänyt joskus perin mitättömästäkin syystä. Kaikki hirviöiksi leimatut isovanhemmat eivät todellakaan ole alkkiksia, narkkeja, pedofiileja tai narskuja. 

Omituisinta näissä nettipalstojen keskusteluissa tästä aiheesta näyttää olevan se ikuinen perusolettama, että aina ne isovanhemmat ovat jotain ilmestyskirjan petoja, joilta heidän omat "aikuiset viisaat vanhempansa" varjelevat pikkupilttejään. Syyksi estää isovanhempien yhdessäolo lastenlastensa kanssa tässä yhteiskunnassa tunnutaan hyväksyvän syyt, joilla ei ole mitään tekemistä isovanhempien ja heidän lastenlastensa hyvinvoinnin ja turvallisuuden kanssa. Jotkut aikuiset lapset ovat nykyään niin itsekkäitä, etteivät kestä omien vanhempiensa elämäntyyliä, parisuhdetta, rahankäyttöä, työtä, ystäviä jne asioita, jotka eivät normaalisti kuulu kenellekään, ei edes aikuisille lapsille. Jos isovanhempi yrittää pitää kiinni omasta reviiristään niin äärimmillään aikuinen lapsi sormea napsauttamalla katkaisee isovanhempien ja lastenlasten yhteydenpidon tai estää heidän suhteensa muodostumisen jo ennen lastenlasten syntymää. Tämä ikävä kyllä on täyttä totta tämän päivän Suomessa. Olisiko vihdoin aika kääntää näkökulmaa ja tunnustaa, että lastenlasten erottaminen isovanhemmistaan tai heidän olemassaolonsa pimittäminen ei suinkaan ole rakkautta vaan äärimmäisen vihan ilmentymä omia pieniä lapsiaan kohtaan? Vieraannuttaja-/-pimittäjävanhempi kuvittelee rankaisevansa ikääntyneitä vanhempiaan, mutta isku osuu kaikkein pahiten omiin lapsiin, Eihän niitä lapsia nykyäänkään luulisi tehtävän itseään vaan maailmaa varten. Eivätkö nykyvanhemmat kestä, että heidän kullanmuruillaan olisi pienestä pitäen lähellään muitakin rakastavia aikuisia kuin omat vanhemmat? Miksi Suomessa on niin paljon lasten ja nuorten pahoinvointia, jos heitä varjellaan ainakin "vaarallisilta" isovanhemmilta yhtä tehokkaasti kuin nyt tapahtuu?

Toivon totisesti, että lastenhuoltolaki takaisi edes niille vieraannutetuille isovanhemmille ja heidän lapsenlapsilleen mahdollisuuden yrittää palauttaa hyvä keskinäinen suhteensa. Tätä toivon kaikkien niiden isovanhempien puolesta, jotka tänäkin iltana itkevät tyynynsä märäksi ikävöidessään menetettyjä lapsenlapsiaan.

Teille muille isovanhemmille, joilta on pimitetty lastenlastenne olemassaolo kokonaan tai riistetty mahdollisuus jo silloin kun he olivat niin pieniä, etteivät enää teitä muista, toivon sydämeni pohjasta voimia. Vaikka muistikuvat himmenee niin ikävä eikä suru lopu koskaan. Yrittäkää saada elämästänne kiinni. Jos on omaisuutta niin tuhlatkaa omaan hyvinvointiinne ja jos voimia riittää niin toimikaa vaikka hyväntekeväisyydessä. Maailmasta ei ole hädänalaiset lapset loppuneet. Tällä tavoin voi näinkin kurjassa tilanteessa tehdä hyvää jollekin toiselle.  

Vierailija

Olipas erikoisesti kirjoitettu artikkeli.
Aivan kuin vastuu hyvistä väleistä lapsen isovanhempien kanssa olisi vain sen keskimmäisen sukupolven.
Jos isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan niin, eikö heidän vastuullaan ole pitää hyvät välit omaan lapseensa ja lapsen toiseen vanhempaan?
Eihän kukaan normaali vanhempi halua tavata tai halua antaa lastaan esim. hoitoon ihmisille joiden kanssa ei tule toimeen ja jotka eivät edes yritä tulla toimeen oman lapsensa perheen kanssa.
Artikkelissa annetaan ymmärtää, että vaikka isovanhemmat olisivat liian tiukkoja tai liian boheemeja eikä yhteyttä perheiden välillä ole niin lapsenlapset pitäisi silti antaa isovanhempia tapaamaan. Eikö kuitenkin isovanhempien pitäisi säätää omaa käytöstään vastaamaan lasten vanhempien päättämiä kasvatustapoja, eikä niin, että vanhemmat joustavat omista kasvatusperiaatteistaan?

EX-mummo

Mielenkiintoinen mielipide sinullakin. Onko vastuu hyvistä väleistä aikuisiin lapsiin PELKÄSTÄÄN isovanhempien vastuulla, jotta saisivat pitää välinsä lapsenlapsiinsa? Kerropa sitten miten me isovanhempien sukupolvi sen sitten teemme oikeaoppisesti, kun aikuisten oikeasti yritämme olla puuttumatta lastemme elämään ja heidän tapaansa kasvattaa lapsiaan. Kun yritämme pitää kiinni omista rajoistamme ja oikeudestamme päättää omista asioistamme aikuisen lapsemme mennen tullen sekaantuessaan niihin pyytämättä? Kun sen aikuisin lapsen kanssa kaikki keskusteluyritykset kilpistyvät siihen, että aikuinen lapsi ymmärtää tahallaan väärin ja levittelee omia totuuksiaan suvulle ja ystäville? Kun yritämme pyytää aikuiselta lapselta turhaan anteeksi tehtvjä ja tekemättömiä sanomisia j ja tekemisiä?  Moni isovanhempi hellittää yrittämästä siinä vaiheessa, kun aikuinen lapsi hakee lähestymiskiellon, eihän ketään isovanhempaa estetä olemasta lastenlastensa kanssa ilman HYVÄÄ SYYTÄ, eihän? Tilanne muuttuu kummasti sitten, kun se paha isovanhempi on kuolinvuoteellaan, sitten kyllä työnnetään aikuisia lapsia syliin perinnön toivossa. Tätäkin on nähty. Perintökaari on saatava äkkiä uusiksi ja vieraannuttaminen pitäisi saada lailliseksi perusteeksi jättää välinsä katkaissut rintaperillinen tuntemattomine jälkeläisineen ilman penninpuupyörylää. 

Vierailija kirjoitti:
Olipas erikoisesti kirjoitettu artikkeli.
Aivan kuin vastuu hyvistä väleistä lapsen isovanhempien kanssa olisi vain sen keskimmäisen sukupolven.
Jos isovanhemmat haluavat tavata lapsenlapsiaan niin, eikö heidän vastuullaan ole pitää hyvät välit omaan lapseensa ja lapsen toiseen vanhempaan?
Eihän kukaan normaali vanhempi halua tavata tai halua antaa lastaan esim. hoitoon ihmisille joiden kanssa ei tule toimeen ja jotka eivät edes yritä tulla toimeen oman lapsensa perheen kanssa.
Artikkelissa annetaan ymmärtää, että vaikka isovanhemmat olisivat liian tiukkoja tai liian boheemeja eikä yhteyttä perheiden välillä ole niin lapsenlapset pitäisi silti antaa isovanhempia tapaamaan. Eikö kuitenkin isovanhempien pitäisi säätää omaa käytöstään vastaamaan lasten vanhempien päättämiä kasvatustapoja, eikä niin, että vanhemmat joustavat omista kasvatusperiaatteistaan?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat